Singapore

Heippa!

Ompa kerennyt taas sattua ja tapahtua paljon! Talla hetkella ollaan Gili Airilla, aivan Lombokin saaren kyljessa. Mutta palataan pari paivaa taaksepain, silla me kaytiin tekemassa parin paivan pikavisiitti Singaporeen! Oltiin yota Medanin lentokentalla, koska meidan lento Singaporeen lahti niin aikaisin, etta chek innia piti olla tekemassa jo puoli kuusi aamulla. Lennettiin Singaporeen kahdesta syysta: saatiin halvemmat lennot sita kautta, kuin etta oltaisiin Medanista lennetty suoraan Balille, ja me (mina) haluttiin ehdottomasti paasta vierailemaan Universal Studioilla. Kaiken kruunasi viela se etta loydettiin Singaporen mittakaavassa halpa majoitus kahdeksi yoksi, joten ei ollut enaan mitaan muttia, ja niin me lahdettiin!

Medanin lentokentta majoitus

Kahta paivaa enempaa ei ehditty Singaporeen tutustua, mutta jo tolta pienelta nakemalta se vaikutti hurjan mukavalta! Lentokentalla jaettiin karkkia ja toivotettiin tervetulleeksi maahan, eipa oo tollasta kohtelua tullu muilla lentokentilla vastaan. Koko kaupunki oli niin jarjestelmallinen, kliini ja toimiva. Opasteita ja kyltteja loytyi joka paikasta, ja kaikki puhuivat englantia. Singapore on hurjan lansimaalainen, samalla pieni valtio ja iso kaupunki. Kalliiseen hintatasoon saa varautua, varsinkin jos on ensiksi reissannut muualla Kaakkois-Aasiassa. Tavattiin yksi suomalainen heppu lentokentalla, joka kertoi etta asui kuukauden Singaporessa ja ekan viikon aikana kulutti 700euroa?

Ensimmaisena paivana tsekattiin ittemme hostelliin sisaan, ja lahdettiin vain tutkimaan kaupungin nahtavyyksia. Riitti kylla ihmettelya ja kummastelua varsinkin askeettisen Lake Toban jalkeen, ihan ku oltaisiin johonkin Euroopan paakaupunkiin saavuttu! Isoja pilvenpiirtajia, lankkari ruokapaikkoja ja kauppoja.

Merlion-patsas, puoliksi kala ja puoliksi leijona, toimii Singaporen ''maamerkkina''

Saa oli melko pilvinen, mutta lampoa oli silti yli +30. Singaporen historian kylmimpana paivanakin mittari naytti vaatimattomat +19,4, eli taalla ei tarvinnut ainakaan palella!

Koko maailman suurin maailmanpyora olisi tarjonnut 40minuutin ajelun 42SD hintaan

Loydettiin tiemme myos hurjan isoon ostoskeskukseen. Se piti sisallaan mm. luisteluradan ja joen gondoliajeluita varten..

Marina Bay Sands-ostari

Luistinrata ostarin sisalla

Singaporelaista kenkamuotia

Illalla kaytiin viela tutustumassa Chinatowniin, jossa kovaa vauhtia valmistauduttiin kiinalaisen uudenvuoden viettoon! Kaikkialla oli komeita koristeita ja valoja, ja markkinakojut myivat viimeisia tuotteita alehinnoin juhlan vuoksi. Ihmisiakin oli ihan kiitettavan paljon, joten katsottiin parhaaksi lahtea pitkan paivan jalkeen hostellille nukkumaan

Singapore on tosi helppo kaupunki. Kaikki puhuvat englantia, opasteita on kaikkialla ja muutenkin kaikki toimii.Tama on helppo kaupunki aloittaa matkustus Aasiassa. Singaporen parasta antia oli metro, joka oli helppo ja vaivaton tapa kulkea ympari kaupunkia. Oon kulkenut Lontoon metolla, jota kutsutaan monesti maailman parhaaksi, mutta se ei ollut mitaan tahan verrattuna. Singaporen metro oli puhtaampi kuin suomen julkiset koulut, penkilta olis voinut tyyliin syoda. Metrokartta oli selkea ja yksinkertainen, joka asema ilmoitettiin selkeasti. Halpakin se oli kaikenlisaksi

Singaporeen saapuvalle pari vinkkia:

-Varaa majoitus etukateen, taalla ei toimi ''saavun paikalle ja etsin halvimman'' metodi

