happiness is state of mind

Aikaa Maunissa on vierähtänyt nyt jo yli kuukausi. Mihin päivät oikein katoaa? Kuukausi sitten kattelin kalenteria ja nieleskelin kyyneleitä miettien että aika tuntuu ikuisuudelta, että tulevasta kuukaudesta tulee loputtoman pitkä ja kurja. Lopulta aika on mennytkin aivan huomaamatta, eikä ollenkaan niin kurjasti kun alussa negistelin. En valehtele siitä että koko aika olisi ollut huippukivaa ja aivan parasta koskaan, koska ei se ole. Olen nähnyt paljon surullisia ja raskaita asioita, joutunut miettimään oman elämäni arvoja uudelleen, ollut väsynyt ja stressaantunut. Olen ikävöinyt kotiin enemmän kuin ikinä, itkenyt iltaisin ja välillä jopa pelännyt. Samalla kuitenkin olen saanut tehdä parasta työtä ikinä, oppinut valtavasti uutta ja saanut tulla osaksi yhteisöä. Tuntemattomista ihmisistä on tullut kavereita ja ystäviä, naapurin sveitsiläisestä vara-äiti joka huolestuu ja soittaa perään jossen ole pimeään mennessä kotona.

Mitä aika Botswanassa on siis minulle tähän menessä opettanut?

-Olen oppinut näppärästi suhailemaan fillarillani vasemmanpuoleisessa, välillä jopa kaaottisessa liikenteessä. Aamuruuhka ei enään hirvitä ja 7 kilometrin työmatka suuntaansa taittuu iisisti. Itseasiassa aamun ekat tunnit on parhaita, koska silloin ei ole niin tolkuttoman kuuma ja pyöräilystä voi oikeasti nauttia. Sen lisäksi että väistelen kaistapäisiä taksikuskeja, pitää varoa myös aaseja, lehmiä, räksyttäviä koiria ja jokapaikkaan sinkoilevia vuohia. Herätän aika paljon huomiota pyöräillessäni koska paikallisilla täällä ei ole pyöriä, ellei sitten kuulu johonkin polkupyöräclubiin? Lapset tykkää vilkutella, huudella ja juosta pyörän vierellä. Silti en vieläkään tajua nelitasoristeyksien  toiminnan logiikkaa, muutakun että älä jää auton alle

- Muutenkin aamut on mun uusia suosikkeja eikä aamuherätykset ole ollenkaan niin pahoja vaikka olen niitä viimeiset 10 vuotta suorastaan vihannut. Oikeastaan on ihan jees herätä 6.30 ulos istuskelemaan ja fiilistelemään.Rakastan sitä kun aurinko nousee ja alkaa lämmittämään, linnut ja eläimet heräilee ja ilmassa tuoksuu Afrikan aamu. Yöt on alkaneet muuttua vähän jopa viileiksi tässä talvea kohti mentäessä, villasukkia tai pipoa ei silti pysty vieläkään käyttämään

- Lepakot on ärsyttäviä, äänekkäitä, ällöttäviä ja inhottavia, mutta ei vaarallisia. Mun huoneessa on siis alkanut olla joka yö lepakoita, ja aamulla lepakon paskaa lattiat täynnä. En ymmärrä mistä ne oikein tulee, koska joka ilta ennen kuin sammutan valot tutkin joka kolon ja piilon ettei niitä pirulaisia ole missään. Yöllä niitä kuitenkin ilmestyy jostain tyhjästä ja pitää herätä avaamaan ovi ja päästämään ne ulos. Ekana yönä säikähin aika huolella ja 0.5 sekuntia kun olin ylös sängystä ja ulkona huoneesta kirkumassa. Nyt kuitenkin pystyn jo hoitamaan tilanteen ihan tsillisti. Ja ne ei ole mitään söpöjä pikku-lepakoita, vaan sellasia joiden siipienväli on varmaan 20-30 cm. Hemmetin vampyyrit

-Olen oppinut jo melkein jokaisen muksun nimen töissä, vaikka paikalliset nimet onkin sika vaikeita. Sen lisäksi varsinkin pienimmistä on vaikea edes erottaa ovatko he tyttöjä vai poikia, koska kaikilla lyhyt tukka ja saman tyyliset kuteet. Suloisia ovat silti jokainen, haluan adoptoida kaikki messiin suomeen!

-Totutellut juomaan hanavettä vaikka välillä se onkin keltaista ja maistuu ruohikolta (masutautien saldo edelleen 0)

-Uskaltautunut suihkuun ja vessaan vaikka siellä onkin ollut sammakoita, torakoita ja kämmenen kokoisia hämähäkkejä. Muutenkin pikkuhiljaa ja varmoin askelin koittanut totutella kaikkiin näihin ällöttäviin otuksiin ilman että saan pelkohalvausta joka kerta

-Tottunut myös sietämään sähkökatkoksia ja sitä että juoksevaa vettä ei aina vaan ole. Ja että suihkun kanssa on aina kaksi mahdollisuutta: vettä tulee tai vettä ei tule. Tai että kesken suihkun vesi vaan loppuu

-Vuodenajat on täällä päinvastaiset kuin Suomessa. Täällä mennään kohti talvea kovaa vauhtia, kun kotona taas lähestyy kesä. Tosin talvella täällä ei kyllä ole mitään tekemistä oikean talven kanssa

-Tutkinut ja ihmetellyt tätä kylää, löytänyt suosikki- pyöräilyreitin ja alkanut hahmottaa ympäristöä huolimatta siitä että oon suunnistajana mega-surkea ja hahmotuskyky on nolla

-Oppinut pitämään puoleni taksikuskien kanssa jotka tykkää pyytää multa länkkärilisää.Vaikka ajattelisi että 10 pulaa extraa tuonne ja kymppi tuonne, niin viikossa ja kuukaudessa se onkin jo yllättävän paljon. Muutenkin monet tuntuu elävän harhaluulossa että valkoinen tarkoittaa automaattisesti rikasta, eikä ne tahdo ymmärtää kun selitän ettei mulla ole paljoa rahaa

-Olen ottanut osaa paikallisiin uskonmenoihin, ollut tosi hämmentynyt ja jopa vähän säikähtänyt. Kirkossa kaikki laulaa ja tanssii ja bailaa. Olen nähnyt kun pyhä henki valtaa ihmiset ja ne kaatuilee,itkee ja puhuu kielillä ja mitäköhän vielä, aika hulluja hommia. Ja kirkonmenot kestää vähintään sen neljä tuntia, ei ole mikään pikkuinen sessio jaksaa seisoa se. Oli kuitenkin huippua miten avoimesti seurakuntalaiset ottivat mut vastaan useampana sunnuntaina ja palveluksen jälkeen kaikki halusi ottaa valokuvia mun kanssa, hassua

-Löytänyt oman suosikkiravintolan jonka työntekijät tuntee mut jo nimeltä ja muistaa että syön mun nuudelit mietona enkä tulisena

-Hiffannut että on täysin ok lähteä yksin hengailemaan hostellille/ syömään / kaljalle koska seuraa kyllä löytyy aina jos vaan haluaa. Välillä myös kun et halua. Oikeastaan on täysin hyväksyttävää viikonloppuna viettää koko päivä vain itsensä seurassa koska töissä joudut olemaan kuitenkin super-sosiaalinen eikä kukaan jaksa sitä 247. 

- Virtahevot on aivan jäätävän isoja etkä halua joutua vastakkain sellaisen kanssa. Niiden bongailu rannalta on kyllä kivaa. Haluat myös välttää krokotiileja eikä niitä takapihan pythoneitakaan välttämättä kannata mennä silittämään

- Välillä on hyvä heittäytyä ja seikkailla. Mitä avoimmin mielin on liikenteessä sitä oudoimpiin ja huikeimpiin juttuihin joutuu pääsee mukaan

-Paikallinen aikakäsitys on vähintään joustava, joskus olematon. Termit kohta, pian, juuri nyt ja illalla/päivällä/aamulla voivat käsittää oikeastaan ihan mitä vain. Jos joku sanoo olevansa jossain ''kohta'' se on 5-50 minuutin välillä, eikä välttämättä edes silloin. Hurjan ärsyttävää, samalla kuitenkin niin vapauttavaa. Paikalliset osaa myös olla super-kiireisiä oikeasti olematta, tai minun eurooppalaiseen kiireys-käsitteeseen se ei ainakaan mätsää. Töitä voi tehdä yksi tyyppi ja kolme muuta vain kattelee ympärillä, mutta kaikki työskentelevät silti kovin kiireisinä kovalla effortilla

-Olen fiilistellyt kauniita auringonlaskuja ja nousuja, juonut viskia aamuun saakka ja nukkunut huiviin kapertyneena autossa. Ihmetellyt kaatosadetta ja maailman isoimpia ukkosmyrskyja, katsonut kun taivas valkkyy salamoiden tahdissa ja tuntenut olon niin kovin pieneksi

Viimeisena ja tarkeimpana

Antanut maailman muistuttaa jalleen kerran siita etta

 Onnellisuus on mielentila

-julia

PS. aiti ja lampi,  mina tulen pian kotiin<3

kysymyksiä ja vastauksia

Tämä kysymys-vastaus postaus joka on lymyillyt arkisoissa jo varmaan vuoden päivät, mutta joka ei ikinä ole nähnyt päivänvaloa .Onneksi its never too late 

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?

Eurooppa: Ruotsi, Norja, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Tanska, Hollanti, Ranska, Iso-Britannia, Itävalta, Espanja = 13

Aasia: Thaimaa, Laos, Kamboza, Malesia, Singapore, Indonesia = 6

Pohjois- Amerikka: Yhdysvallat = 1

Väi-Amerikka: Costa Rica, Nicaragua = 2

Etelä-Amerikka: Venezuela, Trinidad & Tobago, Ecuador

Afrikka: Botswana = 1

Total = 26 maata. Laskin tähän mukaan vain ne jossa voin oikeasti sanoa matkustaneeni, en vain vaihtaneeni konetta kentällä tms.

Kuinka monessa maassa olet asunut?

En pysty laskemaan tätä Maunissa oloa vielä asumiseksi, joten suomineito jääköön ainokaiseksi

Mitä ilman et matkusta?

Ilman voimassa olevaa matkavakuutusta en varmasti lähde Ruotsia kauemmas! Myös luuri,  astmapiippu ja kamera kulkee messissä aina, samoin passi,visa ja hammasharja. 

Auringonlasku Mombichessä keväällä 2015

Miksi aloit matkustaa?

Ihan ekana tietty porukoitten kanssa mukana muksuna. Oon siitä siunatussa asemassa että oon saanut kasvaa perheessä jossa matkustusta on aina pidetty arvossa ja siihen on kaikin tavoin kannustettu. Monena kesänä porukat pakkasi kerasat pakun perään ja ajeltiin ristiin rastiin pohjolaa ja  Eurooppaa, ne reissut on varmaan mun parhaimpia lapsuusmuistoja. 

Itsenäisesti ja omasta innostuksesta varmaan yksinkertaisesti siksi, että haluan nähdä maailmaa. Mulla on sisällä halu ja vähän pakottavakin tunne liikkua ja kokea uutta, ahdistun jos joudun vain olemaan kotona ilman tietoa siitä että kohta pääsee taas lähtemään. Ihan sama matkanko Lompoloon vai Lombokiin, kunhan mennään. Joka kerta kun oon pakannu tavarat kasaan ja lyön kotioven perässä kiinni, mulle tulee järjettömän hyvä olo. Musta ihmiselle on tervettä mennä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle ja nähdä enemmän kuin kotikaupunki. Ite tuskin voisin olla onnellinen jos kuviot olisi jatkuvasti samat. Ja voiko joku 90-luvun lapsi sanoa ettei Madventursin jäbillä olisi mitään tekemistä oman reissuinnon kanssa?

Thaimaassa jouluna 2013

Miksi matkustat yksin?

Miksi en matkustaisi? Jos kuitenkin vetäisin perinteiselle plussat ja miinukset listalle vertailun yksin ja ystävän kanssa matkustamisesta, niin seura kyllä voittaisi. Oon kuitenkin semi-tarkka reissuseurasta varsinkin pidemmällä matkalla enkä ihan ketä vaan kelpuuttaisi messiin. Molemmissa on puolensa.

Yksin matkustaessa joutuu väkisinkin sosialisoitumaan ja vaikka joskus tuntuikin typerältä mennä yksin ravintolaan syömään,niin nykyään se on jopa kivaa.Se on joka päivä vähän sellasta itsensä voittamista. Yksin matkustaminen ei todellakaan ole synonyymi yksinäisyydelle, ja pääsiäisenä tapaamani Dish kiteyttikin että ''strangers are just a term''. Jollen olisi ollut yksin, en tuskin ikinä olis päätynyt moniin seikkailuihin tai tavannut niin monia uskomattomia tyyppejä, ihmisiä jotka ovat tulleet ja menneet mutta jättäneet silti jäljen. 

Ystävän kanssa matkustaessa on kuitenkin helppoa kun voi luottaa että se toinen auttaa ja pysyy, vaikka välillä vähän kiukuttelisitkin. Kiva ja surulliset jutut tuntuu molemmat paremmilta jaettuina, ja toisen läsnäolo luo turvaa. On kiva miettiä jälkeenpäin ''muistatko kun oltiin siellä, muistatko mitä silloin sattui'' ja nauraa yhessä. Vaikka jotkut jutut onkin parasta kokea vain yksin ja pitää vain itsellä

Surffaamassa auringonlaskussa uusien ystävien kanssa Mompichessä Ecuadorissa keväällä 2015

Miten matkustaminen on muuttanut elämääsi?

Tähän vois heittää jotain filosofista läppää kuinka oon kasvanu ihmisenä jne. mutta oikeesti se on muuttanut mun elämää vaikka kuinka,niin etten osaa selittää. Oon tutustunut niin uskomattomiin ihmisiin ja kuullut niin monia eri ihmiskohtaloita. Nähnyt paikkoja joiden olemassaolosta en oo tiennyt ja saanut nauttia maailman kauneudesta, sellaisesta mistä suomen loskassa ei osaa edes kuvitella. Välillä oon löytänyt sisäisen rauhan ja hyvän olon, jonka toivoisin saavani mukaan kotiin. Matkustaminen on antanut mulle mahdollisuuden niin paljoon, että sitä on vaikea tiivistää tähän. Mutta yksinkertaistetusti matkustaminen on antanut mun rakastua maailmaan ja maailman rakastaa mua

Mekongilla marraskuussa 2013

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?

Mulle kaikki mitä ei saa Torin ässä-kaupasta on outoa! Mutta varmaan Thaimaassa syödyt skorppioonit on ollut oudointa! Ja valaan liha on jäänyt mieleen hassuna ruokakokemuksena. Myös Orinocolla syöty vesikaakao oli aika outoa, se näytti ihan aivoilta,hyi. Silti en ikinä kieltäydy jos joku tarjoaa mulle paikallisia herkkuja tms. vaan annan ainakin tsäänssin ja kokeilen (ja sit syljen ruuan paperiin heh). Oon niin ruoka-rajoittunut, vaikka kovasti koitankin työstää asiaa

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?

