Temples of Angkor

Heippa!

Tällähetkellä ollaan siis Kambodzan puolella, Siem Reapissa. Kaupunki on hurjan kiva, eikä mun ennakkoluulot Kambodzan ''pelottavuudesta'' ole ainakaan toistaiseksi pitäneet paikkaansa.

 Seam Reapin ''Pub Street''

Kuumotin rajanylitysta Kambodzaan jo etukäteen hurjasti, koska olin kuullut monilta niin paljon huonoja kokemuksia. Meillä kaikki meni kuitenkin nappiin, lukuunottamatta pientä jännitystä jota rajaviranomaiset mulle järjesti. Ennen rajan ylitystä kaikilta mitattiin ruumiinlämpö kaulasta laserpyssyä muistuttavalla vekottimella. Pojat pääsivät heti läpi ja saivat kirjalliset todistukset terveydentilasta, mutta mun kohdalla vekotin piippasi hullusti ja mut istutettiin sivuun karanteeniin. Aikani istuin siinä sivussa ja mietin että mitäköhän pirua, mutta lopulta vedenjuonnin ja varjossa olon jälkeen lämpö laski ja pääsin ylittämään rajan!  Tällä toimenpiteellä estetään siis malaria-kuumeen leviämistä maahan. 30pv visa maksoi suomalaisille 30USD.
Bussimatka olikin sitten aivan kamala (kuvittele Suomen mökkitiet ja laita potenssiin 15) ja kesti luvatun 13tunnin sijasta 20tuntia. Jätettiimpä meidät myös huoltoasemalle jumalan selän taakse keskellä yötä odottelemaan jatkoyhteyttä, ja se jos joku koetteli hermoja. Useamman vastoinkäymisen, odottelun, nälän,väsymyksen ja muutaman epätoivon kyyneleen jälkeen saavuttiin kuitenkin kohteeseen. Bussi Don Detiltä Siem Reapiin maksoi 35USD per nenu

Meillä oli yksi syy miksi tänne tultiin, ja se oli siis Angkoran temppeleihin tutustuminen. Nyt on siis maailman kahdeksas ihme koettu, ja olipa todellakin kokemisen arvoinen!!  Suosittelen tätä paikkaa ihan jokaiselle, vaikkei historia ja rauniot niin kiinnostaisikaan. Ostettiin alueelle 3 päivän liput, mikä oli tosi hyvä, sillä yhteen päivään ei olis millään saanut kierrettyä edes isoimpia temppelejä, niin paljon niitä on (alueella yli tuhat). Nytkin jäi siis paljon näkemättä, mutta koluttiin läpi kaikki ne mitä pitikin. Päivässä jaksoi/ehti kiertää n.5 temppeliä, koosta riippuen. 3päivän lippu maksoi 40USD ja se piti käyttää viikon sisällä. Myynnissä oli myös 1pv lippuja 20 dollarilla ja viikon lippuja, alle 12 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi passia näyttämällä. 

Valittiin kulkuvälineeksi kahdeksi päiväksi ekologisin ja halvin, eli polkupyörät! Pojat otti maastopyörät hintaan 3dollaria/kappale, ja mun vaihteeton mummopyörä saatiin kylkeen ilmaiseksi. Vikana päivänä mentiin mopotaksilla eli tuktukilla, mikä olikin ylivoimaisesti suosituin tapa liikkua tuolla. Myös oman auton tai skopon vuorkaus onnistuu.Tiet on tosi hyvässä kunnossa liikkumista varten, ja alueelta löytyy sopivin välimatkoin myös ruokapaikkoja ja vessoja

Ekana päivänä mun pyörästä puhkesi kumi keskellä ei mitään, ja kerettiin jo säihkähtää että reissu tyssäsi siihen. Onneksi paikallinen jäbä, kuka ei puhunut sanaakaan englantia, osui paikalle ja pelasti tilanteen- heitti minut ja pyörän skootterin kyytiin ja sitten painatettiinkin täysiä kohti korjaamoa! Voi vitsi, siinä vaiheessa oli tämä tyttö vakuuttunut paikallisten avuliaisuudesta, vaikkei yhteistä kieltä löytynytkään!

 Hommat hoituu

Toimiva viritelmä hahah

Temppelit oli enemmän kun vaikuttavia. Ne ylitti mun ja Aten jokaisen odotuksen kokonaan ja mun sisäinen historia-friikki nautti täysiä. Oli hullun siistiä vain istuskella hiljaa temppelien reunalla ja ihmetellä miten ihminen on onnistunut rakentamaan jotain näin valtavaa ja näyttävää, lihasvoimalla ja ilman nykyaikaisia työkaluja. (norsuja tosin kuoli yli 2000 rakentamisen aikana). 

 Ja tuli urheiltuakin, sillä pyöräiltyjä kilometrejä kertyi 2pv aikana n.50 ja käveltyjäkin aika monia.(kuvitelkaa hikoilun määrä kun yhdistetään pyörällä sotkeminen + 30 asteen helteeeseen)

Kaksi ensimmäistä päivää kierreltiin pienempiä temppeleitä ja vikaksi jätettiin itse Angkor Wat, eli suurin ja parhaiten säilynyt uskonnollinen temppeli

Bayon

Tom Riderin kuvauspaikalta!

Viimeisenä päivänä (eli tänään) herätys oli 04.30 ja viideltä alakerran aulassa odottelikin jo Andre,meidän tuktuk-kuski, joka vei meidät katsomaan auringonnousua Angkor Watille. Oli hurjaa olla liikenteessä jo niin aikaisin, ja istua odottamassa auringon ensimmäisiä säteitä!

 Odottelemassa

Angkora Wat auringonnousussa

Muutama muukin jamppa halusi kuvata auringonnousun

Angkor Wat

Angkora paljastui myös todelliseksi eläintarhaksi! Miten innoissaan olinkaan kun ekankerran näin pikkuisia apinoita vain kököttämässä tienposkessa

tän veisin kyllä kotiiin jos saisin!

Atte ruokkimassa ahmatti-apinaa

Fantteja!

Haluaisin lisäillä kuvia temppeleiltä vaikka miten paljon, mutta guesthousen nettiyhteys ei jälleenkerran ole mun puolella. Huomenna meidän matka jatkuukin kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penhiä,toivottavasti bussimatka taittuisi paremmin kun viimeksi. Nyt kuitenkin lähdetään nauttimaan Pub Streetin herkuista vielä viimeistä kertaa!

Tällä mennään, kalja on halvempaa kuin vesi (ja parempaa kuin Suomessa t. Atte)

Terveisiä,

-julia

A piece of paradise

Heippa!

Täällä on viimepäivinä koko saarella ollut niiin surkeat nettiyhteydet, ettei blogin kirjoittelua ole tarvinnut edes harkita. Eikä me olla kyllä mitään kirjoittamisen arvoista edes tehty, että sen puoleen. (EDIT: oon nyt istunut 3 tuntia baarissa ja itkenyt verta katkeilevan netin ääressä, yrittäen kirjoittaa tätä ja ladata paria kuvaa, ja on hermoja koeteltu niin että pakko luovuttaa)

 Päivät täällä menee aikalailla samalla kaavalla: heräämisen jälkeen mietitään mihin mentäis aamiaiselle, aamupalanjälkeen valutaan kämpille riippumattoihin makamaan ja iltapäivällä aletaan miettiä kylille lähtöä. Mutta yleensä lähdössä suuntaan tai toiseen menee ainakin tunti, kun aikamme kelaillaan ja valmistaudutaan- tää paikka todella vetää ihmisen laiskaksi!! Illat meneekin ravintoloissa notkuen, syödään illallista pitkän kaavan kautta, pelataan korttia ja shakkia, sosialisoidutaan muiden reissareiden kanssa ja parina iltana ollaan myös ajauduttu juomapeleille paikallisten ukkojen kanssa. Aika iisiä toimintaa siis

Tähän kaikkeen tulee kuitenkin nyt muutos, sillä huomenna minä ja Atte (vihdoin ja viimein) nostetaan kytkintä,suuntana Kambodza ja Siem Reapia. Tätä surullisen kuuluisaa lähtöähän me ollaan tehty jo siis viikko, ja rinkatkin on ollut pakattuna jo pari päivää. Jotenkin ollaan aina silti mietitty ''jos vasta ylihuomenna'' ja niin onkin taas viikko vierähtänyt.  Eemi jää vielä hengailemaan ja nauttimaan Don Detistä, ja tavataan sitten taas Etelä-Kambodzassa jahka kaikki sinne päädytään.

Tässä on pikkuinen kuvakooste meidän vikoista päivistä täällä!

Auringonlasku Mekongilla

Saaren suurin kauppa

  

 Reggae-baarissa shakilla

Kämpillä

Koti

Kissakaveri

(:

Seuraava kirjoitus tuleekin sitten jo Laosin rajan toiselta puolelta!

Vielä tiivistäisin tän paikan ihanuuden siihen, mitä meidän vakkarin baarin pitäjä ''Indian guy'' vastasi siihen kun kysyttiin eikö se ikinä pidä lomaa? ''Miksi lomailla, kun on jo valmiiksi paratiisissa?''

Terveisiä sinne

-julia

''Full Day Kayaking''

Heippa kaikki!

Torstaina meillä oli todellinen aktiviteetti-päivä!  Oltiin jo viikon ajan kateltu omalta terdeltä kun aamulla porukkaa meloi tästä ohi ja mietitty että pitäiskö itekkin joku päivä lähteä. Keskiviikkona sitten ryhdistäydyttiin ja buukattiin itellemme ''full day kayaking'' retki torstaille. Vaikka mulla onkin avopuolisona kajakki-yrittäjän poika, en eläessäni ole ikinä käynyt melomassa. Soutuveneellä soutelu onnistuu, mutta siihen jää mun kokemus vesillä liikkumisesta. Jänskätti siis aikas paljon!

Melominen tapahtui neljässä eri pätkässä, ja välissä oli aina taukoa, vesiputousten katselua,lounas yms. Ryhmässä oli meidän lisäksi jotan kymmenen tyyppiä + opas.

Kokosin tähän kuvia meidän retkestä!

 Aamiaisella

Ekalla stopilla käytiin katsomassa vesiputouksia, silläaikaa kun meidän veneet siirrettiin maapläntin yli.

Ekalla stopilla vesiputkouksilla, minä, Atte ja Eemi

Moikka(:

Toka  stoppi oli Kambodzan puolelle, ''delffiini altaan'' reunalle. Jep,olin yhtä ihmeissäni kun ekankerran kuulin että täällä on delfiineitä. Mekongissa (tarkemmin Laosin ja Kambodzan rajamailla) elää harvinaisia ja uhanalaisia makeanveden jokidelfiinejä, joita onneksi nähtiin! Vuonna 2011 WWF:n laskennan mukaan näitä harvinaisia delfiinejä oli jäljellä enään 85 yksilöä. Monet niistä kuolevat saasteisiin ja myrkkyihin joita jokeen lasketaan, ja vain harva poikanen kasvaa aikuiseksi. Ennen myös delfiinien salametsästys on pienentänyt niiden kantaa, mutta ymmärsin että salametsästys on nykyään saatu lopetettua lähes täysin.

 Melottiin keskelle jokea ja kelluttiin hiljaa bongaamassa delfiinejä, aloin jo tuskastua kun muut näkivät eviä ja osoittelivat eri suuntiin mutta mä en kyllä huomannut ainuttakaan. Mutta odotus palkittiin ja myös me Aten kanssa saatiin bongattua pari otusta(: harmi kyllä ettei niistä saanut kuvia

Näillä mentiin!

näkymä Kambodzan puolelta

Tuolta ne makeanveden delfiinit näyttää

<3

  Odotettu BBQ-lounas, mitä pirua?

Kolmannella stopilla meidän käskettiin kantaa kajakit rannasta ylös rinnettä, ja mehän tehtiin työtä käskettyä. Kelasin että ne siirrettäisiin meitä varten taas seuraavalle rannalle. Ja niinhän tehtiinkin, tosin vähän jännemmän ratkaisun kautta. Meidän botskit nimittäin tungettiin koppiauton perään ja loput sidottiin katolle. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun meidän käskettiin ahtautua sinne autoon kajakeiden sekaan mietin todella että ootteko tosissanne?  Matka kuitenkin taittu, vaikka vähän epämukavasti.

Pojat lastaamassa kajakeita autoon

Sitten mentiin!

Autolla mentäessä pysähdyttiin kattelemaan vielä isoja Khone Phapheng- vesiputouksia. Kun päästiin perille meidän opas päätti mennä varjoon makaamaan ja käski meidän vain tutustua alueeseen,hän oli liian väsynyt liikkumaan. Suomessa ei tuollaisen oppaan tarttis enään huomenna tulla töihin, mutta maassa maan tavalla.

Khone Phapheng- The pearl of Mekong

Khone Phapheng- The pearl of Mekong

Matka jatkui Nakasangiin, jonka rannalta lähdettiin viimeiselle melomis-etaapille ja kohti kotia. Rannalla katseltiin myös ihanaa auringonlaskua, joka värjäsi koko taivaan!

Kajakit takasin veteen

Laosissa suurinosa nuorista miehistä viettää edelleen 1 kuukaudesta 3 vuoteen elämästään munkkeina

Auringonlasku Mekongin yllä

Auringonlasku Mekongin yllä

Ja vihdoin, kymmenentunnin kokopäivä reissun jälkeen, oltiin vihdoin takaisin Don Detillä. Full day kayakingiksi reissua ei voi kutsua, sen verran paljon taitettiin matkaa myös kävellen ja autolla, mutta ite en olisi kokopäivää jaksanutkaan meloa.Perillä koko kroppa huusi hallelujaa ja jano oli valtava, mutta olipa silti niin voittajafiilis kun oli ensikertalaisena melojana jaksanut kokopäivän! 

Kaikkensa antaneena mutta silti iloisena

Eemi, meidän opas ja minä

Loppujenlopuksi toi retki oli tosi kiva muttei todellakaan hintansa väärti. Oikeastaan jälkeenpäin naurattaa kuinka huonosti kaikki käytännönhommat oli järjestäjien puolesta hoidettu. Naurettiinkin poikien kanssa just äsken sille, kuinka kukaan ei alussa opettanut tai kertonut meille _mitään_ liittyen melomiseen tai muuhun. Lastasivat meidän vaan kajakeihin ja sitten lähdettiin. Muutenkin koko retki oli itsessään jo aika läppä. 18e kokopäivä retken piti sisältää aamiainen, bbq-lounas, juomavedet koko päiväksi, kuljetukset, opas yms. Ekaksi ihmettelen millaisella oppaalla ei ole mukana edes pientä ensiapu-pakkausta? Tarvitsin laastaria mun jalkaan ja loppujenlopuksi kävin ostamassa sen itse lounastauon yhteydessä.
Melominen oli yllättävän raskasta, ja nälkä oli lounaalla jo kova! Pojat odotti innoissaan luvattua bbq-lounasta, joka osoittautui kurjaksi pakkaukseksi riisiä, yksi varras grillattuja kasviksia ja kaksi (2) palaa lihaa?! Harmitus oli kyllä niin suuri että koko homma tuntui vaan suurelta vitsiltä. Nyt paripäivää onkin lentänyt hyvää ''nyt rillataa'' läppää:D  Vastoinkäymiset ei loppuneet kuitenkaan vielä siihen, vaan juomavedetkin loppui hyvissävaiheessa ennen kotiinpaluuta. Onneksi meillä oli vähän rahaa mukana että saatiin stopeilla ostettua juotavaa. Ja onneksi ei luotettu siihen että all incluse, koska janoisiksi oltais jääty. Ei retki kuitenkaan mikään megapettymys ollut, vaikka kaikennäköistä pientä paranneltavaa löytyis. Tulipahan ainakin melottua ekankerran ja nähtyä jokidelfiinejä!

Eilinen pyhitettiinkin täysin makoilulle, shakille, korttipeleille ja hyvälle ruualle. Eilen tapahtui myös jotain aivan ennennäkemätöntä, täällä oli kylmä!! Tai kylmä ja kylmä,''vain'' 20 astetta lämmintä ja pilvistä. Istuin silti terassilla pitkissä housuissa ja hupparissa, ja aikani paleltua menin sisälle makupussin sisään lämmittelemän. Onneksi luontoäiti korjasi hommat täksipäiväksi, ja jälleen saa hikoilla shortseissa ja topissa!


Terveisiä kotiin kaikille,

-julia