-Suunittele etukateen mita haluat nahda ja kokea, varsinkin jos aikaa on vain vahan

-Kayta metroa, taksit hurjan kalliita

-Lentokentalta paasee suoraan keskustaan metrolla vain parilla vaihdolla

-Varaudu kalliiseen hintatasoon, paljon kivaa tekemista tarjolla mutta kaikki hintavia

-Ota selvaa etukateen mahdollisista alennuksista yms. Esimerkiksi Universal Studioille -10prosenttia kun naytti Suomen passia ja Elaintarhaan -10prosenttia kun varasi liput etukateen lentokentalta

 - Singaporeen ei Suomalaiset tarvitse viisumia, lentokentalta saa ilmaisen 60 (vai 90 enmuista?) pv oleskeluluvan

-Valilla tuntui etta kaikki on kielletya! Kieltokylttien meri oli loputon, mutta osasyy siihen miksi kaupunki oli niin puhdas. Vai mita ootte mielta jos metrossa syomisesta tulee 500Sd sakko?

-julia

Missing you Miss Finland

Eli kuusi asiaa joita kaipaan kotoa:

Oma vaatekaappi

-Koska rinkan tila on kovin rajoitettu ja jo pakollisista varusteista kovin täysi,on vaatteita mukana kovin vähän. Niinkuin blogin kuvistakin huomaa,samoja vaatteita käytetään päivästä toiseen ja ne alkaa olla jatkuvan kulutuksen ja pyykkäyksen ansiosta jo parhaat päivät nähneitä. Musta onkin kehittynyt varsin etevä vaatteiden korjaaja,vaikka ennen neula tuskin pysyi kädessä. Myös nyrkkipyykki hoituu tuosta vain,kun pesupalvelua ei ole tarjolla tai se on liian kallis. Kaipaan kuitenkin sitä että voin astua vaatehuoneeseen ja valittavissa on useammat kuteet kuin neljä paitaa tai kolmet housut. Myös oma pesukone tuntuu tästälähtien arjen luksukselta

Talvi

-Mä en ole niitä jotka matkaavat ulkomaille karkuun talvea ja pakkasta. Vaikka tykkäänkin lämmöstä ja auringosta,tykkään myös talvesta. Ja lumesta ja pimeydestä ja pakkasesta. Joulukuu Lapissa onkin mun lemppari aikaa vuodessa, ilmassa on jotain taikaa kun on pimeää ympäri vuorokauden, kinokset hohtaa, pakkanen kipristää poskia ja hanki narskuu töppösten alla. Mutta talvi kuuluu nauttia napapiirin paremmalla puolella, etelän talvesta en oo pahemmin ikinä perustanut

Suomalainen ruoka

- Tarviiko tätä edes perustella? Oon ruuan suhteen laittoman nirso,mikä on välillä vaikeuttanut mun eloa Suomen rajojen ulkopuolella. Toisaalta mun ruokamieltymyksiä on helppo täyttää: mahdollisimman simppeliä ja mautonta, esim.riisi,pasta ja kana. Suomesta kaipaan eniten suklaata, Valion maitoa, äidin kotiruokaa,ruisleipää ja juustoa. Miten onnellinen olinkaan kun Malesian kentältä löytyi Fazerin sinistä! Jokapäivä haaveilen herkuista joita syön kun palaan kotiin, mutta kotona haaveilen satavarmasti herkuista joita oon napostellut täällä. On myös huikeeta päästä omaan keittiöön tekemään itse ruokaa ja varsinkin maustamaan sitä itse. Niin hohdokkaalta kun kolmen kuukauden jatkuva rafloissa syöminen kolme kartaa päivässä kuulostaakin, se on tosiasiassa melko puuduttavaa. Samat nuudelit ja sopat tunkee vastaan joka listalla. Huisia päästä tekemään ite ruokaa,empä olis ennen reissua uskonut että intoilen vielä siitä,että pääsen kuorimaan perunoita?

Perhe

-Meillä on iso perhe, ja ollaan kovin läheisiä. Varsinkin kun ollaan kaikki vähän kasvettu, meillä on sisarusten kanssa paljon yhteisiä juttuja, ja meillä on tosi kivaa keskenämme. Voisin sanoa että sisarukset on yksiä mun parhaita kavereita. Koris yhdistää meitä kaikkia, ja vitsi mitkä jälkipuinnit meillä on viikonloppuisin ruokapöydässä jännien pelien jälkeen! Musta on kurja kun jään "ulkopuolelle" perheen tapahtumista, esim. joulusta ja veljen täysi-ikäistymisestä, mutta pidetään onneksi paljon yhteyttä.

Isoin ikävä mulla on kuitenkin meidän hauva vauvaa, joka pikkuhiljaa alkaa olla kunnioitettava vanha rouva. Laika on ollut mun paras ystävä lapsesta saakka, ja tunnen piston sydämessä jokakerta kun käyn porukoilla ja lähtiessä en voi ottaa sitä mukaan, sillä se ei oikein sopeudu kerrostalo elämään tai voi jäädä yksin kämpille. Nyt mulla ei kuitenkaan ole töitä tiedossa,joten voin ottaa sitä meille kämpille mahdollisimman paljon ja viettää aikaa sen kanssa kun vielä voi. Mulle nousee kyyneleet silmiin kun mietinkin että parin viikon päästä oon rapsuttamassa mun omaa karvakuonoa<3

Oma sänky

-Kolme kuukautta epämääräisiä petejä ja nukkumapaikkoja/ asentoja on muovanneet mulle varmaan jonkun kroonisen skolioosin. Myös guesthousejen lakanat aiheuttaa mulle äärimmäisen usein inho-reaktion, siksi yöt onkin vietetty makuupussissa. Meillä on kämpillä maailman mukavin sänky ja iso untuvapeitto, enkä malta odottaa kun pääsen sinne puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Suomen toimivuus

-Monen monista ongelmistaan huolimatta, Suomessa kaikki on yleisesti ottaen toimivaa. Pääset sairaalahoitoon ilman vakuutusta ja rahatukkua,poliisi ei lähtökohtaisesti halua nyhtää sulta lahjusrahoja ja pääset opiskelemaan vaikkei porukat satukkaan olemaan raharikkaita. Matkahuolto kuljettaa perille ainakin lähes aikataulussa, kiinteillä hinnoilla eikä pärstäkertoimen mukaan (kaukomailla useat näkevät valkonaamoissa pelkän kävelevän dollarin), ja julkinen liikenne liikkuu silloin kun on luvattu, ei silloin kun kuskia huvittaa/ väkeä on kyydissä tarpeeksi. Jos mainoksissa luvataan jotain, se pitää lähestulkoon paikkansa. Aina löytyy joku joka osaa auttaa tai tietää asioista,joku jolle voi esittää reklamaation. Yleisesti pelkkä yhteiskunnan toimivuus ja soljuvuus tuntuu musta jälleen ah niin ihanalta


http://m.youtube.com/watch?v=WfuwD4Ivdls


-julia

Lake Toba

Tevehdys Lake Tobalta!

Meidan kone paatti hajota lopullisesti,ja siksi kirjoittelen tata nyt guesthousen lapparilla oudoilla indoneesialaisilla nappiksilla,hassua. Nettiyhteydet on taas olleet mita ovat,mutta tanaan paatin tulla jakamaan parit kuvat ja mielipiteet tasta paikasta,ennenkuin matka jatkuu eteenpain.

Toba on siis jarkyttavan suuri jarvi Sumatralla,ja samalla koko maailman suurin vulkaaninen jarvi,eli se sijaitsee tulivuoren kraaterissa. Me ollaan jarven keskella sijaitsevalla Samosir-saarella.

Viime lauantaina saavuttiin Mash-nimiseesen guesthousee (jota jenkkitoverit meille suositti), ja mammat neuvoivat meita lahtemaan kaymaan perinteisilla lauantai-markkinoilla. Niimpa hypattiin skopon selkaan, ja lahdettiin ihmettelemaan Tobalaisia tori hulinoita. Me oltiin koko markkinoiden ainoat valkonaamat, ja paikallisten muslimien katseista paatellen me oltiin aika huvittava naky

Perinteista markkinaherkkua- aurinkokuivattua kalaa

Angry Birdsit on kova juttu myos Indonesiassa!

Parina muunakin paivana me vuokrattiin skootterit ja kaytiin ajelemassa saaren toisessa paassa ja tutkimassa paikkoja. Oltiin luettu kauhutarinoita huonokuntoisista teista, mutta suurimmaksi osaksi tiet oli tosi hyvassa kunnossa

Samosirilla on ehka pahin jate-ongelma, mihin ollaan tormatty Laosin jalkeen. Kadun reunat nayttaa samalta kuin festarikentta 3 paivan ilosaarirokkauksen jalkeen. Pysahdyttiin eraaseen ravintolaan limulle, ja kun lahdettiin raflasta nahtiin kuinka tarjoilija siivosi meidan poydan heittamalla muoviset limupullot aidan yli ojaan. Jos tasta nappaimistosta loytisi kysymys-merkki, kayttaisin sita nyt. Ihmisten piittaamattomuus luontoa, varsinkin omaa luontoa, kohtaan on taalla jarkyttavaa.

Pienten koululaisten koulukyyti

Perinteisia batak-taloja

Guesthousen mammat markkinoi meille kauheasti kuumia lahteita, joten taytyihan nekin kayda katsomassa. Mun mielikuvissa kuumat lahteet on sellaisia porealtaan nakoisia, joissa mahtuu uimaan ja rentoutumaan samalla kun vesi hoyryaa ymparilla. Nama Samosirin lahteet ei aivan vastanneet mun haaveita, silla ne paljastuivat vain kurjaksi pieneksi puroksi, johon ei todellakaan mahdu uimaan. Suomi-tytto oli silti ihmeissaan, mulle tarpeeksi suuri ihme on jo se etta luonnosta kallion sisalta tulee tulikuumaa vetta! eli ei mikaan totaalinen pettymys

Hoyryavan kuumat lahteet

(:

Asuttiin perinteisessa batak-talossa, joka oli kuin iso kaksikerroksinen puinen teltta. Maisemat jarvelle oli huikeat, varsinkin aamupaivalla kun aurinko paistoi ja jarvi oli tyyni. Toballa on muuten tosi hassu ilmasto; aamut on tyynia ja lampimia, kolmen pintaan alkaa tuulla ja aallot yltyvat, ja illalla onkin sitten ihan tosissaan viilea. Joka ilta oon joutunut kayttamaan hupparia ja pipoa ja yolla jopa sukkia! Kerran uskaltauduin myos uimaan, jonka seurauksena korkkasinkin itelleni hyvan flunssan ja kuumeen, ja sen parantelemiseen meni useampi paiva. Meidan vaatimaton majoitus sisalsi reikavessan ja kuuppa suihkun, ja mika ihanuus olikaan tanaan paasta oikeaan ja viela LAMPIMAAN suihkuun Eemin kamppaan. Talla reissulla lampimia suihkuja on tullut vastaan karkeasti n. reilun kahden viikon valein, ja ne on aina oikein tervetulleita

Koti

Batak-talojen ovet on matalia, jotta vieraat joutuisivat sisaan tullessaan kumartamaan ja osoittamaan isannille kunnioitusta

Pojat parvella

Sanky

Lake Toba on ihana. Vaikka tama paikka on nahnyt kultavuotensa jo aikoja sitten, on taalla edelleen ihanan rento tunnelma. Meilla hujahti taalla viikko, eika oikeasti tehty mitaan kummempia. Nautittiin overi kauniista maisemista ja keskityttiin riippumatossa levyttamiseen. Juuri rentoutumiseen Toba onkin mahtava paikka,silla ei taalla edes oikein ole mitaan tekemista!!. Mulla ei tallaisesta paikasta ollut hajuakaan (jep, en oo elaessani katsonut kokonaista Madventures-jaksoa) ja siksi olikin niin kiva etta Atte ehdotti tanne tulemista

Tanaan meidan matka jatkuukin jo kohti uusia seikkailuja, ja ihan uutta maata! Sita ennen edessa on kuitenkin monenmonta tuntia matkustamista ja yopymista lentokentalla. Pieni koti-ikava vaivaa mua jo hieman, kolkutteleehan kotiinpaluu jo ihan ovella. Aika tarkasti 16paivaa jalkautumiseen Helsinki-Vantaalle. Suomeen ja pakkaseen, arkeen ja toihin. Samalla kuitenkin nakemaan perhetta ja ystavia. Aika ristiriitaiset fiilikset, mutta onneksi on reissua viela jaljella ja uskomattomia paikkoja tutkimatta!

Tama laulu jaettavaksi koko maailmalle, hyvaa mielta jokaiselle

http://www.youtube.com/watch?v=FwK-n_YmSBg

-julia

Bukit Lawang

Indonesiassa siis ollaan, ja viikon jälkeen voin sanoa että tää on ehdottomasti mun suosikki paikka koko reissulla! Näin mukavia ihmisiä ei voi olla edes olemassa. Ja hintataso on jälleen meidän mieleen, eli halpaa! Ja jälleen ollaan virallisesti miljonäärejä, sillä eurolla saa 16900 Indonesian rupiaa. 

Ps kirjoitan tätä padilla enkä saa kuvatekstejä laitettua, mutta toivottavasti niistä selviää mistä on kyse. Ehkä lisäilen ne myöhemmin

Lennettiin Penangista Medaniin, Sumatran saaren ''pääkaupunkiin''. Kentällä saatiin sumplittua kyyti Bukit Lawangiin, joskin vähän hämärän oloisilta tyypeiltä. Kuski poltti ketjussa tupakkaa niin että koko auto savusi ja apukuskin paikalla ollut jäbä halusi jatkuvasti pysähtyä ostamaan meille ruokaa, mm. paistettuja banaaneja suklaan ja juuston kanssa(kuulostaa oudolta i know, mutta oli oikeesti hyvää) Lopujenlopuksi kuuden tunnin jälkeen päästiin perille, ja majoituttiin apukuskina olleen Donnyn guesthouseen Rain Forestiin.

Bukit Lawang on pikkuruinen kylä, jolla sattuu olemaan yksi erikoinen myyntivaltti: se on toiseksi ainoa paikka koko maailmassa, jossa voi vielä nähdä villejä luonnossa eläviä orankeja! Orangit ovat harvinaisia ja koko laji on kuolemassa sukupuuttoon, ja Sumatran sademetsissä elää enään alle 7000. Me haluttiin päästä näkemään näitä ihmeellisiä olentoja vielä kun se on mahdollista, ja siksi saavuttiin Bukit Lawangiin. Vuonna 2004 täällä tapahtui iso maanvyörymä ja tulva, ja koko joenvarrella sijainnut kylä pyyhkiytyi sen mukana. Onneksi kyläläiset ovat päässeet takaisin jaloilleen ja saavat taas tuloja turismista.

Buukattiin itsemme mukaan 2päivän jungle-trekkaukselle sademetsään, jotta päästäisiin bongaamaan orankeja. Metsä paljastui kokonaiseksi apinoiden valtakunnaksi, sillä orankejen lisäksi nähtiin mm. thomas-apinota,paviaaneja ja normaaleja apinoita. Viidakossa vaellus oli rankinta mitä olen tehnyt vuosiin, ja hammasta purren ja itkua pidätellen pääsin kuitenkin perille leiriin mahtavan voittaja-fiiliksen kera! Noudatin jopa viidakon lakia ja kannoin koko matkan oman reppuni, vaikka kiltti opas vähänväliä tarjoitui auttamaan mua kantamuksissa.

Sumatran orangeista osa on luontoon vapautettuja, eli sellaisia jotka ovat olleet esim. lemmikkeinä tai viihdyttämässä turisteja kadulla ihmisiksi puettuina. Ne on tuotu takaisin luontaiseen elinympäristöön ja niitä sopeututetaan elämään luonnossa, jotta lajikanta elpyisi. Orankeja ruokitaan päivittäin yksipuolisella ruokavaliolla, jotta ne etsisivät itse monipuolisempaa ruokaa luonnosta. Jotkut orangit on tuotu kuntoutuskeskukseen jopa kynnet lakattuina ja ne ovat olleet todella sairaita, koska ihmiset on opettaneet ne polttamaan tupakkaa? Tää saa mut niin vihaiseksi ja mun usko ihmiskuntaan hiipuu taas himpun verran

Orankejen dna:sta 96,4 % on samaa kuin ihmisellä, ja suomennus orangutangaista onkin metsien mies. Ne ovat ihan käsittämättömän inhimillisiä, kaikki kasvojen ilmeet ja sormien käyttö, wou meikä oli kyllä ihmeissään. Orankejen touhuja olisi voinut seurailla tunteja.