Venezuelassa pelotti, kun taksikuski ajoi meidät selittämättömästä syystä yhteen Etelä-Amerikan suurimmista slummeista keskellä yötä. Lukitsi auton ovet ja ajeli ihan hiljaa siellä slummin ja hökkelitalojen seassa,ja sopotti vain espanjaa kun mun ja Aten kielitaito kattoi n.15 sanaa. Ja sen jälkeen yritti saada meidän puhelimet. Sillon oltiin molemmat aika hiessä. Pelkäsin kun olin tosi sairas Kambozassa, ja pelkäsin bussissa sumuisilla vuorenrinteillä Banosissa kun kuski ajoi vastoin fysiikan lakeja. 

Oikeesti oon silti pelännyt eniten jyppilän keskustassa pilkun jälkeen kun joudun kävelemään kotiin yövuorosta. Rauli Virtanen kirjoitti Reissukirjassaan ''jos luottaa ihmisiin niin tulee ryöstetyksi ehkä kerran tai pari, mutta jossei luota ihmisiin niin elää koko elämänsä rosvojen ympäröimänä'' 

Singapore tammikuussa 2014

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?

Indonesia, oih<3

Lake Toba talvella 2014

Onko sinulla pakkausrituaaleja?

Ei oikeastaan, paitsi pakata aina liikaa ja kaikkea turhaa. Monesti reissussa huomaa että oon käyttänyt vain tyyliin puolia vaatteista joita on mukana, tai että ehkei niitä Eloveenan pikapuuroja olis tarvinnut kuljettaa montaa kuukautta mukana,hah

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?

Long Beach Koh Rongilla, Kambodzassa. 7 kilometriä vitivalkoista hiekkaa, kristallin kirkas vesi ja aivan autio ranta ilman yhtäkään aurinkovarjoa- tai tuolia. Täydellinen paratiisi

Koh Rong ja Long Beach joulukuussa 2013

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?

Tätä pitäis kysyä äidiltä ja isiltä, ei nimittäin mitään muistikuvaa. Mutta veikkaan että reissu Ruotsiin, joko risteilylle tai sitten Lapista vain rajan yli ruottinkauppaan.

Mainitse viisi asiaa bucketlistaltasi?

-Trans Siperia ja Trans Mantsuria!! Siitä reissu jatkuisi Kiinan halki etelään Myanmariin. Samalla tsekattais tottakai kiinanmuuri. Tämä reissuhaave on tällä hetkellä kaikista lähimpänä sydäntä.

- Norjan Huippuvuoret, tästä oon haaveillut jo vuosikausia. Vuodessa 11kuukautta pimeyttä ja talvea, vois olla pikkusen överimpi kokemus kuin meidän kaamos

-Bussilla köröttely poikki Etelä-Amerikan, Kolmubia ihan ykkösenä listalla!

-Kunnollinen tutustuminen Polynesiaan ja Melanesiaan! Loikoilua Salomonsaarilla ja Vanuatulla, samoissa mestoissa joita katoin kersana telkkarista Selviytyjissä ja haaveilin joskus pääseväni myös. Oikeestaan koko Tyynenmeren saaristo kiinnostaa mua aivan valtavasti

-Australia ja Uusi-Seelanti houkuttaa mua myös, niin moni reppureissaaja ei kehuessaan näitä voi olla väärässä! Hinta-taso on ainoa mikä aiheuttaa paniikkikohtauksen, mutta sehän on vain järjestelykysymys?

Ecuador keväällä 2015

Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?

Ennen olisin vastannut Intia, mutta viimeisen vuoden aikana se on ruvennut kiinnostamaan kauheasti! Vastaan nyt sitten siis että Lähi-itä ei innosta ei yhtään. Thaimaaseenkaan en kyllä näe palaavani takaisin ainakaan ihan pian. Myös kaikki Euroopan turistirannat kuten Kanariansaaret voin suosiolla skipata, ei ole minun pala kakkua. Mutta jos tarjous tulisi lähteä ja ilmaisia matkoja tarjottaisiin, ei maailmasta löydy paikkaa minne en olisi valmis lähtemään!

