Kaksi vuotta sitten kirjoitin jutun jonka otsikoin Onnellisena Otavalossa, koska se reissu oli niin täynnä rakkautta. Kohdattiin Fridan kanssa ensimmäistä kertaa niiden Kolumbian reissun jälkeen ja jälleennäkemisen riemu oli iso!
Tällä kertaa me saavuttiin Otavaloon vähemmän onnellisissa tunnelmissa. Takana 15 tunnin bussiralli Mompichestä Quiton kautta Otavaloon neljällä eri bussilla, liian vähän vettä ja sokerivajarit. Kaiken lisäksi huristeltiin ensiksi reippaasti ohi Otavalosta ja jouduttiin ottamaan bussi takaisinpäin kun ei oltu tajuttu hypätä pois ajoissa. Ei ollut reipasta reissumieltä enään siinä vaiheessa kun koko tän rallin jälkeen raahataan rinkkoja keskellä yötä pitkin katuja ja etsitään suhteellisen järkevän hintaista hostellia.. Tuloksena kaksi aika äkäistä ja väsynyttä reppureissaajaa
Kuitenkin after all kaikki muuttuikin aurinkoisemmaksi yöunien ja safkan ansioista. Perjantaipäivä me vietettiin ihan aktiviteettipärinöissä eka haikaten kolmessatonnissa ja sen jälkeen vielä vesiputkouksia ihaillen. Hyvää vaihtelua sen jälkeen kun on maannut kolme viikkoa riippumatossa rannikolla.
Otavalon ympäristössä on paljon erilaisia aktiviteettejä, tulivuoria, laguuneja, vesiputouksia ja haikkausreittejä. Meidän aktiivipläjäykseksi valikoitui ensiksi trekkaaminen Laguna Cuicochalla upeissa vuorimaisemissa. Vaeltaminen ei oo mun lempparijuttuja maailmassa, lähinnä siksi ettei mulla ikinä oo oikeanlaisia varusteita ( esim. jotkut muut kengät ku släpärit saattais olla aika varteenotettava vaihtoehto) mutta silloin harvoin kun se on kivaa niin se kanssa on tosi kivaa!
Seuraavaksi jatkettiin vielä iltapäiväksi ihmettelemään Peguche- vesiputousta
Lauantaina oli vuorossa tietenkin se ainoa ja oikea must do- juttu jonka Otavalo tarjoaa, eli lauantai-markkinat! Joka lauantai koko keskusta muuttuu jättimäiseksi marketiksi kun paikalliset vuorilta saapuvat kaupunkiin myymään käsitöitä,vaatteita eläimiä, safkaa ja oikeastaan aivan kaikkea, siis oikeasti aivan kaikkea. Meille tarttui mukaan mun uusi harrastus eli jonglööraus-pallot, riippumatto pitäen silmällä Caribian rantoja jos joskus sinne päästään ja Ecuadorilainen erikoisuus eli alpakanvilla ponco. Olisi tarttunut varmaan enemmänkin ellei rinkka painais jo nyt reilusti yli sietorajan. Tänne kannattaa siis suunnata hankkimaan parhaat tuliaiset himaan!
Koska kerrankin oltiin skarppina jo aamusta ja torihulinat saatiin hoidettua alta pois, oli seuraavana ohjelmanumerona VIHDOIN rajanylitys Kolumbiaan. Seitsemän tuntia, kolme bussia ja kaksi taksia myöhemmin me saavuttiin kylmään ja sateiseen Pastoon Kolumbian etelä-rajalle. Tänään mulla on ollut masutautisen office-päivä sängynpohjalla tietsikan kanssa kun matkakamu lähti trekkailemaan jonnekkin vuorille. Huomenna me lähdetään Mocoaan ja ihmettelemään viidakkoa!
-julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti