Bukit Lawang

Indonesiassa siis ollaan, ja viikon jälkeen voin sanoa että tää on ehdottomasti mun suosikki paikka koko reissulla! Näin mukavia ihmisiä ei voi olla edes olemassa. Ja hintataso on jälleen meidän mieleen, eli halpaa! Ja jälleen ollaan virallisesti miljonäärejä, sillä eurolla saa 16900 Indonesian rupiaa. 

Ps kirjoitan tätä padilla enkä saa kuvatekstejä laitettua, mutta toivottavasti niistä selviää mistä on kyse. Ehkä lisäilen ne myöhemmin

Lennettiin Penangista Medaniin, Sumatran saaren ''pääkaupunkiin''. Kentällä saatiin sumplittua kyyti Bukit Lawangiin, joskin vähän hämärän oloisilta tyypeiltä. Kuski poltti ketjussa tupakkaa niin että koko auto savusi ja apukuskin paikalla ollut jäbä halusi jatkuvasti pysähtyä ostamaan meille ruokaa, mm. paistettuja banaaneja suklaan ja juuston kanssa(kuulostaa oudolta i know, mutta oli oikeesti hyvää) Lopujenlopuksi kuuden tunnin jälkeen päästiin perille, ja majoituttiin apukuskina olleen Donnyn guesthouseen Rain Forestiin.

Bukit Lawang on pikkuruinen kylä, jolla sattuu olemaan yksi erikoinen myyntivaltti: se on toiseksi ainoa paikka koko maailmassa, jossa voi vielä nähdä villejä luonnossa eläviä orankeja! Orangit ovat harvinaisia ja koko laji on kuolemassa sukupuuttoon, ja Sumatran sademetsissä elää enään alle 7000. Me haluttiin päästä näkemään näitä ihmeellisiä olentoja vielä kun se on mahdollista, ja siksi saavuttiin Bukit Lawangiin. Vuonna 2004 täällä tapahtui iso maanvyörymä ja tulva, ja koko joenvarrella sijainnut kylä pyyhkiytyi sen mukana. Onneksi kyläläiset ovat päässeet takaisin jaloilleen ja saavat taas tuloja turismista.

Buukattiin itsemme mukaan 2päivän jungle-trekkaukselle sademetsään, jotta päästäisiin bongaamaan orankeja. Metsä paljastui kokonaiseksi apinoiden valtakunnaksi, sillä orankejen lisäksi nähtiin mm. thomas-apinota,paviaaneja ja normaaleja apinoita. Viidakossa vaellus oli rankinta mitä olen tehnyt vuosiin, ja hammasta purren ja itkua pidätellen pääsin kuitenkin perille leiriin mahtavan voittaja-fiiliksen kera! Noudatin jopa viidakon lakia ja kannoin koko matkan oman reppuni, vaikka kiltti opas vähänväliä tarjoitui auttamaan mua kantamuksissa.

Sumatran orangeista osa on luontoon vapautettuja, eli sellaisia jotka ovat olleet esim. lemmikkeinä tai viihdyttämässä turisteja kadulla ihmisiksi puettuina. Ne on tuotu takaisin luontaiseen elinympäristöön ja niitä sopeututetaan elämään luonnossa, jotta lajikanta elpyisi. Orankeja ruokitaan päivittäin yksipuolisella ruokavaliolla, jotta ne etsisivät itse monipuolisempaa ruokaa luonnosta. Jotkut orangit on tuotu kuntoutuskeskukseen jopa kynnet lakattuina ja ne ovat olleet todella sairaita, koska ihmiset on opettaneet ne polttamaan tupakkaa? Tää saa mut niin vihaiseksi ja mun usko ihmiskuntaan hiipuu taas himpun verran

Orankejen dna:sta 96,4 % on samaa kuin ihmisellä, ja suomennus orangutangaista onkin metsien mies. Ne ovat ihan käsittämättömän inhimillisiä, kaikki kasvojen ilmeet ja sormien käyttö, wou meikä oli kyllä ihmeissään. Orankejen touhuja olisi voinut seurailla tunteja.

Meille tarjoiltiin viidakossa herkullinen lounas, mutta kesken ruokailun paikalle saapui Mina-oranki, josta meitä oltiin varoiteltu. Sitä ollaan pahoinpidelty pentuna,joten se käyttäytyy todella agressiivisesti ihmisiä kohtaan ja on purrut jo 25 kertaa turisteja ja oppaita(orangin purema ei ole ihan mikään pikku juttu) Niimpä pingottiin kaikki kovaa vauhtia karkuun Minaa, ja selvittiin säikähdyksellä. Meidän jälkkäriksi tarkoitetut ananakset se kyllä söi

Trekkauksen jälkeen saavuttiin leiriin, jossa oli meidän lisäksi myös toinen porukka. Yhteensä meitä oli 3 paikallista opasta,4 suomalaista, 2 jenkkiä ja 3 aussia. Vietettiin iltaa uiden, syöden ja pelaten erillaisia viidakkopelejä joita oppaat meille opetti. Oli kyllä ihan sairaan hauskaa ja meillä oli tosi kiva porukka kasassa! 

Laavussa vietetyn yön jälkeen syötiin aamupalaa, ja käveltiin koko porukalla läheiselle vesiputoukselle uimaan ja ottamaan "viidakko hieronnat". Maisemat viidakossa oli ihan älyttömän kauniit, ja apinoiden lisäksi nähtiin myös valtavan kokoinen iguaana-lisko. Mutta niin paljon kun viidakosta nautinkin, oli kiva päästä takaisin guesthouselle suihkuun ja vaihtamaan kuivat puhtaat vaatteet

Leiristä laskettiin jokea pitkin alas kylään isoilla renkailla, eli päästiin viimein kokeilemaan tuubailua mikä jäi Laosissa tekemättä. Ennen lähtöä meille tehtiin kuitenkin viidakkomeikki ja saatiin syödäksemme herkullista hedelmäsalaattia!

Koko retki oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut, ja jokaisen maksetun euron väärti. Varsinkin kun osa rahoista menee vielä orankejen ja sademetsän suojeluun, oli mieli tosi hyvä. Nytpä voi sanoa että on ollut yötä Sumatran sademetsässä.

Bukit Lawang jäi mun sydämeen erityisen ihanien ihmisten takia. Vaikka meidän huoneet oli tosi vaatimattomat (hintaakin tosin vain n. 3e/ yö), Rain Forest oli yksi mukavimmista paikoista missä ollaan oltu. Meistä tuli heti osa niiden viidakko-perhettä. Opetettiin pojille Suomea ja ne opettivat meille korttitemppuja,lauloivat ja soittivat iloista musiikkia pitkälle yöhön ja olivat muutenkin niin aitoja, että mun sydän suli. 

Viidakkoveljeni Herry

Meidän kanssa trekkaamassa olleet jenkit Mat ja Daniel tulivat viettämään keskiviikkona meidän kanssa iltaa, ja saatiin kysellä niiltä kaikkea maan ja taivaan väliltä Amerikan ihmemaasta. Samalla paikalliset guesthousen pojat kertoivat seikkailustaan Medanin uudelle lentokentälle, jossa oli uuden modernit länsimaiset vessat. Pojat olivat ihmetelleet automaattisia hanoja ja pelänneet seinässä olevaa "taikalaatikkoa joka puhalsi ilmaa" eli sitä vehjettä jossa kädet kuivataan. Ne kertoivat myös etteivät ole ikinä syöneet mäkkärissä, mikä oli jenkeistä ja meistä myös tosi outoa. Jälkeenpäin mietin että mehän niitä outoja ollaan kun tungetaan itseemme sellaista roskaa. Ihmeellistä miten erilaisia asioita maailmasta löytyy.

Näytettiin Herrylle kuvia Suomesta, Lapista ja lumesta. Näytettiin myös kuvia meidän kotoa ja samalla tuntui tosi pahalta näyttää millaisesta yltäkylläisyydestä me tullaan- on oma asunto,auto ja pelit ja rentteleet. Näillä ihmisillä on pari vaatekertaa ja patja jolla nukkua, ja silti ne on onnellisempia ja kiitollisimpia ihmisiä joita olen tavannut.Saatiin jopa aamulla lähtiessämme korut lahjaksi, jotta muistettaisiin tämä paikka- minä muistan varmasti ilman korujakikin. Tämän aitouden ja välittämisen haluan tuoda mukana Suomeen.

Bukit Lawang on paikka johon vielä palaan, ja jossa suosittelen jokaista vierailemaan.  Orankien näkeminen oli mieletöntä,  ja sen lisäksi tutustuttiin moniin uskomattomaan ihaniin ihmisiin, jotka jää sydämeen pitkäksi aikaa.

-julia

Koh Lipe ja seikkailu Malesiassa

Hei!

Koh Mookilta meidän matka jatkui siis Koh Lipelle, koko Thaimaan eteläisimmälle saarelle. Mitä etelämmäs me saarijonoa ollaan tultu, sitä kirkkaammaksi vedet on muuttunut ja turkoosimpi on ollut maisema. Mulla oli kovat odotukset Lipestä, sillä netissä sitä kehuttiin niin hurjasti ja sanottiin jopa ''Thaimaan Malediiveiksi''. Eivät huijanneet, Lipe oli ihana! Saari oli suhteellisen pieni ja toistaiseksi melko rauhallinen, mutta siellä rakennettiin jatkuvasti, sillä vasta viimisen viiden vuoden sisään muutkin on tajunneet paikan kauneuden. Olihan siellä nyt jo resorttia vieri vieressä, mutta omaa rauhaakin löytyi rannoilta kun vähän viitsi etsiä.

Itse en käynyt Lipellä snorklaamassa, mutta pojat sanoivat että siellä oli ehdottomasti koko Thaimaan parhaat snorklauspaikat. Harmi että meille sattui muutenkin vain pari aurinkoista päivää, niin ei auringonpalvomiseen kauheasti ollut haluja pilvisellä kelillä. Mua naurattaa miten jotkut makaa kokopäivän rannalla vaikka olis miten pilvistä, vain koska ''lomalle ollaan tultu ja lomalla rusketutaan piste''

Muutenkin meidän aika Lipellä venähti yllättävän pitkäksi, ja aikataulu olla Indonesiassa 9pv jäi vain haaveeksi. Esteeksi tuli pieni sairastelu ja trooppinen myrsky, jota ei uskallettu lähteä lautalla pimeällä uhmaamaan. Odoteltiin siis suosiolla vähän parempia säitä ja Aten tervehtymistä. Myös se aamulautta johon oltaisiin haluttu oli täynnä, joten tyytyminen oli speedboatin ja vanin yhdistelmään, mikä olikin reilusti halvempi. Pari muuttujaa siis, mutta se musta onkin reissaamisessa niin kivaa, ettei ole ehdottomia aikatauluja joiden mukaan kulkea. Jos huvittaa jäädä aloilleen niin sitten jäädään,thats it

Raukka eksynyt vähän väärille leveyspiireille

Eilen heitettiin kuitenkin rinkat jälleen selkään ja lähdettiin valloittamaan täysin uutta maata, Malesiaa! Vikana iltana Thaimaassa Atte kysyi multa ''jännittääkö, me mennään ihan uuteen maahan huomenna'' ja kun rupesin miettimään tajusin etteipä se oikein miltään tunnu. Täällä meille on normaalia arkea pakata rinkka aina uudestaan ja vaihtaa maisemaa, uuteen kaupunkiin,saareen tai maahan. Tottakai on vähän jänskää lähteä kohti tuntematonta, taas ilman mitään varauksia yöpaikasta jne. 

Vikat aamupalat nassuun ja menoksi

Aamulla Lipen rannalla kävi kuhina kun niin monet lähtivät pois

Ja niin, kuolemaa uhmaavan speedboat-kyydin (mua oikeasti pelotti,Attea nauratti) ja 8 tunnin minibusseilun jälkeen, me löydettiin itsemme Penangista, Malesiasta. Mulla ei etukäteen ollut juuri mitään käsitystä millainen maa Malesia on, mutta ensivaikutukselta tämä on paljon kliinisempi ja järjestyneempi kuin Thaimaa tai Kambodza. Rajamuodollisuudet sujui helpommin ikinä, vaikka tuttuun tapaan kuumotettiinkin niitä kauheasti. Miksi immigration jännittää aina niin kovasti, vaikka tasantarkkaan tiiät ettei mukana ole mitään laitonta ja sulla on passi millä pääset laillisesti maahan? Ehkä ne on ne julman näköiset armeejapukuiset rajavartiat, joita varmaan on kielletty hymyilemästä ja puhumasta mukavasti kenellekkään. 