.

Matkalla paratiisisaarelle Kambozassa talvella 2013

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?

Perhettä ja ystäviä, kotia ja omaa sänkyä. Eniten varmasti ikävöin normaaleita päiviä kun koodaan lauralle, nappaan sen kyytiin ja ajetaan päiväkahville allun luo. Illalla katsotaan salkkareita ja syödään pannaria ja valtakunnassa on kaikki ok. Ikävöin super-sunnareita kun kaikki tytöt on kasassa, kerätään positiivista energiaa alkavaan viikkoon ja parannetaan maailmaa. Ikävöin pitkiä lenkkejä possun kanssa ja treenejä Ipin kanssa, hitaita aamuja ja sunnuntaipäivällisiä porukoilla kun ollaan koko perhe kasassa. Kaipaan  Valion maitoa, ruisleipää ja Fazerin suklaata. Mutta ystäväni Frida tiivisti että molempia ei voi saada, arkea ja seikkailua, ja ilman seikkailua ei arki ole kivaa. Viisaita sanoja mate

Yleensä kaipaan myös arkea ja rutiineja, joskus heikkoina hetkinä myös koulua ja työtä. Musta on luonnollista ja normaalia ikävöidä kotiin ja asioita kotoa,ja siksi musta on tärkeää lähteä jotta voi palata.Monesti asioita oppii arvostamaan ja kaipaamaan aivan uudella tavalla. You only hate the road when you are missing home..

Trekkaamassa Bukit Lawangissa 2014  talvella

Uskotko, että asetut vielä jonnekin, ja jos niin minne?

Varmasti asetun, vaikka toisaalta nään itteni vielä vuosienkin päästä heittävän kamat kasaan ja lähtevän taas tien päälle. Musta on typerä kelailla tällästä, miten voin tietää asetunko joskus johonkin ku en tiiä ees että missä oon kuukauden päästä? Ihan yhtä potentiaalisesti näen tulevaisuudessa itteni lapissa ajamassa safareita asiakkaiden kanssa kuin Filippiineillä työskentelemässä rantakuppilassa. 

Auringonlasku Mekongilla Laosissa marraskuussa 2013

Mikä on suosikkilentokenttäsi ja -lentoyhtiösi?

Changin-lentokenttä Singaporessa, ehdottomasti! Voisin suunitella koko seuraavan reissuni sinne kentälle. Tykkään myös Helsinki-Vantaasta,kaikki on toimivaa ja opasteet ovat hyvät ( daa kai ku ne on suomeksi?)  Inhokkikenttä oli ennen Frankfurt mutta olen pystynyt antamaan sille jo anteeksi ja kumittamaan pois tältä listalta. Uusi inhokki on Widhoekn kenttä, hyi että.

Lemppari lentoyhtiö on Lufthansa, jossa on mun mielestä hurjan hyvä palvelu ja kivat koneet. Air Namibia on kanssa kova.  Vaikka toisaalta mun suosikki lentoyhtiö on mikä vain tarpeeksi halpa, varsinkin lyhyillä lennoilla. Myös jokainen yhtiö joka ei ole mustallalistalla kelpaa.

Mikä on suosikkikaupunkisi?

Amsterdam! Ihan ykköslemppari, varsinkin kesällä aivan huikea.  En yleensä viihdy kaupungeissa niin kamalasti, pienet rantakylät huutaa mun nimeä enemmän mutta monet Euroopan kaupungit on kyllä älyttömän kauniita. Tukholma on iki-suosikki ja Wien on ihan mieletön, siirtomaa-kaupunki Granada oli kanssa jepa. Dami nousee kuitenkin listan numerolle uno

Auringonnousu Angkor Watilla talvella 2013

Minä rakastan sinua Universumi

-julia