Biitsipäivä!

Heippa!

Hengissä ollaan, myrsky ei vienyt meitä mukanaan! Myrskyrintama oli kääntänyt äkisti suuntaa ja jatkanut kohti Pohjois-Vietnamia, eli meihin osui vain reuna-alue. Se tarkoitti yhdenillan sadetta ja seuraavanpäivä pilvisyyttä sekä kovaa tuulta.  Filippiineillä myrsky on vaatinut paljon kuolonuhreja ja aiheuttanut valtavaa tuhoa, ja nyt ilmeisesti esim. SPR on lähettämässä Suomesta sinne joukkoja. Musta on hienoa että löytyy vapaaehtoisia auttamaan katastrofien uhreja, tuho ja toivottomuus siellä voivat olla aika totaalisia.


Meillä taas on viimepäivät mennyt hienosti! Jos täällä voisi olla enään yhtään rennompaa, kello varmaan pysähtyisi. Edes baareissa ei enään istuta, vaan makoillaan- viikonsisään oon syönyt yhden aterian pöydän ääressä penkillä istuen.


Toissapäivänä ja eilen ollaan vuokrattu polkupyörät ja ajeltu viereiselle Don Khonin saarelle. Ekana päivävä oltiin Aten kanssa kahgestaan, ja eilen myös Eemi oli meidän mukana. Eilen myös mun ja Aten kamera tapaturmautui ainakin toistaiseksi enkä saa sieltä kuvia koneelle, joten kuvat on nyt Eemin kameralla otettuja.

            Silta Don Khonille

      Mekong

Pääsy suuremmalle Don Khonin saarelle maksoi turistilta 25.000 kipiä eli n.2,5e. Paikalliset ei tietty maksaneet, mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää. Pääsylippu oikeuttti myös pääsyn Somphamit vesiputouksille ja rannalle, joten meidän  suunitelmissa olikin siis biitsipäivä! Uiminen on virkistävää vaihtelua tähän kuumuudessa makaamiseen, sillä ei oltu vielä kertaakaan käyty uimassa.Don Detiltä ei myöskään ole oikein uimarantaa löytynyt, vaikka rantaa ylipäätään riittää. Rannalle pääsyä ei silti ollut tehty helpoksi, kämpiltä pyöräilymatkaa tuli yhteensuuntaan n.3,5 km. Tässä helteessä, kurjilla polkupyörillä (mun pyörässä ei esim. ollut jarruja) ja monttuisilla sorateillä se on todellakin aikamoinen saavutus!

 Gone to the beach

(:

Harvoin on uitu näin kauniissa maisemissa!

Vesi oli oikeastikin noin ruskeata,mut kuumuus vei voiton 

Kun lähdettiin rannalta käytiin samalla myös ihmettelemässä isoja Somphamit- vesiputouksia! Odotin samanlaisia pikkuputouksia mitä nähtiin Tobagolla, sellaisia pieneen lampeen laskeutuvia ja joiden alle voi mennä uimaan. Mekongin putoukset olikin vähän omaa luokkaansa. Sellaista veden voimaa on vaikea käsittää, ja valoitti vähän kuinka iso joki onkaan kyseessä! 

Pojat ihmettelemässä

Ei riskei

Tänään ollaankin liikuttu ainoastaan aamupalalle ja sieltä takaisin kämpille venymään. Tarkoitus oli lähteä joko tuubailemaan tai melomaan, mutta molempien juna tais mennä tältäpäivältä jo ohi. Ehkä huomenna paremmalla onnella. Ollaan mietitty että voisi alkaa pikkuhiljaa tekemään lähtöä eteenpäin, kohti Kambodzaa. Ehkä loppuviikosta sitten, nyt on tärkempää keskittyä riippumatossa makoiluun ( jep, vihdoin mulla on ihan ikioma matto<3) . Ei ihme että porukka jää tänne saarille pidemmäksi aikaa kun ovat suunitelleet- täällä on ihmisen hyvä olla! Ei ainakaan työkkärintätit tai kelan tuet stressaa takaraivossa. Tykkään myös siitä että täällä on aikaa lukea kirjoja, koska kotona tulee luettua niin harvoin

Venymässä

Tikuilla syönti alkaa jo oikeasti onnistua!!

Pakko jakaa vielä eilisyön kummat tapahtumat. Heräsin keskellä yötä kauheaan sateeseen ja siihen että meidän huoneen ovi oli auki? Tuijotin suoraa ulos myrskyyn ja aattelin että tuuli oli tempaissut oven auki. Ihmettelin hetken myräkkää ja herätin Atenkin katsomaan, sitten tsekkasin että reppu on tallessa, suljin oven ja jatkettiin nukkumista. Vähänajan päästä heräsin vessaan ja kun nousin sängystä niin meidän lattialla nukkui musta koira? Säikähin aika huolella, ja murre vaan makoili ja heilutteli häntää. Onneks sain sen kuitenkin ulos. Vaikka kaikki katukoirat-ja kissat onkin niiin kovin suloisia ja sulattavat mun sydämen, en todellakaan halua sängyn ja kamojen viereen ainuttakaan kirppukasaa. Koiruli oli varmaan vain kattonu että ompa mukava paikka tulla myrskyä suojaan viileän tuulettimen alle. Oikeastaan sama murre näyttää hengailevan edelleen tässä meidän terassilla

Me jatketaan makoilua,terkkuja sinne! Tai ehkä saan houkuteltua Aten mun kanssa Reggae-baariin bisselle ja shakille, näihin fiiliksiin siis

-Julia

Don Det

Terveisiä Don Detin viidakko-paratiisista! Ihan alkuun, että tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kaunista luontoa, mukavia ihmisiä ja ennenkaikkea rauhallisuutta. Vaikka täällä on paljon nuorisoa ja baareja, ei tämä ole mikään ikuisen juhannuksen bilesaari täynnä örveltäviä turisteja. Täysellinen mesta unohtaa aika, paikka ja valuutta, laittaa riippumatto kiinni ja ottaa kylmä kalja käteen. Laiskan hengailijan paratiisi.

Mulla itsellä on silti toistaiseksi tästä paikasta tosi ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta viihdyn tosi hyvin mutta toistaalta joku mättää. Ollaan täällä kolmatta iltaa (kello on viisi tuntia suomea edellä!) ja ollaan meidän kolmannessa guesthousessa. Eka oli ihan kiva, maksoi n. 7euroa yöltä. Päätettiin kuitenkin eilen lähteä tsekkaamaan King Kong- niminen paikka, jota poikien kaveri oli niille kovasti suositellut. Majatalo oli tosi kaukana ''keskustasta'', melkein saaren toisessa päässä eli n.2 km kävelyn päässä. Ei mikään mahdoton matka, muttei sitä jaksa näillä helteillä kovin montakertaa päivässä talsia. Oma bungalow maksoi 30.000 kipiä, eli kolmisen euroa yöltä. Puitteet oli kuitenkin sen tasoset, ettei musta löytynyt tarpeeksi sisäistä Madventuresia jäämään toiseksi yöksi. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun Atte paljasti että katonrajassa on kahden kämmenen kokoinen tappaja-hämähäkki. Itkuhan siinä pääsi. En vihaa mitään muuta niin paljoa kun hämiksiä ja muita pieniä ötököitä(nytkin jalat vilisee isoja muurahaisia, vaikka istun baarissa). Siksi tää viidakko ei ehkä ole ihan mun paikka.

King Kongia piti mukava englantilainen herrasmies Mini, joka oli asunut saarella jo 9 vuotta. Mini järkkäili saarelle omaa terraario-taloa, sellaista missä turistit voisi käydä katsomassa käärmeitä, kaloja, sammakoita yms. Aika siisti idea tutustuttaa ihmisiä saaren omaan lajistoon. Lähettiin tänään siis menemään Minin luota, mutta kovasti ukko pyyteli meitä jonain iltana sen kanssa pokeria pelaamaan. Hauskaa!

                                       Minin koira Peanut, joka saa pentuja lähiviikkoina

Nyt ollaan majoituttu hinta-laatu suhteelta mukaviin bungaloweihin aivan joen rannalle, Smiling Lao nimiseen paikkaan. Oma kylppäri ja terassi johon saatiin riippumatot kiinni, ja n.10 minuutin kävelymatkan päässä saaren pohjoisnokasta.Täällä on myös hyttysverkko sängyn yllä, mikä oli mun ehdoton vaatimus. Ilmastointia ei ole, mutta onneksi tuuletin katossa. Koko komeus maksaa 4e/yö, eli minulta ja Atelta 2e per pää. Ei siis mikään älytön summa. Ja tähän toivottavasti jäädään, ettei tarvi ihanheti olla taas muuttamassa kamojen kanssa.

                                                           Meidän bungalowin terassi


 Tänä aamuna päätettiin vuokrata fillarit 10.000 kipin (eli n.1e) päivähintaan. Poljettiin ensiksi aamupalalle keskustaan, jonka jälkeen päätettiin lähteä fillaroimaan saaren toiseen päähän riisipeltojen poikki. Oon pyöräillyt viimeksi vuosi sitten Tobagolla, kun vuokrattiin Aten kanssa siellä pyörät. Sujui kuitenkin hyvin, kunnollisten teiden puutteesta huolimatta.

Iloisia vesseleitä riisipellon varrella

Silta viereiselle Don Khongin saarelle

Paikallisten omat sillat ei olleetkaan sitten niin varmoja

                                                           

Päivä oli ihan älyttömän kuuma, ja pyöräilyn päätteeksi oltiin aivan hiessä. Paikalliseen tunnelmaan sopien, poikettiinkin pari tuntia baarissa istumassa ja pelaamassa korttia ennenkuin matka jatkui. Siitä tykkään täällä, ettei tarvitse tehdä mitään, koska tekemistä ei oikeastaan ole. Nähtävää on kovin vähän, ja suurinosa ajasta menee vain olemiseen. Ei ole väliä paljonko kello on tai mikä päivä on, jengi hengailee baareissa ja kahviloissa välittämättä ajan kulusta.

 Pian huomattiinkin että alkaa olla ruoka-aika, ja suunnattiin paikalliseen Reggae-baariin syömään ihan älyttömän hyvät nuudelimätöt. Kaikki ruoka mitä oon tällä saarella syönyt, on ollut ihan älyttömän hyvää. Eikä hintakaan kirpaise pahasti, mahan syö helposti täyteen 2-3eurolla. Pepsi tölkki maksaa 0,60 euroa ja iso 0,6 l kalja reilun euron. Laos on yksi maailman köyhimmistä maista, mikä näkyy elintasossa ja hinnoissa. Täällä ei myöskään saa kulkea yksin merkitsemättömässä viidakossa yms. koska täällä on edelleen tuhansia miinoja maassa sotien jäljiltä. Hurjaa.

                                 Nam mitä herkkua- 1,5e hintaan!


Tämä päivä on ollut kuumuuden puolesta sietämätön. Varjossa yli 30 astetta plussaa, ja järkyttävä matalapaine. Ilma ei liiku lainkaan, ei tuulenvirettäkään ilmassa. Eipähän ainakaan ehdi kaivata lämmintä hanavettä, mitä ei siis ole tullut vielä yhdestäkään vastaantulleesta hanasta. Tää on vissiin se kuuluisa tyyntä myrskyn edellä. Täällä odotellaan ja jännitetään, kuinka pahasti Haiyan-myrsky iskee tänne. Paikalliset varautuvat ja myrskyn etenemistä seurataan live-ajassa mysrkykameroilla ja säätutkulla. Luvassa on kuulema pahin myrsky 1960-luvun jälkeen.Uutisten mukaan myrskyn ja taifuunien vuoksi on evokuoitu jo 125 000 ihmistä. Ehkä oli siis myös tämänkannalta fiksua siirtyä vähän jämerämpiin bungaloweihin asustamaan. Naapurin pariskunta on lukittautunut mökkiinsä ja kävivät äsken pelokkaina kyselemässä mitä ollaan kuultu myrskystä ja iskeeköhän taifuuni meihin. Pojat yritti juuri tehdä lähtöä iltakaljoille, mutta joutuivat kääntymään takaisin kun sade ja tuuli kävi liian voimakkaaksi. Nyt istuskellaan terasilla ja katsotaan kun salamat välkkyy taivaanrannassa. (Äitit älkää olko huolissanne!) Toivottavasti myrsky ohittaa meidät kaukaa, eikä tarvitse kärsiä muutakuin sateista.

Huomisen suunitelmissa olisi käydä mantereella nostamassa rahaa (pakko saada lisää käteistä ennenkuin myrsky ehtii ylle, silloin ei veneet liiku ja me ollaan täällä jumissa). Ehkä voisin ostaa myös oman riippumaton ja liittyä poikien levyttely-jengiin tuohon terangille.

Terkkuja sinne! Pärjäilkää, mekin koitetaan!


                                                   -julia




ps. Guesthousen omistaja antoi mulle modeemin ja nettitikun lainaan tänne omaan kämppään, se varmaan huomasi kuinka kavahdin ötököiden määrää tuolla niiden baarissa dataillessa. Sai siis kuvia latailtua ja netti toimii paremmin kuin kertaakaan täällä.  Reilu tyyppi. Siispä laitan loppuun vielä pari sekalaista kuvaa Don Detin maisemista, enjoy!

Rääpäle

                                                                Atte ''main roudilla''

                                                          Vesipuhvelit viilentymässä

                             

Thai-Lao

Hengissä ollaan ja kaikki on hyvin!

Nyt on tullut niin monta muuttujaa parin päivän sisään että alkais jo riittämään. Tiistaina meidän oli tarkoitus lähteä yöjunalla pohjois- Thaimaaseen kohti Chiang Maita ja jatkaa siitä bussilla Paihin. Meille kuitenkin selvisi että junarata on korjaustöiden vuoksi poikki puolenvälin paikkeilta. Loppumatkan olisi varmasti voinut taittaa bussilla, mutta päätettiin ottaa käyttöön suunitelma B. Otettiin siis juna kohti Ubon Ratchathania, joka sijaitsee koillis-Thaimaassa. Saatiin yöjunan makuupaikat 2.luokan vaunusta, eli ilmastoinnilla. Yksi lippu maksoi n.20 euroa.  Ei tiedetty ollenkaan kuinka toimia junassa ja ihmetystä aiheutti myös se että henkilökunnasta mies kävi petaamassa meille pedit ja jakamassa puhtaat petivaatteet? Kaikilla matkustajilla oli omat petinsä käytävän varrella ja niihin sai vedettyä verhon eteen. Olin odottanut omia hyttejä tms. mutta kerrossängyt käytävän molemmin puolin olivat yhtä toimiva ratkaisu.

 Juna kuitenkin oli heti alkuunsa yli tunnin myöhässä, mutta onneksi meillä ei ollut kiire. 

                                                                                  

Junan yläpeti

Vajaan 12 tunnin junailun kuluttua saavuttiin Uboniin. Asemalta meidät nappasi kyytiin paikallinen ukko, jonka aluksi piti viedä meidät vain bussiasemalle. Mutta koska juna oli ollut myöhässä, huomattiin että näinollen myöhästyttiin myös jatkoyhteydestä, eli bussista jolla oli ollut tarkoitus matkata rajan yli.  Herra kuitenkin lupautui viemään meidät itse rajalle reilun 100kilometrin päähän, aika kusetus hintaan (1300 bathia) mutta veipä kuitenkin. Matka taittui koppiauton avoimessa peräosassa, jossa välillä hirvitti 80km/h nopeudessa(turvavyöt on täällä myös tuntematon käsite). Myös poliisit sattui pysäyttämään meidät ja jututtamaan kuskia tiensivussa aika kauan. Päästiin kuitenkin Laosin rajalle yhtenä kappaleena ja turvassa

Rajamuodollisuudet ja siirtyminen Laosiin sujui suhteellisen iisisti, ainakin helpommin mitä olin odottanut. Odotin että vastassa olis samanlaisia kuumotus-poliiseja tuhansine ''what are you doing here'' kysymyksineen niinkuin immigrationissa yleensä. Homman nimi oli kuitenkin leimat passiin,parin kaavakkeen täyttö ja valokuva+rahat viisumia varten (30pv visa Laosiin maksoi suomalaisille 35 USdollaria) Yhteensä rajalla meni parisen tuntia, suurin aika viisumia odotellessa. Kun viisumin ja passin oli saamassa takaisin, virkailija pyysi ylimääräistä ''leimaus maksua''. Hätäpäissäni löin jätkälle 5 euron setelin kouraan, eli yli viisikertaisesti sen määrän mikä olis riittänyt. Saimpahan ainakin passin takaisin. Rajalla törmättiin myös muihin suomalaisiin jotka olivat tulossa Laosin puolelle

Atte Laosin ja Thaimaan rajalla viisumia odottelemassa

Rajalla ihmettelyn ja rahan vaihdon jälkeen hypättiin minivanin kyytiin, joka heitti meidät Paksen bussiasemalle, josta tarkoitus on jatkaa matkaa Don Dettin saarelle, Si Phan Dohon eli 4000 islands-alueelle.  Täällä me ollaan muuten virallisesti miljonäärejä, sillä rajalla nostettiin koneesta ylös miljoona per pää (n.100e). Haaveiltiin että Paksessa voitaisiin syödä ja istahtaa hetki ennen matkan jatkumista, olihan tienpäällä tultu oltua taas tovi ja edellisestä kunnon ruuasta oli jo aikaa. Kun vihdoin Paksen bussiasemalle päästiin,heti Don Detin mainitsemisen jälkeen meidät revittiin niin nopeasti jo seuraavaan kyytiin, etten ehtinyt edes nähdä mihin meidän rinkat joutui. Jossain välissä matkaa uskalsin kysyä Atelta, näkikö se mihin rinkat oli nostettu- ja katollahan ne oli. Matka siis jatkui nälässä ja pissahädässä. Eikä myöskään mitenkään mukavana, vaan pikkuruisen koppiauton kyydissä (en tiiä miksikä niitä oikeasti pitäisi kutsua). Olotilaa ei myöskään helpottanut 30 asteen helle ja se että meitä oli autossa yhteensä 20 henkeä tavaroineen + tuntematon määrä kanoja jotka raapivat mun jalkoja inhottavasti. Istuin keskipenkillä selkä menosuuntaanpäin ja katsoin miten kolme jäbää roikkui seisten auton perällä ja piti huolettomasti yhdellä kädellä kiinni. Maassa maan tavalla siis.

Koppiauto pysähdystauolla

Matka itsessään ei ollut pitkä, mutta huonoilla teillä ja vielä huonommassa kunnossa olevalla kulkupelillä matkaan meni n. kolmisen tuntia, äärimmäisen epäergonomisessa istuma-asennossa. Tässävaiheessa hermo alkoi olla tosi tiukalla, tuntui että matka vain jatkui,jatkui ja jatkui. Kun vihdoin päästiin perille, tajuttiin ettei matkustaminen ollut vieläkään siinä. Ensin käveltiin kylän läpi ''satamaan'' jossa noustiin tarvaroinemme veneen kyytiin, joka vei meidät saarelle Mekong-jokea pitkin. Mekong on maailman kolmanneksi suurin joki, ja sadekaudella parhaimmillaan 14km leveä, eli suurilla vesillä ollaan. 

Näillä botskeilla taittui matkan viimeinen osuus

Auringonlasku Mekongilla

Vihdoin, vuorokauden matkustamisen, paastoamisen, hikoilun ja valvomisen jälkeen päästiin siis kohteeseen, Mekongin suistoon Don Detille. Tämä on tosi askeettinen paikka, sähköt on tullut saarelle vasta pari vuotta sitten. Asfaltoituija teitä ei ole (tai ei teitä oikeastaan ollenkaan, polkuja vain) tai autoja. Paikka on travellereiden suosiossa, ja pääasiassa täällä onkin vain nuoria reppureissaajia hengailemassa. Meiniki on rentoa eikä kellään ole kiire minnekkään. Tavattiin ekana iltana myös pari suomalaista tyttöä. Nettiyhteys on myös aika surkea, joten kuvia ei saa paljon ladatuksi, tai ainakin siihen menee pieni ikuisuus. Huomisen voinkin siis pyhittää hengailulle ja tietsikalle. Kirjoittelen siis huomenna lisää ristiriitaisista fiiliksistä!

Ensimmäisen yön majapaikassa

-Julia

Bangkok

Ollaan nyt vietetty Bangokissa pari päivää, eikä kaupunki itsessään ole kauheasti säväyttänyt. Thaimaan pääkaupunki tuntuu kaaottiselta ja liian hektiseltä- valtavasti ihmisiä, autoja ja skoottereita. Odotankin jo että päästään siirtymään rauhallisempaan paikkaan.

Eilinen aloitettiin suuntaamalla Khao san roadille (Madventuresista tuttu Kaaostie),joka on Bangkokin suurin travellerghetto. Kierreltiin ja ihmeteltiin menoa, syötiin samalla myös aamupalaa. Päätettiin Aten kanssa lähteä katsomaan temppelialueita ja Eemi jäi rastoittamaan tukkaansa kaaoksen keskelle.

                                       

Khao San Road

Napattiin Aten kanssa tuktuk-kyyti Grand Palacelle ja Wat Phra Kaeon temppelialueelle, mutta se reissu jäi lyhyeksi. Olin olettanut että temppeliin pääsee sisään kunhan olkapäät ja polvet ovat peitettynä, mutta yllätykseksi sisälle ei ollut t-paidassa tai shortseissa mitään asiaa. Mulla oli päällä pitkät haaremihousut ja olkapäille kiedottuna huivi, mutta sekään ei riittänyt. Pitkiä vaatteita olisi saanut kyllä vuokrattua, mutta päätettiin ettei temppeli ole sen vaivan ja rahan arvoinen. Palatsin ulkopuolella soi jatkuvalla syötöllä englanninkielinen nauhoite, joka kielsi luottamasta kehenkään tuktuk-kuskiin, myyjään tai vastaavaan. 

Atte Wat Phra Kaeon edessä,pidemmälle ei päästy

Ei annettu takaiskun lannistaa, vaan otettiin kartta käteen ja suunnattiin etsimään seuraavaa kohdetta! Lähdettiin köpöttelemään kohti Wat Pon temppeliä, jonka suurin nähtävyys on 46-metriä pitkä makaava kultainen buddha-patsas. Sisäänpääsy oli 100bahtia (eli n.2,5e) joka todellakin kannatti maksaa! Hinta sisälsi myös turisteille vesipullon, joka oli kiva yllätys siinä helteessä. 

Temppelialue oli yllätävän iso. Onneksi ison buddha-patsaan luona ollut hulina rauhoittui välittömästi, kun lähti tutustumaan muuhun alueesen. Temppeleihin mennessä piti kengät ottaa pois, mutta muuten vaatetusta ei juuri rajoitettu. Päätettiin silti kunnioittaa kulttuuria, ja peitettiin olkapäät ja polvet.

Illaksi palattiin hotellille ja käytiin vähän istuskelemassa altaalla. Kun Eemikin

 vihdoin palasi rastoittajalta, pojat päättivät lähteä käymään illallisella keskustassa. Mulle tuli päivän helteessä vaeltamisesta niin heikko olo, että jäin hotellille nukkumaan. Tein saman mokan kun aina reissussa, eli join aivan liian vähän ja jätin syömisten välille liian monta tuntia. Onneksi olin pakannut mukaan Eloveenan pikapuuroa, joten sain vähän helpotusta heikkoon oloon.

Tämäpäivä onkin mennyt vain altaalla maatessa. Aamulla käytiin tosin läheisessä kaupassa ostamassa aamupalaksi croissantteja,mehua ja banskuja. Huomenaamulla herään kyllä ajoissa hotellin aamupalalle, täytyyhän neljäntähden hotellin aamiaista päästä maistamaan. Hotellista vielä senverran että hieno on, mutta sijainti on vähän hämärä. Onneksi täältä saa helposti napattua taksin kohti keskustaa, ja vieläpä mittarilla. Lähtökohtaisesti jokainen taksikuski yrittää huijata ja vedättää liian suurta hintaa. Noh onhan niidenkin tultava jollain toimeen. Silti taksin saa tingittyä yleensä puoleenhintaan kuskin ehdottamasta lähtöhinnasta. 

Huomisen missiona on ottaa juna kohti Pohjois-Thaimaata ja siitä eteenpäin Laosin rajaa. Saa nähdä kuinka käy, toivotaan että juna-asemalla löytyy joku englanninkieltä taitava. Ja että saadaan junaan makuupaikat.

Terkkuja täältä,

-julia

Perillä!

Täällä sitä nyt ollaan! Perjantai-iltana tultiin isän kyydillä Helsinki-Vantaalle, josta lennettiin Hongkongiin n.9,5h. Siellä oli kahden tunnin vaihto, jonka jälkeen lennettiin vielä Bangkokiin reilu 2h.  Saatiin tyhjennettyä kämppä ja hoidettua kaikki lähtövalmistelut hyvään kuosiin ennen maastapakoa, mutta silti lähteminen tuntui hankalammalta kuin ennen. Onneksi sain kuulla kuitenkin paljon lohduttavia sanoja, ja loppujenlopuksi lähden kuitenkin vain reissuun, en vankilaan. Aina saa palata kotiin jos siltä tuntuu.

                  Atte ja Eemi Hongkongin kentällä


Bangokin kentältä otettiin taksi kohti hotellia, joka oltiin jo aiemmin varattu kolmeksi ekaksi yöksi. Mokasin hotellin kanssa kuitenkin senverran, että en muistanut tulostaa voucheria tai lappua, jossa olisi paikan osoite thaiksi. Hotellin puhelinnumero olisi ollut myös hyvä olla, mutta ensikerralla sitten fiksummin. Ihmeenkaupalla päästiin kuitenkin perille hotellille, vaikka taksikuskin kanssa kommunikaatio ei mennyt ihan nappiin. Eikä muuten tarvinnu enään tänne saapuessa pitää pipoa päässä, lämpötila kokoaika siinä +30 paikkeilla.

Kun vihdoin noin vuorokauden matkustamisen jälkeen päästiin sisään meidän hotellihuoneeseen nousi hymy kyllä korviin! Meillä on 120 neliön huoneisto (eli yli tuplasti isompi ku meidän kämppä!!!) omalla parvekkeella, poreammeella ja muilla herkuilla. Hahah todellista budjetti-matkailua

                 Aten ja minun makkari

Illan päätteeksi päätettiin vielä lähteä etsimään ruokapaikkaa ja käymään kaupassa. Kello sattui olemaan jo melkein puolinöin,joten harva paikka oli enään auki. Kuumuus, väsymys ja jäätävä nälkä ei helpottaneet talsimista ympäri öistä Bangkokia ja olo alkoi olla tosi kurja. Viimein päästiin ihmisten ilmoille ja saatiin syödäksemme. Samalla käytiin myös ostamassa vettä ja pientä ruokaa hotellille. Me oltiin kävelty yhteensuuntaan vähintään 3-4 kilsaa, joten päätettiin napata takaisinpäin tuktuk-taksi. 

Bangkokin liikenne on vasemmanpuoleinen ja kevyesti sanottuna kaaottinen. Auton ja tuktukin kolaroidessa ei tarttis montakertaa arvailla kumpi olis heikoimmilla. Mutta ystävääni Santeria lainaten, ikinä ei tapahdu mitään jos ikinä ei tee mitään.

Iloiset matkalaiset täällä hei

Tämäpäivä onkin mennyt kaupunkiin tutustuessa, kerron siitä huomenna lisää. Hotellissa on ilmainen wifi vain aulassa ja yleisissä tiloissa, huoneissa vain lisämaksusta.  

-Julia