The last days in paradise

Heippa!

Hiljaisuus blogissa saa vihdoin päätöksen, sillä eilen käytiin kotiuttamassa meille uusi ihana läppäri! Tähän on kyllä vielä totuttelemista, mutta ompahan ainakin toimiva eikä kuumennu hetkessä sata-asteiseksi niinkuin se vanha peli.

Juuri kun viimeksi pääsin tänne valittamaan Airin kurjasta kelistä, alkoi seuraavana päivänä sellainen helle että teki mieli rukoilla sadetta takaisin,mutta reissussa en kyllä lämmöstä valita. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja me saatiin maata lämmössä niin paljon kun vaan huvitti. Tähän oon kerännyt kuvakoosteen meidän reissun täydellisistä viimeisistä päivistä Gili Airilla

Lähdettiin Airilta perjantaina, ottaen suunnaksi Balin ja Kutan. Mua harmittaa valtavasti että meidän aika Balilla jäi noin lyhyeksi, mutta toisaalta Airilla olisi hyvin voinut venyä vielä parikin viikkoa lisää. Kuta-beach sensijaan oli musta kamala. Se oli oikeasti kuin Australialaisten Kanariansaaret, iso turistikeskittymä yökerhoineen ja mäkkäreineen. Oli varmasti elämäni eka ja vika kerta kun menin Kutalle, mutta tulipahan nähtyä sekin. Meidän kaksi päivää Kutalla kului oikeastaan vain shoppaillen ja ravintoloissa istuen, ei tehty enään mitään sen kummempaa, paitsi valmistauduttiin henkisesti kotiinpaluuseen. Mulla on Balilta kovinkovin vähän kuvia, sillä en yksinkertaisesti enään jaksanut keskittyä kuvailuun ja miettiä blogia varsinkin kun konekkin oli hajalla, vaan nautin vain olemisesta

 Sunnuntaina meidän lento lähtikin ilta-päivästä Singaporeen, ja sieltä jatkettiin sinivalkoisin siivin kotiin, vaikkei aivan illaksi ehdittykään. Mä ajoin palata Balille antaen sen todistaa mulle että se on muutakin kuin Kuta, känniset ihmiset ja epäkohteliaat katumyyjät.  Valitettavasti toi on kuitenkin tällähetkellä ainoa kuva joka mulla on mielessä Balista

Balin Kuta-beach

Kuta

Viimeinen ilta reissussa

3 tunnin lento Singaporeen, 2 tuntia odottelua Changin-kentällä, 12,5 tuntia finskin koneessa ja niin me oltiin jo harmaalla ja masentavalla Helsinki-Vantaalla. Mikään ei oikeasti ole näin kurjaa kuin loskainen talvikeli helmikuussa. Onneksi jo lauantaina oon taas tienpäällä ja lähden nauttimaan oikeasta talvesta napapiirin paremmalle puolelle,jipii! Kotiinpaluu-masennusta vähensi kuitenkin himpunverran veli ja sisko jotka olivat meitä aamuvarhaisella kentällä vastassa, ja itkuhan multa pääsi kun näin Ipin odottamassa meitä. Rakastan mun sisaruksia

Ensimmäiset päivät kotona onkin mennyt ihan vain käytännönjuttujen hoitelemiseen, perheen ja kavereiden näkemiseen sekä jetlagin tasaamiseen. Ihana nähdä kaikkia ystäviä ja kuulla mitä niille on tapahtunut, ja illalla mulla onkin treffit sovittuna Vakkariin parhaan ystävän kanssa. Oli myös huippua päästä kotiin,saunaan ja syömään äitin tekemää lohisoppaa ruisleivän kanssa. Autolla ajokaan ei tunnu yhtään hullummalta. Nyt mulla on vähän lämpöä ja nuhaa, koitan parannella itseäni että pääsen illaksi vetämään treenejä mun joukkueelle, vitsi miten kivaa! Kotiinpaluu ei siis ainakaan toistaiseksi masenna mua pahasti, vaikka kun katsoo ulos meidän parvekkeeltaniin tekee mieli päästä itku

Kirjoittelen lisää ajatuksia reissusta ja kotiinpaluusta paremmalla ajalla

-julia

Gili Air

 Tervehdys pilviselta Gili Airilta!