Penangissa me etsittiin nopeasti kiva hostelli ja lähdettiin syömään, sillä päivän matkustamisen jälkeen nälkä oli ISO. Päädyttiin Little Indiaan ja mentiin tyyliin ekaan raflaan joka nähtiin, mikä tietti oli intialainen. Siellä kaduilla kävellessään olisi oikeeasti hetken voinut luulla että on Intiassa, jokapuolella soi lujalla intialainen musiikki ja kaikkialla käveli vain intialaisia, hassua. Ravintolan mies oli hurjan mukava ja tarjosi meille special-menunsa,joka syötiin sormin isolta lehdeltä. Aika siistiä, sillä ei ollut ikinä ennen syönyt oikeaa intialaista saati syönyt sormin ravintolassa. Hyvää oli, vaikken tulisesta ruuasta juuri perustakkaan.

Yhtä iltaa enempää me ei kuitenkaan Malesiaan tutustuta, sillä seuraava seikkailu kutsuu meitä jo. Ollaan hostellilla tekemässä lähtöä lentokentälle, sillä eilen buukkasin meille lennot Indonesiaan, Sumatralle! Jeee vihdoin. Ja meillä on myös uusia jänniä suunitelmia Sumatralle Lake Toban lisäksi, eli oon tuplasti innoissani. Nyt pitäisi olla jo taksissa

-julia

Koh Mook

Heippa!

Blogin päivittely on vähän jäänyt, sillä Mookilta löydettiin tasan yksi paikka jossa oli wifi ja seuraavaksi meidän kone lahosi jälleen käsiin eikä yhdistä mihinkään verkkoon. Ostoslistalle reissun jälkeen paukahti just siis uusi läppäri. Kun päästiin Lipelle, netti toimi päivän ja sitten myrsky repi jonkun pylvään juuriltaan ja koko saaren internet oli sen myötä kaput. Eli blogihiljaisuus teknisten vikojen piikkiin

Palataan kuitenkin viikko taaksepäin, Koh Mookin rantaparatiisiin. Mun ennustama pari yötä ei aivan riittänyt, ja jämähdettiin saarelle viideksi. Luontoäiti pisti asiat takaisin mallilleen, ja me saatiin nauttia ihanista aurinkoisista rantapäivistä. Saatiin oma söpö bungalowi vuokrattua halpaan hintaan, ja rantaan oli matkaa n.100 metriä, kyllä kelpasi. Käytiin myös snorklausretkellä, ja uitiin ihan överi hienon luolan sisään, josta paljastui kokonainen iso laguuni,jossa merirosvot aikoinaan on säilyttäneet muinoin aarteitaan!! Harmi ettei kamera ollut mukana. Viisastuin myös siitä kuinka Phi Phillä meinasin melkein hukkua snorklausreissulla, ja vedin pelastusliivit niskaan.

Farang-beach

Farang-kallion kasvot

 Koti

Farang-beach

 Mookilla otettiin rennosti!

Rakensin hiekkalinnaa

Snorklaamassa

Koh Mookista tuli heti mun ja Aten lempparipaikka koko Thaimaassa! Siellä oli jäljellä aitoa pikkukylän tuntua, johtuen siitä että saari on avautunut turisteille vasta niin vähän aikaa sitten. Ranta oli rauhallinen levyttelyä varten, vedet kirkkaat ja ihmisiä sopivan vähän. Mook palautti mun uskon Thaimaaseen, tänne paikkaan voisin palata uudestaan. 

Auringonlasku Mookilla

Kaikilla Thaimaan saarilla on ollut kylttejä tsunamin varalta, niin myös Mookilla

Tapaninpäivän 2004 tsunamin aallot olivat Mookilla 2,5m korkeita

Pojat aamupalalla guesthousella

 Guesthousen söpöläiset!

Kaikki hyvä kuitenkin päättyy aikanaan, ja viiden päivän lorvimisen jälkeen päätettiin että on aika nostaa kytkintä! Maksettiin ittemme kipeäksi lauttalipuista Koh Lipelle, mutta liikuttava oli joten ei itkut auttanut

Tänään ollaan saavuttu aivan uuteen maahan, josta mulla ei ollut etukäteen pienintäkään käsitystä. Huomenna matka jatkuu uudestaan myös täysin uuteen maahan, joten jännän äärellä ollaan. Palaillaan(:

-julia