Meille tarjoiltiin viidakossa herkullinen lounas, mutta kesken ruokailun paikalle saapui Mina-oranki, josta meitä oltiin varoiteltu. Sitä ollaan pahoinpidelty pentuna,joten se käyttäytyy todella agressiivisesti ihmisiä kohtaan ja on purrut jo 25 kertaa turisteja ja oppaita(orangin purema ei ole ihan mikään pikku juttu) Niimpä pingottiin kaikki kovaa vauhtia karkuun Minaa, ja selvittiin säikähdyksellä. Meidän jälkkäriksi tarkoitetut ananakset se kyllä söi

Trekkauksen jälkeen saavuttiin leiriin, jossa oli meidän lisäksi myös toinen porukka. Yhteensä meitä oli 3 paikallista opasta,4 suomalaista, 2 jenkkiä ja 3 aussia. Vietettiin iltaa uiden, syöden ja pelaten erillaisia viidakkopelejä joita oppaat meille opetti. Oli kyllä ihan sairaan hauskaa ja meillä oli tosi kiva porukka kasassa! 

Laavussa vietetyn yön jälkeen syötiin aamupalaa, ja käveltiin koko porukalla läheiselle vesiputoukselle uimaan ja ottamaan "viidakko hieronnat". Maisemat viidakossa oli ihan älyttömän kauniit, ja apinoiden lisäksi nähtiin myös valtavan kokoinen iguaana-lisko. Mutta niin paljon kun viidakosta nautinkin, oli kiva päästä takaisin guesthouselle suihkuun ja vaihtamaan kuivat puhtaat vaatteet

Leiristä laskettiin jokea pitkin alas kylään isoilla renkailla, eli päästiin viimein kokeilemaan tuubailua mikä jäi Laosissa tekemättä. Ennen lähtöä meille tehtiin kuitenkin viidakkomeikki ja saatiin syödäksemme herkullista hedelmäsalaattia!

Koko retki oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut, ja jokaisen maksetun euron väärti. Varsinkin kun osa rahoista menee vielä orankejen ja sademetsän suojeluun, oli mieli tosi hyvä. Nytpä voi sanoa että on ollut yötä Sumatran sademetsässä.

Bukit Lawang jäi mun sydämeen erityisen ihanien ihmisten takia. Vaikka meidän huoneet oli tosi vaatimattomat (hintaakin tosin vain n. 3e/ yö), Rain Forest oli yksi mukavimmista paikoista missä ollaan oltu. Meistä tuli heti osa niiden viidakko-perhettä. Opetettiin pojille Suomea ja ne opettivat meille korttitemppuja,lauloivat ja soittivat iloista musiikkia pitkälle yöhön ja olivat muutenkin niin aitoja, että mun sydän suli. 

Viidakkoveljeni Herry

Meidän kanssa trekkaamassa olleet jenkit Mat ja Daniel tulivat viettämään keskiviikkona meidän kanssa iltaa, ja saatiin kysellä niiltä kaikkea maan ja taivaan väliltä Amerikan ihmemaasta. Samalla paikalliset guesthousen pojat kertoivat seikkailustaan Medanin uudelle lentokentälle, jossa oli uuden modernit länsimaiset vessat. Pojat olivat ihmetelleet automaattisia hanoja ja pelänneet seinässä olevaa "taikalaatikkoa joka puhalsi ilmaa" eli sitä vehjettä jossa kädet kuivataan. Ne kertoivat myös etteivät ole ikinä syöneet mäkkärissä, mikä oli jenkeistä ja meistä myös tosi outoa. Jälkeenpäin mietin että mehän niitä outoja ollaan kun tungetaan itseemme sellaista roskaa. Ihmeellistä miten erilaisia asioita maailmasta löytyy.

Näytettiin Herrylle kuvia Suomesta, Lapista ja lumesta. Näytettiin myös kuvia meidän kotoa ja samalla tuntui tosi pahalta näyttää millaisesta yltäkylläisyydestä me tullaan- on oma asunto,auto ja pelit ja rentteleet. Näillä ihmisillä on pari vaatekertaa ja patja jolla nukkua, ja silti ne on onnellisempia ja kiitollisimpia ihmisiä joita olen tavannut.Saatiin jopa aamulla lähtiessämme korut lahjaksi, jotta muistettaisiin tämä paikka- minä muistan varmasti ilman korujakikin. Tämän aitouden ja välittämisen haluan tuoda mukana Suomeen.

Bukit Lawang on paikka johon vielä palaan, ja jossa suosittelen jokaista vierailemaan.  Orankien näkeminen oli mieletöntä,  ja sen lisäksi tutustuttiin moniin uskomattomaan ihaniin ihmisiin, jotka jää sydämeen pitkäksi aikaa.

-julia