Luontoaiti ei oo siunannut meita vahaan aikaan, ja siksi ollaankin jouduttu karsimaan pilvisesta saasta,tuulesta, sadekuuroista ja jokailtaiseta ukkosmyrskysta. Onneksi salamat on hullun cooleja koska ne varjaa koko taivaan violetiksi ja valkoiseksi. Eilen ja tanaan aurinko on kuitenkin vahan yrittanyt kurkkia pilvien takaa, joten ehka se viela nayttaytyy taysipaivaisesti. Tosin taalla on silti kokoaika jotain +30 lamminta, niin ehka on ihan hyva ettei aurinko porota siihen paalle taysia

Gili Air on yksi kolmesta Gili-saaresta Lombokin kyljessa, ja ne kuuluvat Indonesialle. Tultiin tanne suoraan Balilta, oltiin yksi yo Parangbaissa ja tultiin tanne. Kaksi muuta ovat suosituin ja vilkkaasta yoelamastaan kuuluista Gili Trawangan ja honeymoon-saareksi kutsuttu Gili meno, jonka nimi ei tassakohtaa ole enne, vaan Meno on kolmesta saresta hiljaisin ja vahiten asutettu. Air oli meille juuri passeli vaihtoehto, silla se on sopiva miksaus noita kahta saarta! Majoitutaan Matahari nimisessa paikassa, oma kamppa omalla kylpparilla (kylma suihku ja maailman surkein tuuletin) 15000 per yo (eli n. 7e), sisaltaen aamupalan.

Koti

Gili Air on ihana pieni saari, ei todellakaan liikaa turisteja vaan reilusti omaa rauhaa. Kaveltiin Aten kanssa ihmettely-vauhtia saari ympari n. puolessatoista tunnissa, eli ei iso paikka todellakaan. Taalla on hyvat sukellus-ja snorklausmestat, ja mahdollisuus snorklatessa bongata merikilpikonnia. Me ei olle viela ehditty( jaksettu) kokeilla, mutta ehkapa tassa jokupaiva. Tobagolla Atte naki merikilpikonnan mutta ma missasin sen, joten taalla olisi hyva ottaa vahinko takaisin. Airilla pystyy myos surffaamaan, vaikka mun kasittaakseni paremmat surffipaikat loytyy Trawanganilta. 

Nakyma Airin satamassa

Koti-baari

Kaikkia Airin rantoja reunustaa toinen toistaan ihanemmat rantsubaarit, joiden ihanat katokset oikein kaskee istumaan ja tilaamaan kylmaa colaa. Ihmiset taalla on ihania, kaikki tervehtuvat ja hymyilevat. Majoituksesta ei tarvitse stressata, rantabungaloweja loytyy niin pirusti ja on taalla pari hienompaakin resortia uima-altaineen

Gili Airilla ei ole lainkaan autoja tai mopoja, vaan taalla luotetaan hevosvoimaan. Hevoskarryt on paikallinen tapa liikkua saarella, muuta musta tuntuu etta hepat elavat vahan kurjissa oloissa, enka siksi halua tukea niita hyppaamalla kyytiin. Hevosilla on huonot kengat jalassa, niita piiskattiin silminnahden kovaa ja niita naytettiin seisotettavan suoraa auringonpaisteessa ilman mahdollisuutta liikkua tai menna varjoon. Talla saarella kaikki on kuitenkin niin lahella, etta kaikkialle kavelee hetkessa ja ilmaiseksi. 

Erikoista on myos se, ettei taalla ole ollenkaan koiria. Pelkkia kippurahantaisia kisuja

Gili Airia parempaa paikkaa hengailuun ja venymiseen on tuskin olemassa. Jos aurinko viela paistaisi vahan enemman, vois sanoa etta mulle tama vastaa paratiisia. Kun istun yksin rannalla, katon vaahtopaisia aaltoja jotka iskevat rantaan ja kuuntelen musiikkia, musta tuntuu etta kaikki on just niinkuin pitaa. Ja sillon en uhraa ajatustakaan reissun loppumiselle, arkeen palaamiseen tai kylmaan talviseen Suomeen. Toivon ainoastaan etta meidan Iris olis taalla mun kanssa jakamassa tan kaiken, Ipi osais varmasti arvostaa tata ihanuutta

Tasan viikon paasta jalkaudun takaisin Helsinki-Vantaalle, samaan paikkaan mista meidan seikkailu starttasi 1 paiva marraskuuta. Ja mulla ei ole muita kenkia kuin slaparit,hah. Musta on maailman ihaninta paasta jalleen nakemaan kaikkia rakkaita, perhetta ja tovereita, voi vitsi kuinka oonkaan ikavoinyt. Samalla ma koen jo nyt eroahdistusta reissaamiseen, elamisen helppouteen ja maailman kauneuteen. Vaikka onhan Suomikin kaunis, on aina mun silmissa ollut

 Seuraava reissu ei kolkuttele aivan ovella eika ole viela edes nakopiirissa, vaikka Trans Siperia onkin Aten kanssa lyoty alustavasti lukkoon,jeij! Ensiksi on painettava taas toita toita toita ja viela vahan toita, ja tana kevaana panostan oikeasti viela kerran niihin yliopiston paasykokeisiin. Viimepaivat ma olen kuitenkin pyoritellyt paassani pienta Euroopan-tourneeta yhdistettyna Espaniassa pelattaviin koriksen mm-kisoihin, ja facebook onkin huutanut kuumana suomeen sisaruksille. Voi siis olla etta meidan sisarusjoukon vanhimmat pakkautuu autoon ja lahtee Madridiin kannustamaan Susijengin voittoon! Ja samalla tietenkin vahan nauttimaan Euroopasta, mihin tie tuleekaan viemaan.

Viela kuitenkin viikko aikaa, ja se pitaa sisallaan ainakin paivaretkea Menolle ja paripaivaa tutustumista Baliin seka tietty viimesten pennosten kuluttamista shoppailuun ja tuliaisiin. Toivottvasti aurinko myos siunais mua lasnaolollaan etten tuu kotiin aivan kalkkilaivan kapteenina, tuntuu etta mun rusketus oikein haihtuu pois tassa harmaudessa

-julia

Lake Toba

Tevehdys Lake Tobalta!

Meidan kone paatti hajota lopullisesti,ja siksi kirjoittelen tata nyt guesthousen lapparilla oudoilla indoneesialaisilla nappiksilla,hassua. Nettiyhteydet on taas olleet mita ovat,mutta tanaan paatin tulla jakamaan parit kuvat ja mielipiteet tasta paikasta,ennenkuin matka jatkuu eteenpain.

Toba on siis jarkyttavan suuri jarvi Sumatralla,ja samalla koko maailman suurin vulkaaninen jarvi,eli se sijaitsee tulivuoren kraaterissa. Me ollaan jarven keskella sijaitsevalla Samosir-saarella.

Viime lauantaina saavuttiin Mash-nimiseesen guesthousee (jota jenkkitoverit meille suositti), ja mammat neuvoivat meita lahtemaan kaymaan perinteisilla lauantai-markkinoilla. Niimpa hypattiin skopon selkaan, ja lahdettiin ihmettelemaan Tobalaisia tori hulinoita. Me oltiin koko markkinoiden ainoat valkonaamat, ja paikallisten muslimien katseista paatellen me oltiin aika huvittava naky

Perinteista markkinaherkkua- aurinkokuivattua kalaa

Angry Birdsit on kova juttu myos Indonesiassa!

Parina muunakin paivana me vuokrattiin skootterit ja kaytiin ajelemassa saaren toisessa paassa ja tutkimassa paikkoja. Oltiin luettu kauhutarinoita huonokuntoisista teista, mutta suurimmaksi osaksi tiet oli tosi hyvassa kunnossa

Samosirilla on ehka pahin jate-ongelma, mihin ollaan tormatty Laosin jalkeen. Kadun reunat nayttaa samalta kuin festarikentta 3 paivan ilosaarirokkauksen jalkeen. Pysahdyttiin eraaseen ravintolaan limulle, ja kun lahdettiin raflasta nahtiin kuinka tarjoilija siivosi meidan poydan heittamalla muoviset limupullot aidan yli ojaan. Jos tasta nappaimistosta loytisi kysymys-merkki, kayttaisin sita nyt. Ihmisten piittaamattomuus luontoa, varsinkin omaa luontoa, kohtaan on taalla jarkyttavaa.

Pienten koululaisten koulukyyti

Perinteisia batak-taloja

Guesthousen mammat markkinoi meille kauheasti kuumia lahteita, joten taytyihan nekin kayda katsomassa. Mun mielikuvissa kuumat lahteet on sellaisia porealtaan nakoisia, joissa mahtuu uimaan ja rentoutumaan samalla kun vesi hoyryaa ymparilla. Nama Samosirin lahteet ei aivan vastanneet mun haaveita, silla ne paljastuivat vain kurjaksi pieneksi puroksi, johon ei todellakaan mahdu uimaan. Suomi-tytto oli silti ihmeissaan, mulle tarpeeksi suuri ihme on jo se etta luonnosta kallion sisalta tulee tulikuumaa vetta! eli ei mikaan totaalinen pettymys

Hoyryavan kuumat lahteet

(:

Asuttiin perinteisessa batak-talossa, joka oli kuin iso kaksikerroksinen puinen teltta. Maisemat jarvelle oli huikeat, varsinkin aamupaivalla kun aurinko paistoi ja jarvi oli tyyni. Toballa on muuten tosi hassu ilmasto; aamut on tyynia ja lampimia, kolmen pintaan alkaa tuulla ja aallot yltyvat, ja illalla onkin sitten ihan tosissaan viilea. Joka ilta oon joutunut kayttamaan hupparia ja pipoa ja yolla jopa sukkia! Kerran uskaltauduin myos uimaan, jonka seurauksena korkkasinkin itelleni hyvan flunssan ja kuumeen, ja sen parantelemiseen meni useampi paiva. Meidan vaatimaton majoitus sisalsi reikavessan ja kuuppa suihkun, ja mika ihanuus olikaan tanaan paasta oikeaan ja viela LAMPIMAAN suihkuun Eemin kamppaan. Talla reissulla lampimia suihkuja on tullut vastaan karkeasti n. reilun kahden viikon valein, ja ne on aina oikein tervetulleita

Koti

Batak-talojen ovet on matalia, jotta vieraat joutuisivat sisaan tullessaan kumartamaan ja osoittamaan isannille kunnioitusta

Pojat parvella

Sanky

Lake Toba on ihana. Vaikka tama paikka on nahnyt kultavuotensa jo aikoja sitten, on taalla edelleen ihanan rento tunnelma. Meilla hujahti taalla viikko, eika oikeasti tehty mitaan kummempia. Nautittiin overi kauniista maisemista ja keskityttiin riippumatossa levyttamiseen. Juuri rentoutumiseen Toba onkin mahtava paikka,silla ei taalla edes oikein ole mitaan tekemista!!. Mulla ei tallaisesta paikasta ollut hajuakaan (jep, en oo elaessani katsonut kokonaista Madventures-jaksoa) ja siksi olikin niin kiva etta Atte ehdotti tanne tulemista

Tanaan meidan matka jatkuukin jo kohti uusia seikkailuja, ja ihan uutta maata! Sita ennen edessa on kuitenkin monenmonta tuntia matkustamista ja yopymista lentokentalla. Pieni koti-ikava vaivaa mua jo hieman, kolkutteleehan kotiinpaluu jo ihan ovella. Aika tarkasti 16paivaa jalkautumiseen Helsinki-Vantaalle. Suomeen ja pakkaseen, arkeen ja toihin. Samalla kuitenkin nakemaan perhetta ja ystavia. Aika ristiriitaiset fiilikset, mutta onneksi on reissua viela jaljella ja uskomattomia paikkoja tutkimatta!

Tama laulu jaettavaksi koko maailmalle, hyvaa mielta jokaiselle

http://www.youtube.com/watch?v=FwK-n_YmSBg

-julia