torstai 7. huhtikuuta 2016

Scenic flight over the Okavango

Jou!


Viime lauantaina käytiin meidän muiden vapaaehtoisten, Rebecan ja Sandran eli saksa-mafian,  kanssa scenic flightilla Okavangon deltan yllä!



 Maunissa on varmaan kymmeniä pieniä lentofirmoja jotka tarjoaa näitä maisemalentoja, mutta me päädyttiin valitsemaan MackAir- niminen lafka koska hinnat olivat kohtuulliset ja Rebecca tunsi monta heidän pilottiaan. Olin ihan super-innoissani tästä reissusta sillä koko viisi viikkoa oon vain möllöttänyt tässä samassa kylässä poistumatta varmaan kymmentä kilometriä kauemmas. Samalla kaikki kaverit on ravanneet ties missä safareilla, game driveilla, vaelluksilla ja seikkailuilla, kun mun lähin kosketus wild lifeen on ollut virtahepojen bongaus Backpackers- hostellin joella.. Ennen pääsiäistä tutkin ja koitin kilpailuttaa parin safarifirman hintoja yhden päivän game drivelle Moremin kansallispuistoon, mutta kun päiväreissun hinnat kipusi helposti yli 2000 pulaan niin pääsiäisen ohjelmaksi jäi lähinnä tyhjän toimittaminen. Siksi olikin aivan mahti sattuma että saksa-mafia kutsui mut mukaan maisemalennolle koska a) se ei ollut törkeän kallis b) näin vaikka mitä elukoita ja luontoa! 

Lauantai-aamuna 6.30 hyppäsin fillarin selkään ja poljin lentokentälle. Valittiin aamulento koska ajateltiin eläinten olevan silloin aktiivisempia kuin keskipäivän kuumuudessa, ja näkyvyyden olevan hyvä.  Meitä lähti yhteensä 6 ihmistä + pilotti, eli pikkuruinen lentokone oli täynnä. Mitä enemmän osallistujia on niin pienempi hinta on nokkaa kohden.En ole ikinä ennen ollut niin pienessä lentokoneessa, vitsi miten siistiä se oli vaikka lentäminen ei olekkaan mun suosikkijuttuja maailmassa.











Okavangojoki muodostaa Okavangon deltan, eli suisto- ja suoalueen joka on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2014 saakka. Okavango on samalla yksi maailman suurimmista sisämaasuistoista ja eliölajistoltaan mahdottoman rikas ja monipuolinen. 

Lentokone lensi n. 150-200 metrissä, eli semi matalalla jotta pystyttiin bongaamaan eläimiä. Meidän espanialainen pilotti Rodriqes oli ihan mahtava ja erotti vaikeasta maastosta kiraffeja, norsuja, seeproja, virtahepoja,buffaloita, antilooppeja yms. ja osoitti meille mihin kannattaa tähyillä. Eläinten näkemistä yläilmoista ei voi varmasti mitenkään verrata kunnon game driveen jossa eläimiä näkee ihan jopa ihan parin metrin etäisyydeltä, mutta tälläiselle noviisille sekin oli jo khuulia. 







Hinnan lisäksi mua on vähän arveluttanut safarien eettisyys ja se kuinka puistoon vaeltavat ihmismassat vaikuttavat eläinten normaaliin käyttäytymiseen ja elämiseen. Monet firmat varmasti hoitavat hommansa asiallisesti eivätkä häiriste eläimiä millään tavalla, mutta sitten oon kuullut juttuja niistä safariporukoista jotka autolla jahtaamalla jahtaavat seepralaumoja vain että turret saisivat parempia kuvia lähietäisyydeltä. Jotkut hurjapäisimmät tippejä kalastelevat oppaat vievät asiakkaita myös off roadeille ja ajeluille pimeän aikaan, mikä on järkyttävän vaarallista niin asiakkaiden kuin eläinten puolesta, en hyväksy enkä halua sellasita tukea.

 Jo ennen ilmaan nousua kapteeni selvensi meille että sääntöihin kuuluu ettei lentsikalla saa kierrellä eläimien yllä rinkiä yms. Tottakai kallisteltiin ja kieputtiin niin että lentopelkoista olis varmaan hirvittänyt, mutta lauman ylle ei saanut jäädä kiertämään kehää vaan oli vain lennettävä omaa reittiä yli ja ohi and thats it.





Hintaa tälle reilun tunnin kestäneelle lystille tuli 520 pulaa, eli vajaa 50 euroa. Reissu oli hintansa arvoinen ja suosittelen tähän perspektiiviin tutustumista jos tänne päin maailmaa sattuu! Toisten en varmaan enään lähtsi, mutta ensikertalaiselle aika huisi juttu.

 Voi myös mennä tsillailemaan pilottien ja safarioppaiden suosimiin baareihin ja lyöttäytyä seuraan, koska silloin saattaa saada hyviä diilejä, kuulee hurjia tarinoita + ne on älyttömän kovia kavereita kiskomaan kaljaa joten seura on taattua

Maunin kylä yläilmoista






-julia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti