Koh Lipe ja seikkailu Malesiassa

Hei!

Koh Mookilta meidän matka jatkui siis Koh Lipelle, koko Thaimaan eteläisimmälle saarelle. Mitä etelämmäs me saarijonoa ollaan tultu, sitä kirkkaammaksi vedet on muuttunut ja turkoosimpi on ollut maisema. Mulla oli kovat odotukset Lipestä, sillä netissä sitä kehuttiin niin hurjasti ja sanottiin jopa ''Thaimaan Malediiveiksi''. Eivät huijanneet, Lipe oli ihana! Saari oli suhteellisen pieni ja toistaiseksi melko rauhallinen, mutta siellä rakennettiin jatkuvasti, sillä vasta viimisen viiden vuoden sisään muutkin on tajunneet paikan kauneuden. Olihan siellä nyt jo resorttia vieri vieressä, mutta omaa rauhaakin löytyi rannoilta kun vähän viitsi etsiä.

Itse en käynyt Lipellä snorklaamassa, mutta pojat sanoivat että siellä oli ehdottomasti koko Thaimaan parhaat snorklauspaikat. Harmi että meille sattui muutenkin vain pari aurinkoista päivää, niin ei auringonpalvomiseen kauheasti ollut haluja pilvisellä kelillä. Mua naurattaa miten jotkut makaa kokopäivän rannalla vaikka olis miten pilvistä, vain koska ''lomalle ollaan tultu ja lomalla rusketutaan piste''

Muutenkin meidän aika Lipellä venähti yllättävän pitkäksi, ja aikataulu olla Indonesiassa 9pv jäi vain haaveeksi. Esteeksi tuli pieni sairastelu ja trooppinen myrsky, jota ei uskallettu lähteä lautalla pimeällä uhmaamaan. Odoteltiin siis suosiolla vähän parempia säitä ja Aten tervehtymistä. Myös se aamulautta johon oltaisiin haluttu oli täynnä, joten tyytyminen oli speedboatin ja vanin yhdistelmään, mikä olikin reilusti halvempi. Pari muuttujaa siis, mutta se musta onkin reissaamisessa niin kivaa, ettei ole ehdottomia aikatauluja joiden mukaan kulkea. Jos huvittaa jäädä aloilleen niin sitten jäädään,thats it

Raukka eksynyt vähän väärille leveyspiireille

Eilen heitettiin kuitenkin rinkat jälleen selkään ja lähdettiin valloittamaan täysin uutta maata, Malesiaa! Vikana iltana Thaimaassa Atte kysyi multa ''jännittääkö, me mennään ihan uuteen maahan huomenna'' ja kun rupesin miettimään tajusin etteipä se oikein miltään tunnu. Täällä meille on normaalia arkea pakata rinkka aina uudestaan ja vaihtaa maisemaa, uuteen kaupunkiin,saareen tai maahan. Tottakai on vähän jänskää lähteä kohti tuntematonta, taas ilman mitään varauksia yöpaikasta jne. 

Vikat aamupalat nassuun ja menoksi

Aamulla Lipen rannalla kävi kuhina kun niin monet lähtivät pois

Ja niin, kuolemaa uhmaavan speedboat-kyydin (mua oikeasti pelotti,Attea nauratti) ja 8 tunnin minibusseilun jälkeen, me löydettiin itsemme Penangista, Malesiasta. Mulla ei etukäteen ollut juuri mitään käsitystä millainen maa Malesia on, mutta ensivaikutukselta tämä on paljon kliinisempi ja järjestyneempi kuin Thaimaa tai Kambodza. Rajamuodollisuudet sujui helpommin ikinä, vaikka tuttuun tapaan kuumotettiinkin niitä kauheasti. Miksi immigration jännittää aina niin kovasti, vaikka tasantarkkaan tiiät ettei mukana ole mitään laitonta ja sulla on passi millä pääset laillisesti maahan? Ehkä ne on ne julman näköiset armeejapukuiset rajavartiat, joita varmaan on kielletty hymyilemästä ja puhumasta mukavasti kenellekkään. 

