Koti-ikävästä ja kaikesta siitä mikä kiukuttaa

Kaikki tietää että matkustaminen on vain yhtä suurta ilon ja vapauden hehkuttamista, täydellisiä someen postattavia lomakuvia, kokemuksia, drinkkejä, aurinkoa ja silkkaa onnellisuutta. Onneksi voin nostaa kädet pystyyn ja rehellisesti sanoa ettei se ole. Se on pitkiä päivä, kylmiä suihkuja, masutauteja ja inhottavia ötököitä. Se on myös kompromisseja, odottelua, selvittelyä, humalaisia jenkkejä ja rakkoja kantapäissä.

Viime päivät on olleet jotenkin kurjia, lähinnä varmaan siksi että ne on sisältäneet pelkkää siirtymistä pisteestä a pisteeseen b ja vielä ceehen, loputtomia ja loputtomia tunteja dösässä. Olo on kiukkuinen ja väsynyt eikä mikään oikein huvita. Tänään raaskin vihdoin ostaa hoitoainetta edellisen loputtua viikkoja sitten ja kokopäivän haaveilin ihanasta iltasuihkusta ja siitä miten tukka on vihdoin sileä. Itkuhan siinä pääsi isolta tytöltä kun suihkussa huomasinkin että pennoset olikin menneet jo olemassa olleeseen shampooseen eikä hoitoaineesta tietoakaan. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuu suurilta ja tekee mieli viskata avokado seinään silkasta raivosta kun se ei olekkaan valmis kypsä syötäväksi. Koitat vääntää hymyä naamalle kun englantilainen jäbä tulee kyselemään reissusuunnitelmista ja kiltisti selität jälleen kerran mistä tulet ja mihin menet, vaikka oikeasti haluaisit vaan vetää ne vetiset nuudelit naamaan kaikessa hiljaisuudessa puhumatta kellekkään. Samalla purat koko kiukku-möykyn niihin pariin läheisimpään rakkaaseen, joita tosiasiassa viimeiseksi haluaisit loukata tai tehdä surulliseksi vain oman pahan olon takia. Tuntemattomille ihmisille kun ei vaan sovi osoittaa mieltä

 Tästä kaikesta kurjuudesta inspiroituneena esittelenkin: 

asiat joita vihaan reissaamisessa!

-Koti-ikävä. Ikävöin paljon, usein ja mahdottomasti. Perhettä, ystäviä, äitin kotiruokaa, koirakaveria ja kotia.Vihaan ajatusta että missaan yhteisen arjen ja jään ulkopuoliseksi mulle niin rakkaiden ihmisten elämästä. Normaalisti ikävä on vain hetkittäistä ja sen voi ohittaa olankohautuksella ja fiilistelemällä pari biisiä Veskua.Herkimpinä hetkenä kuten jouluna ja pääsiäisenä voi tirauttaa yhden kyyneleen ja nostaa tuopin kodin kunniaksi, ehkä laulaa myös Ukkometsoa jos oikein haluaa kieriä itsesäälissä. Maunissa yksinäisyys iski vasten kasvoja ja ekat kaksi viikkoa oli kamalimmat ikinä. Sitten asiat alkoi lutviintua niinkuin niillä tapana on ja pystyin nauttimaan olosta. Kun pakkasin rinkan ja lähdin liikkeelle Botswanasta tuntui kuitenkin että yhtäkkiä oli helpompi hengittää, olin taas omassa elementissäni kun sain vapaat kädet mennä ja tulla ilman rajoitteita. Jäin ikävöimään keskuksen lapsia ja ystäviä joita sain aikana siellä, mutta samalla vapaus tuntui taas niin huisilta. Ainakin eiliseen saakka, jolloin olisin vaihtanut paikkani bussissa samalla sekunnilla siihen että pääsisin istuskelemaan naapurin naisten kanssa Thuson aamuaurinkoon. Ikävä myös talvea ja lomppiksen keväthankia

-Matkustaminen. Se konkreettinen tilanne kun joudut siirtymään paikasta toiseen. Matkan pituudeksi luvataan 5 tuntia mutta vielä kahdeksan tunnin kohdalla kuski hokee '' only 20 min more, i promise'' ihan niinku 20 minuttia ennen sitä ja 20 minuuttia ennen sitä. Selkää särkee, vieressä istuva tyyppi haisee siltä että olis käyttäny samoja kuteita 4 kk putkeen ja pohdit uskallatko juoda vettä koska silloin iskee pissahätä mutta josset juo alkaa päätä särkeä. Eikä kuski näytä aikomustakaan pysähtyä hetkeksikään. Tai sitten se haluaa pysähtyä joka hemmetin huoltsikalla ja matka-aika pitenee kerralla tunneilla

-Oudot ruuat. Silloin kun on valmis antamaan toisen kätensä palasta lammen tekemää pannukakkua tai ruisleivästä oikealla juustolla ja ainoa huoltsikalla myytävä ruoka onkin vaan munuaispiirakka, wtf

-Oudot yöpaikat. Likaiset lakanat, jäätävän ohuet patjat, homeiset huoneet.. Tähän kastiin kuuluu myös oudot huonekaverit joiden kanssa pitää jakaa sama tila oli ne miten äänekkäitä ja ärsyttäviä tahansa. Ne saapuu nukkumaan aamuyöllä kaatokännissä kuvitellen olevansa näkymättömiä mutta tosiasiassa ne kuulostaa pieneltä norsulaumalta. Tietty silloin kun itse pitää herätä seuraavana aamuna viideltä ehtiäkseen vaan matkustamaan seuraava vuorokausi. Tykkään itekki juhlia silloin tällöin, mutta ultimaattiset bile-hostellit joihin välillä olosuhteiden pakosta joutuu on jo liikaa

voi minun rakkaimmat

-Odottelu. Kiire odottamaan, jonottamaan ja venailemaan. Maailman kärsimättöpämpänä tyyppinä tää jos mikä on todellinen haaste. Kiltisti hymy huulilla odottelen kun se yksi urpo ei osaa katsoa kelloa ja koko muu bussi joutuu odottelemaan sitä tasan tarkkaan annetun 15 minuutin tauon päätyttyä. Tai kun super- nälissäni odotan että pääsen tilaamaan safkaa ja se yksi tyyppi siinä edessä pähkäilee edelleen kanafileiden ja pihvin välillä, vaikka sillä oli koko aika ennen kassalle astelua aikaa päättää. Saatan jopa hymyillä ja sanoa että no worrys bro take your time. Oikeesti kuitenkin haluaisin paukoa naamaan ja lujasti

-Ötökät. Ei tarvitse selittelyä miksi kämmenen kokoinen hämähäkki tai mulkosilmäinen jättiläis-sirkka saa mut pelonsekaisen raivon valtaan.  Tästä en ole edelleenkään päässyt yli

Joten miten kivaa se matkustaminen oikeasti onkaan?

No onhan se. Parasta mitä tiedän. 

Oikeasti rakastan sitä että mulla on jotain niin kamalan tärkeää sekä rakasta joka saa mut tuntemaan suurta ikävää ja surua. Surullisempaa olisi jos ei olisi mitään mitä kaivata eikä mitään minkä luokse palata. Rakastan ajatusta siitä kuinka onnekas olenkaan kaikista niistä ihmisistä joita ikävöin, ja miten onnellinen olen kun nähdään taas! Oikeasti tykkään myös matkustamisesta, siitä että maisemat vaihtuu ja oon tienpäällä. Tykkään myös oudoista jännistä ruuista ja kaikista niistä tuntemattomista tyypeistä joihin oon tutustunut kun ne kuorsaa viereisessä punkassa.Pienet ärsytykset, epätoivon hetket ja kiukkukohtaukset kuittaantuu kaikki yhdellä täydellisellä auringonlaskulla tai sillä yhdellä kylmällä kaljalla pitkän matkustuspäivän jälkeen. Kaikki ärsyttävät tyypit unohtuu kun tapaa mega- mielenkiintoisia ja cooleja ihmisiä, joiden kanssa voi yhdessä vihata niitä ärsyttäviä. Koti-ikävään auttaa tieto siitä että koti on ja pysyy ja että ne tyypit odottaa siellä kenen kuuluukin. Jossei odota niin senkin oli sitten varmaan tarkoitus mennä niin.

          Oikeasti minä niin kovasti rakastan tätä kaikkea

Huomenna ostan sen madafaking hoitoaineen ja pääsen yli tästä 

-julia