Onnellisena Otavalossa

Hola!
Pikapäivitys siitä että henki pihisee yhä, mulla oli viikonloppu täynnä onnellisuuden hetkiä ja sijainti tällä hetkellä todellisessa paratiisissa.

Keskiviikkoiltana mulle nousi kuume, jota parantelin Quitossa hengailemalla perjantaiaamuun saakka. Sam oli pyytänyt mua tulemaan Quincheen josta matkattaisiin yhdessä Otavaloon. Washingtonilaisen pojan kanssa nautitun aamupalan jälkeen meikä hyppäsi vihreään bussiin niinkuin oli käsketty, ja saavuin perille Quinhcheen , jossa huomasin että se ei ole mikään yksi ja tietty paikka vaan kokonainen kaupunki. Kelailin aikani kadunvarressa ja mietin että Sam odottaa mua varmaan bussiterminaalissa ja yritin pyytää reittiohjeita taksikuskeilta jotka norkoili kadun toisellapuolella. Kohta seitemän taksisetää piiritti mut ja puhuivat kaikki päällekkäin espanjaa mun ympärillä, ja lopulta sain ymmärrettyä että kaupungissa ei ole terminaalia ja että kyytiin hypätään kadun varrelta. Epätoivo iski mun takaraivoon, olin yksin vieraassa kaupungissa, ei oikein hajua missä, en löydä mun kamua ja en osaa kommunikoida kenenkään kanssa kysyäkseni ohjeita Hetken kuluttua yksi kaveri nappasi mua kuitenkin kädestä ja talutti kulman taakse, missä bussit odottivat parkissa. Ja siinä mä odotin Samia, puolitoistatuntia, kunnes totesin sen olevan turhaa. Mietin epätoivoisesti etten voi odottaa loputtomiin, mitä jos se odottaa mua turhaan jossain muualla, miten saan kenetkään kiinni... Kävin nettikahvilassa pistämässä sille viestiä että lähden yksinäni Otavaloon, jonne saavuinkin 3 dösää ja 3 tuntia myöhemmin. Perillä mulla oli uutena ongelmana se miten löydän Fridan, ja ehdin juuri istua alas miettien että venailen vaan tässä asemalla kunnes joko sen tai Samin bussi saapuu. Kaksi sekuntia myöhemmin ohi kävelee kuitenkin tuttu rastapää ja hitto miten onnellinen olin<3 Frida ja Martin olivat ottaneet meille huoneen kivasta hostellista ja niin mun reissuperhe oli kasassa jälleen!

Hengailtiin iltapäivä ja ilta yhdessä porukalla, ja löydettin lopulta myös amerikan-retku joka oli feidannut mut täydellisesti, koska oli unohtanut kirjoittaa viestiin että nähdään kirkolla, ja odottanut mua siellä..eipä ihme ettei törmätty siis

Syy miksi päätettiin miitata Otavalossa, oli koska haluttiin nähdä kuuluisa lauantai-marketti! Joka lauantai koko Otavalon keskusta ja sen kadut muuttuvat valtavaksi marketiksi, ja kojuja jatkuu joka suuntaan jäätävän paljon. Tarjolla on ihan kaikkea. Oikeasti kaikkea. Aivan huippupaikka ostaa tuliaisia ja käsitöitä. Tinkiä kannattaa ja pitääkin, parhaimmillaan hinta putoaa jopa kympillä. Ja kun ostaa samasta kojusta kerralla useamman tuotteen, saa myös hyvät alennukset. Aamulla noin klo viidestä eteenpäin torilla on myös eläinmarkkinat,joihin halusin kovasti mennä. Siellä aiemmin vieraillut Martin kertoi kuitenkin että ne on aika ankeat ja eläimiä kohdellaan tosi huonosti, ja ettei itse haluaisi mennä uudestaan. Kun kello soi lauantaiaamuna viideltä, ajattelin ettei ole sen arvoista herätä kylmään parin tunnin yöunien jälkeen, ja että miksi ylipäätään haluaisin nähdä ihmisiä potkimassa sikoja tai tappamassa marsuja. Mutta sellaistikin olisi siis ollut tarjolla

Iltapäivällä käytiin vielä yhdessä pitsalla ja jälleen kerran hyvästelin Samin, jonka jälkeen otettiin Fridan ja Martinin kanssa bussi Quitoon. Siellä iltapalan jälkeen meidänkin tiet erosi ja minä hyppäsin yöbussiin Quayaquilin kautta rannikolle. Ja niin vihdoin 19 tunnin bussirallin jälkeen olen vihdoin kauan odotetussa Ayampessä ja auringossa jälleen!

Mulla oli ihan huippu viikonloppu Otavalossa, koska mun ympärillä oli juuri ne suosikki tyypit ketkä toivoinkin olevan.Oli aivan parasta puhua suomea ja kertoa kaikki hurjat matkajutut sekä kuulla ystävän tarinoita reissusta. Sain hurjasti voimaa jatkaa matkaa eteenpäin taas yksin, ja eipä kyllä ole kauan kun taas nähdään.

Oon tällä hetkellä täydellisessä paratiisissa, ja ihan ehdottomasti yhdessä reissun ihanimmissa paikassa! Ayampe on ihana, mutta mulle harmillisen kallis ja siksi mulla ei olekaan varaa olla täällä kauempaa,vaikka voisin jäädä viikoiksi. Huomenna rinkka ja minä liikutaan valitettavasti jälleen kerran Montanitaan, koska mulla on siellä miittinki ecuadorilaisen kamun kanssa!

Huijui tässä pikakuulumiset koska pakko painella nukkumaan, huomenna on herättävä aikaisin nauttimaan vielä siitä että täällä hostellilla on uima-allas!!

-julia