Penangissa me etsittiin nopeasti kiva hostelli ja lähdettiin syömään, sillä päivän matkustamisen jälkeen nälkä oli ISO. Päädyttiin Little Indiaan ja mentiin tyyliin ekaan raflaan joka nähtiin, mikä tietti oli intialainen. Siellä kaduilla kävellessään olisi oikeeasti hetken voinut luulla että on Intiassa, jokapuolella soi lujalla intialainen musiikki ja kaikkialla käveli vain intialaisia, hassua. Ravintolan mies oli hurjan mukava ja tarjosi meille special-menunsa,joka syötiin sormin isolta lehdeltä. Aika siistiä, sillä ei ollut ikinä ennen syönyt oikeaa intialaista saati syönyt sormin ravintolassa. Hyvää oli, vaikken tulisesta ruuasta juuri perustakkaan.

Yhtä iltaa enempää me ei kuitenkaan Malesiaan tutustuta, sillä seuraava seikkailu kutsuu meitä jo. Ollaan hostellilla tekemässä lähtöä lentokentälle, sillä eilen buukkasin meille lennot Indonesiaan, Sumatralle! Jeee vihdoin. Ja meillä on myös uusia jänniä suunitelmia Sumatralle Lake Toban lisäksi, eli oon tuplasti innoissani. Nyt pitäisi olla jo taksissa

-julia

Koh Mook

Heippa!

Blogin päivittely on vähän jäänyt, sillä Mookilta löydettiin tasan yksi paikka jossa oli wifi ja seuraavaksi meidän kone lahosi jälleen käsiin eikä yhdistä mihinkään verkkoon. Ostoslistalle reissun jälkeen paukahti just siis uusi läppäri. Kun päästiin Lipelle, netti toimi päivän ja sitten myrsky repi jonkun pylvään juuriltaan ja koko saaren internet oli sen myötä kaput. Eli blogihiljaisuus teknisten vikojen piikkiin

Palataan kuitenkin viikko taaksepäin, Koh Mookin rantaparatiisiin. Mun ennustama pari yötä ei aivan riittänyt, ja jämähdettiin saarelle viideksi. Luontoäiti pisti asiat takaisin mallilleen, ja me saatiin nauttia ihanista aurinkoisista rantapäivistä. Saatiin oma söpö bungalowi vuokrattua halpaan hintaan, ja rantaan oli matkaa n.100 metriä, kyllä kelpasi. Käytiin myös snorklausretkellä, ja uitiin ihan överi hienon luolan sisään, josta paljastui kokonainen iso laguuni,jossa merirosvot aikoinaan on säilyttäneet muinoin aarteitaan!! Harmi ettei kamera ollut mukana. Viisastuin myös siitä kuinka Phi Phillä meinasin melkein hukkua snorklausreissulla, ja vedin pelastusliivit niskaan.

Farang-beach

Farang-kallion kasvot

 Koti

Farang-beach

 Mookilla otettiin rennosti!

Rakensin hiekkalinnaa

Snorklaamassa

Koh Mookista tuli heti mun ja Aten lempparipaikka koko Thaimaassa! Siellä oli jäljellä aitoa pikkukylän tuntua, johtuen siitä että saari on avautunut turisteille vasta niin vähän aikaa sitten. Ranta oli rauhallinen levyttelyä varten, vedet kirkkaat ja ihmisiä sopivan vähän. Mook palautti mun uskon Thaimaaseen, tänne paikkaan voisin palata uudestaan. 

Auringonlasku Mookilla

Kaikilla Thaimaan saarilla on ollut kylttejä tsunamin varalta, niin myös Mookilla

Tapaninpäivän 2004 tsunamin aallot olivat Mookilla 2,5m korkeita

Pojat aamupalalla guesthousella

 Guesthousen söpöläiset!

Kaikki hyvä kuitenkin päättyy aikanaan, ja viiden päivän lorvimisen jälkeen päätettiin että on aika nostaa kytkintä! Maksettiin ittemme kipeäksi lauttalipuista Koh Lipelle, mutta liikuttava oli joten ei itkut auttanut

Tänään ollaan saavuttu aivan uuteen maahan, josta mulla ei ollut etukäteen pienintäkään käsitystä. Huomenna matka jatkuu uudestaan myös täysin uuteen maahan, joten jännän äärellä ollaan. Palaillaan(:

-julia

Uusi vuosi Koh Lantalla

Heippa!

Uudeksivuodeksi me suunnattiin siis Koh Lantalle, noin tunnin lauttamatkan päähän etelän suuntaan. Ja niinkuin kerroin, saatiin aivan ihana kämppä Harmony House- nimisestä paikasta. Hyvä onni jatkui kun mun ja Aten kämpästä hajosi ilmastointi (joka oli muutenkin turha) ja saatiin kämppä pariksi yöksi puoleen hintaan! Lämmitti mieltä näillä peak season-hinnoilla,hurraa

Lanta jäi mulle mieleen Ruotsalaisista ja upeasta luonnosta. Oltiin tuolla neljä päivää, ja kokoajan oli enemmän tai vähemmän pilvistä. Ihan mukavaa vaihtelua kyllä jatkuviin helteisiin. Eli rantsupäiviä ei vietetty, vaikka netissä hehkutettiinkin upeita rantoja. Me tosin nähtiin vain kurjia ja kivisiä rantoja, ei ollenkaan sellaisia unelma-biitsejä mitä lupailtiin. Yhtenä päivänä skootteroitiin koko saaren halki ja katseltiin paikkoja, loppuaika vaan hengailtiin, tutustuttiin ravintola-tarjontaan ja upottiin hotellin sängynpohjalle telkkaria katsomaan. Kelpo löhöloma siis.

Koska Koh Lanta on muslimisaari, ja pääasiassa (ruotsalaisten) perheiden lomakohde, me ei edes nostettu toiveita kovin hurjista uuden vuoden bailuista. Käytiin syömässä hyvä ateria, muisteltiin mennyttä vuotta ja asetettiin toiveita uudelle. Sitten lähdettiin kylille klo 23 aikaan, ja olis voinut uskoa että kävellään aavekaupungissa! Ei liikennettä missään, kaikki ravintolat ja liikkeet kiinni .Ei nähty ainuttakaan tursistia, vaan kourallinen paikallisia jotka tulivat töistä. Onneksi 7/11 ei pettänyt meitä taaskaan, ja päästiin käymään loppuillan kaljakaupoilla ja herkkuja ostamassa.

Kahdeksitoista mentiin rannalle ja pojat sytyttivät meille nuotion. Vuoden vaihtuessa vapautettiin taivaalle meidän onnenlyhdyt ja katsottiin kuinka joka puolelta saarta nousi taivaalle ihania ilotulituksia. Ranta oli täysin autio ja saatiin istuskella ja kuunnella musiikkia ihan rauhassa.

Nuotio uutena vuotena oli kyllä erikoista, mutta hurjan kiva ja tunnelmallinen. Meidän nuotiorinkiin liittyi myös pari suomalaista tyttöä, jotka viettivät iltaa meidän kanssa höpötellen. Loppujen lopuksi istuttiinkin rannalla viiteen saakka aamulla, ihasteltiin ihan hiljaista rantaa ja kirkasta tähtitaivasta.

Onnenlyhdyt olivat myös ihanat, vaikkakin niitten lähettäminen taivaalle ei ollut niin iisiä mitä oletettiin. Täällä olis ollut myynnissä vaikka minkälaista pommia ja rakettia, mutta päätettiin olla luontoystävällisiä ja säästää rahaa. Lyhdyt olivat siis täydellinen vaihtoehto(:

Täytyy sanoa että olipa ihanan erilainen vuoden vaihdos! 

Koh Lantasta ei tullut mun uutta lempparipaikkaa, ja tuskin menisin sinne enään uudestaan. Aivan tavallinen  saari siinä missä muutkin, vois melkein sanoa että onhan noita nähty. Positiivisesti se kuitenkin erosi Phi Phistä kuin yö ja päivä. Jos Phi Phillä oli ikuinen vappu ja nuoret sekä kauniit juhlivat aamuun saakka, Lantalla vietettiin jatkuvaa siestaa ja katukuvassa näkyi vain täydellisiä lapsiperheitä. Meininki oli rauhallista ja stressitöntä. Ihan kivaa vaihtelua siis sekin.

Eilen me saavuttiinkin pikkuruiselle Koh Mookille, ja kurjat koiranilmat seuraavat meitä yhä. Tänään satoi ensimmäistä kertaa viikkoihin. Pari yötä täällä varmaan riittää, sillä enään 6 Thaimaa-päivää jäljellä, ja vielä pari paikkaa tutustumatta ennenkuin siirrytään Indonesian puolelle((:  Indonesia on ollut mulle koko reissun odotetuin paikka, ja en voi käsittää että kohta me oikeasti ollaan siellä! Thaimaa ei enään jaksa kiinnostaa mua. Ja eilen löysin mun nuudelikeitosta ainakin 10 ötökkää ja muurahaista,jäi syömättä. Eilen pysyttiin myös ekaa kertaa Tonsain jälkeen meidän normissa päiväbudjetissa, jes!

Ravintolan tätit alkaa katsoa mua pahasti kun yhden kokiksen voimalla oon kuluttanut niitten penkkiä ja käyttänyt nettiä jo aika pitkään. Parempi siis mennä

-julia

Koh Phi Phi

Hellou!

Viimiset neljä päivää ollaan vietetty Koh Phi  Phillä, joka netin mukaan on legendaarinen bilesaari. Ja sitä se todellakin oli, en oo ikinä koskaan nähnyt niin montaa ruotsalaista juomassa ämpäreitä. Jumputus jatkui aamuun saakka ja aamulla krapulan määrä oli käsinkosketeltavaa. Sillä saarella on todellakin ikuinen vappu. Koska kuitenkin ollaan tylsiä kalkkiksia, ei meistä juuri ollut bailaamaan paria kaljaa enempää, vaan tyydyttiin vain ihmettelemeään menoa vähän syrjempää.

Hommat tehty helpoksi kun ämpäreitä sai ostaa valmiina paketteina

Pääsyy miksi me mentiin Phi Phille ei siis ollut ympärivuorokautinen ryyppäys, vaan paikan kauneus, jota oli kehuttu netissä maasta taivaisiin. Olihan se siis itsekkin lähdettävä tsekkaamaan. Ehdoton kohokohta oli kun aivan ihastuttava brittiperhe kutsui meidät mukaansa vierailulle viereiselle Phi Phi Leylle. Ilmeisesti ne huomasivat meidän rahatilanteen tai oikeastaan sen vähyyden, ja kutsuivat meidät jakamaan veneen jotta päästiin halvemmalla. Ja niin me kolme lähdettiin jo aamusta aikaisin viettämään oikeaa perhe-päivää 5 englantilaisen kanssa.

 Vuokrattiin pitkähäntä-vene käyttöömme ja otettiin suunnaksi Maya-beach, eli juuri se ranta jossa DiCaprion The Beach- leffa on kuvattu. Pysähdyttiin myös muutamaan pieneen poukamaan uimaan ja snorklaamaan aivan käsittämättömän huikeissa maisemissa.

Pojat uimassa

Siellä me pulikoitiin, täydellisen turkoosissa ja kirkkaassa vedessä, värikkäiden kalojen ympäröiminä korkeiden kallioiden kohotessa vieressä. Me oltiin oikeasti kuin yhtä perhettä, pojat hyppivät veneestä veteen ja me naiset otettiin nauraen kuvia ja syötettiin kaloille leivänmurusia.

Pari fisua

Tälläisella botskilla olitiin liikenteessä

Maya-beach oli juuri niin ihmisiä täynnä kun osattiin pelätäkkin, mutta oli kyllä käymisen arvoinen. Vitsi miten uskomattomia maisemia maailmaan mahtuu. Tollasessa paikassa kyllä miettii että maailma on liian kaunis vihattavaksi, ja mieli täyttyy iloisista asioista. 

Loppuilta istuskeltiinkin porukalla rantabaarissa paikallisten jalkapalloilua katsoen ja keskustellen mm. olivatko Englantilaiset surullisia Dianan kuollessa ja kuinka kylmä Suomessa pitää olla ettei tarvitse mennä kouluun. Koska meillä kaikilla on jo kahden kuukauden jälkeen kova ikävä meidän omia perheitä, oli kiva päivän ajan olla osa heidän perhettään. Päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja hyvä, ei voi valittaa mistään!

Nää jätkät oli kyllä todellisia pallotaitureita

Vikana iltana Phi Phillä kiivettiin Eemin kanssa näköalapaikalle katselemaan miltä saari näyttää ylhäältä päin, ja Atte meitä jo odottelikin siellä ylhäällä kun oli aiemmin päivällä patikoinut saaren toiselle puolelle. Tottakai oltiin niin tonttuja että jätettiin kapuaminen niin myöhään, että aurinko alkoi jo laskea eikä saatu kun huonoja kuvia hämärässä. Kaunista silti oli

Phi Phillä pääsin toteuttamaan myös yhden aikas pitkäaikaisen haaveeni (äiti suosittelen että lopetat lukemisen nyt, tän piti olla yllätys), kävin nimittäin ottamassa vähän mustetta ihoon! Tatuointi tehtiin perinteisellä bambu-tekniikalla,ja ai että miten kipeää se teki. Itse kuvahan on noin kahden peukalonpään kokoinen, mutta kyyneleet nousi kyllä silmään sitä hakattaessa. Nyt mulla kuitenkin komeilee nilkassa norsuvauvan kuva, ja itse oon tosi iloinen ja tyytyväinen työn jälkeen. Studio oli tosi siisti, ja henkilökunta osaavia, neula avattiin steriilistä pussista mun nähden ja tatuoija käytti hanskoja kuten asiaan kuuluukin. Oli kuitenkin niin kipeä kokemus, että ihan hetkeen ei uutta kuvaa mun ihoon ilmesty

 Muste nakutettiin bambukepillä ja neulalla ihon alle

Valmista tuli

Yhteenvetona Phi Phi oli käymisen arvoinen paikka, muttei siitä tullut mun suosikkia. Mua nyt ylipäätäänkin pistää vihaksi tyhmästi ja epäkunnioittavasti käyttäytyvät tursistit, jotka eivät kunnioita paikallisia tapoja tai ihmisiä. Ja näitä urpoja löyty saarelta vähän liikaakin. Vaikka oletkin ruotsalainen ja umpihumalassa aamu kymmeneltä, voit silti kiittää tarjoilijaa ruuasta ja olla pyyhkimättä suutasi valkoiseen pöytäliinaan, varsinkin kun paperia on vieressä. Erityisen pahanmielen mulle saivat kuitenkin apinat, jotka oli puettu vaippoihin ja ihmisten vaatteisiin, ja joita pidettiin yötämyöten jumputuksen ja vilkkuvien valojen keskellä vain että tursitit voisivat pitää niitä hetken sylissä ja ottaa kuvan?! Siis mitä? Ole ystävällinen ja vältä antamasta huomiota tuollaiselle, koska kysyntä lisää tarjontaa. Jos haluat nähdä apinan, vedä tossut jalkaan ja kävele kilometrin verran metsään niin näet. Ilman eläinrääkkäystä ja eläimen vientiä täysin luonnottomaan elinymäristöön. Idiootit.

Mutta olihan siellä niin paljon hyvääkin. Uskomattoman kauniit turkoosit maisemat, niin paljon ihania ruokapaikkoja,ihania pikku baareja ja paljon ostosmahdollisuuksia. Jokaiselle jotakin Rugereita lainatakseni. Hitaasti mutta varmasti mun sydän alkaa lämmetä Thaimaalle, vaikka ikävöinkin Laosin huokeaa hintatasoa ja Kambodzan ihmisiä,jotka olivat itse ystävällisyyksiä. Annan kuitenkin mahdollisuuden, joten thaikkula, sulla on vielä pariviikkoa aikaa hurmata mut!

Tänään tultiin Koh Lantalle, ja meillä kävi uskomaton mäihä majoituksen kanssa. Kun saavuttiin ei meillä tuttuun tapaan ollut mitään varattuna, ja saatiin selville että koko saari on täyteen buukattu. Halvin majoitus olisi ollut alkaen 200e per yö. Ei kiitos. Pienen selvittelyn ja järjestelyn jälkeen me kuitenkin asustetaan aivan hotellitasoisessa paikassa hintaan 1000bth eli n.25e. Onhan tää edelleen tosi kallis, mutta ilmastointi ja oikea sänky tuntuu taas hetkenajan niin luksukselta, että eiköhän tässä yön vietä. Seuraavaa päivitystä siis täältä

ps. miksen ole aiemmin keksinyt kuinka loistavaa matkaevästä murot on? 

-julia