my so called home

Tsau!

Tänään työpaikalle on siunaantunut erikoisen hyvät nettiyhteydet, joten tässä vähän stooria mun uudesta kodista!

Asun siis Thuson kuntoutuskeskuksessa, jossa normaalisti ilmeisesti on paljonkin muita asukkaita kun koulu on auki. Koska koulu on nyt kuitenkin suljettu, täällä asuu mun lisäksi vain pari muuta tyyppiä. Thuso on aidattu alue ja ainakin periaatteessa yövahdin pitäisi päivystää koko pimeän ajan portilla, mutta se miten asia toteutuu käytännössä onkin sitten eri juttu..Mulla on yhdessä asuinrakennuksessa oma huone josta maksan vuokraa 300 pulaa kuussa, eli vajaa 30 euroa. Sen lisäksi käytössä on takapihalla oleva vessa/ suihku- yhdistelmä ja siinäpä se alkaakin sitten olemaan.

Vasemmalla näkyy Thuson kappeli jossa aloitan jokaisen aamuni 07.30
Oikealla asuinrakennuksia

Viereisessä huoneessa asuu naapurini joka on kuuro vanhempi mies, mr. Lemba. 

Yritän olla kotona aina seitsemään mennessä varsinkin jos oon fillarilla tai kävellen liikenteessä, koska silloin tulee pimeä enkä välttämättä halua yksikseni silloin ulkona kamalasti liikkua. Eri asia tietty jos tulen keskustasta suoraa taksilla kotiin saakka. Pimeällä harhailen sitten tarpeeksikin kyllä Thuson alueella kun koitan epätoivoisesti etsiä edes yhden palkin kenttää ja saada whatapin toimimaan. Tai kun kämpiltä on jälleen kerran sähköt poissa ja joudun nöyränä vaeltamaan yövartijan kopille saakka laittamaan luuria latinkiin.

 Iltaisin oon välillä vähän yksinäinen, mutta toisaalta oon jo vuosia kestäneen opettelun seurauksena oppinut myös nauttimaan rauhasta ja hilaisuudesta. Välillä pelkkä oma seura ja ajatukset käy kuitenkin liian diipeiksi, ja onneksi Alexandra pitää mulle usein seuraa ja keittää kaakaota tai teetä sen huoneessa, koska siellä on keittolevy ja mullahan ei siis ole mitään edes keittiötä muistuttavaa.. Saan töissä aamupalan ja lämpimän lounaan, iltaisin syön kotona sitten hedelmiä ja kasviksia yms. mitä ei kummoisemmin tarvitse kokata. Ainoa keittiöväline mikä multa löytyy on yksi kappale muovisia kertakäyttöhaarkukoita, jota varjelen ja käytän vain harkitusti valituissa tilanteissa. Olispa edes puukko.

Tässä se sitten on koko komeudessaan. Tuon oikealla näkyvän komeron olen avannut tasan kerran, jonka jälkeen päätin että hämppikset pysykööt siellä ja minä täällä

Tässä näkyy oikeastaan koko mun mukana oleva omaisuus. Damista tosin lähetin paketillisen vaatetta ja muuta tavaraa kotiin ja nyt koko paketti on ilmeisesti kadonnut jonnekkin Hollannin ja Suomen välille..

 

Katso äiti, tässä esikoistyttäresi näppärästi pesee likaiset pyykkinsä omin pienin käsin.
Siis se sama tytär joka kotona ei erota edes tummaa pyykkiä vaaleasta..

    

..ja näin näppärästi ne unohtuu narulle seuraavaksi 3 päiväksi

Kylppärissä ei ole sähköjä ja suihkusta tulee lämmintä vettä silloin kun sää ulkona on niin kuuma että aurinko on lämmittänyt putkissa seisovan veden!

Ihania rakkaustyttöjä Amsterdamissa viime kesänä<3
Vitsi mikä ikävä kakkos-perhettä!

Vietän kämpillä suhteellisen vähän aikaa, oikeastaan käyn siellä vain nukkumassa ja kirjoittelemassa kouluhommia koneella, koska päivät töissä on niin pitkiä. Välimatkakin keskustaan on myös aika pitkä niin sitäkään ei kovin montaa kertaa jaksa päivässä edestakaisin suhailla. Kuitenkin tykkään mun kämpästä, kaikista puutteista ja sähkökatkoksista huolimatta, jopa pystyen sietämään mutantti-ötökäiden invaasion. 

Koti tämä ei silti ole, vaikka sellaiseksi tätä kutsunkin. Koti on mulle mielentila ja sen tekee ihmiset, perhe ja ystävät, ei mikään konkreettinen tai yksi ja tietty paikka. 

''Kukaan ei saa matkaa loputtomiin jatkumaan, 

jos koti on siellä missä sydän joudun takas palaamaan''

-julia