Hey Hou!
Sunnuntaiksi olin sopinut tapaavani Sandran, sakalaisen naisen jonka kanssa olin samaan aikaan vapaaehtoisena Maunissa. Oltiin sovittu pienestä sunnuntaijumpasta ja suunnattiin Pöytävuoren valloitukseen! Kahdeksalta aamulla Sandra ja Mia poimi mut kyytiin hostellilta ja ajeltiin yläparkkiin josta aloitettiin nousu. Janek oli noussut reitin 40 minuutissa mutta olikin joku helkkarin super-ihminen joka juoksi toissapäivänä maratoonin kaatosateessa ja lähti vielä iltahöntyilyksi surffaamaan. Niimpä realistinen aika nousulle oli 2-2,5 tuntia. Ihan sattumalta törmäsin reitillä Hollantilaisiin poikiin jotka yritti todennäköisesti alkoholimyrkyttää mut Coffee Bayssä hämyillä juomapeleillä, niin pieni maailma! Ja niin kivoja poitsuja, käytiin henkistä taistelua siitä kuka valloittaa huipun ekana
Ja helkkarin telkkari mikä sunnuntain jalkatreeni se oli! Super-mammat veteli menemään jossain edellä kun me poikien kanssa tehtiin kuolemaa ja madeltiin eteenpäin jalat täristen.
Kahdessa tunnissa haikki oli kuitenkin ohi ja minä voittaja-fiiliksellä huipulla! Ensimmäinen tunti oli paha ja kirosin jo sitä että lähin, mutta loppu menikin jo aika kevyesti ( hah jooo vissiin). Ja oli muuten vaivan arvoinen nousu. Todellakin olo kuin maailman katolla, niin kauniit maisemat levisi joka suuntaan. Tätä ei voi hehkuttaa liikaa!
Vuorenvalloituksen jälkeen lähdettiin vielä lounaalle ja hengailemaan Camps Bayn rannalle. Viikkojen tonnikalamakarooni- kuurin jälkeen jonkun muun valmistama oikea ruoka maistui niin hyvältä että mahoton edes selittää #arjenpienetilot
Pöytävuori on varmasti kaikille sellainen must see- juttu Kapkaupungissa. Ja olihan se sen vaivan ja kiroamisen arvoista, kirjaimellisesti top of the world. Tämä menee suoraan julle suosittelee- listalle!
Nyt viimeinen ilta mun uudessa suosikkikaupungissa Capetownissa, huomenna nimittäin edessä niin jännä seikkailu että varmaan halkean onnesta!
-julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti