Hei!
Koh Mookilta meidän matka jatkui siis Koh Lipelle, koko Thaimaan eteläisimmälle saarelle. Mitä etelämmäs me saarijonoa ollaan tultu, sitä kirkkaammaksi vedet on muuttunut ja turkoosimpi on ollut maisema. Mulla oli kovat odotukset Lipestä, sillä netissä sitä kehuttiin niin hurjasti ja sanottiin jopa ''Thaimaan Malediiveiksi''. Eivät huijanneet, Lipe oli ihana! Saari oli suhteellisen pieni ja toistaiseksi melko rauhallinen, mutta siellä rakennettiin jatkuvasti, sillä vasta viimisen viiden vuoden sisään muutkin on tajunneet paikan kauneuden. Olihan siellä nyt jo resorttia vieri vieressä, mutta omaa rauhaakin löytyi rannoilta kun vähän viitsi etsiä.
Itse en käynyt Lipellä snorklaamassa, mutta pojat sanoivat että siellä oli ehdottomasti koko Thaimaan parhaat snorklauspaikat. Harmi että meille sattui muutenkin vain pari aurinkoista päivää, niin ei auringonpalvomiseen kauheasti ollut haluja pilvisellä kelillä. Mua naurattaa miten jotkut makaa kokopäivän rannalla vaikka olis miten pilvistä, vain koska ''lomalle ollaan tultu ja lomalla rusketutaan piste''
Muutenkin meidän aika Lipellä venähti yllättävän pitkäksi, ja aikataulu olla Indonesiassa 9pv jäi vain haaveeksi. Esteeksi tuli pieni sairastelu ja trooppinen myrsky, jota ei uskallettu lähteä lautalla pimeällä uhmaamaan. Odoteltiin siis suosiolla vähän parempia säitä ja Aten tervehtymistä. Myös se aamulautta johon oltaisiin haluttu oli täynnä, joten tyytyminen oli speedboatin ja vanin yhdistelmään, mikä olikin reilusti halvempi. Pari muuttujaa siis, mutta se musta onkin reissaamisessa niin kivaa, ettei ole ehdottomia aikatauluja joiden mukaan kulkea. Jos huvittaa jäädä aloilleen niin sitten jäädään,thats it
Raukka eksynyt vähän väärille leveyspiireille
Eilen heitettiin kuitenkin rinkat jälleen selkään ja lähdettiin valloittamaan täysin uutta maata, Malesiaa! Vikana iltana Thaimaassa Atte kysyi multa ''jännittääkö, me mennään ihan uuteen maahan huomenna'' ja kun rupesin miettimään tajusin etteipä se oikein miltään tunnu. Täällä meille on normaalia arkea pakata rinkka aina uudestaan ja vaihtaa maisemaa, uuteen kaupunkiin,saareen tai maahan. Tottakai on vähän jänskää lähteä kohti tuntematonta, taas ilman mitään varauksia yöpaikasta jne.
Vikat aamupalat nassuun ja menoksi
Aamulla Lipen rannalla kävi kuhina kun niin monet lähtivät pois
Ja niin, kuolemaa uhmaavan speedboat-kyydin (mua oikeasti pelotti,Attea nauratti) ja 8 tunnin minibusseilun jälkeen, me löydettiin itsemme Penangista, Malesiasta. Mulla ei etukäteen ollut juuri mitään käsitystä millainen maa Malesia on, mutta ensivaikutukselta tämä on paljon kliinisempi ja järjestyneempi kuin Thaimaa tai Kambodza. Rajamuodollisuudet sujui helpommin ikinä, vaikka tuttuun tapaan kuumotettiinkin niitä kauheasti. Miksi immigration jännittää aina niin kovasti, vaikka tasantarkkaan tiiät ettei mukana ole mitään laitonta ja sulla on passi millä pääset laillisesti maahan? Ehkä ne on ne julman näköiset armeejapukuiset rajavartiat, joita varmaan on kielletty hymyilemästä ja puhumasta mukavasti kenellekkään.
Penangissa me etsittiin nopeasti kiva hostelli ja lähdettiin syömään, sillä päivän matkustamisen jälkeen nälkä oli ISO. Päädyttiin Little Indiaan ja mentiin tyyliin ekaan raflaan joka nähtiin, mikä tietti oli intialainen. Siellä kaduilla kävellessään olisi oikeeasti hetken voinut luulla että on Intiassa, jokapuolella soi lujalla intialainen musiikki ja kaikkialla käveli vain intialaisia, hassua. Ravintolan mies oli hurjan mukava ja tarjosi meille special-menunsa,joka syötiin sormin isolta lehdeltä. Aika siistiä, sillä ei ollut ikinä ennen syönyt oikeaa intialaista saati syönyt sormin ravintolassa. Hyvää oli, vaikken tulisesta ruuasta juuri perustakkaan.
Yhtä iltaa enempää me ei kuitenkaan Malesiaan tutustuta, sillä seuraava seikkailu kutsuu meitä jo. Ollaan hostellilla tekemässä lähtöä lentokentälle, sillä eilen buukkasin meille lennot Indonesiaan, Sumatralle! Jeee vihdoin. Ja meillä on myös uusia jänniä suunitelmia Sumatralle Lake Toban lisäksi, eli oon tuplasti innoissani. Nyt pitäisi olla jo taksissa
-julia
