kysymyksiä ja vastauksia

Tämä kysymys-vastaus postaus joka on lymyillyt arkisoissa jo varmaan vuoden päivät, mutta joka ei ikinä ole nähnyt päivänvaloa .Onneksi its never too late 

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?

Eurooppa: Ruotsi, Norja, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Tanska, Hollanti, Ranska, Iso-Britannia, Itävalta, Espanja = 13

Aasia: Thaimaa, Laos, Kamboza, Malesia, Singapore, Indonesia = 6

Pohjois- Amerikka: Yhdysvallat = 1

Väi-Amerikka: Costa Rica, Nicaragua = 2

Etelä-Amerikka: Venezuela, Trinidad & Tobago, Ecuador

Afrikka: Botswana = 1

Total = 26 maata. Laskin tähän mukaan vain ne jossa voin oikeasti sanoa matkustaneeni, en vain vaihtaneeni konetta kentällä tms.

Kuinka monessa maassa olet asunut?

En pysty laskemaan tätä Maunissa oloa vielä asumiseksi, joten suomineito jääköön ainokaiseksi

Mitä ilman et matkusta?

Ilman voimassa olevaa matkavakuutusta en varmasti lähde Ruotsia kauemmas! Myös luuri,  astmapiippu ja kamera kulkee messissä aina, samoin passi,visa ja hammasharja. 

Auringonlasku Mombichessä keväällä 2015

Miksi aloit matkustaa?

Ihan ekana tietty porukoitten kanssa mukana muksuna. Oon siitä siunatussa asemassa että oon saanut kasvaa perheessä jossa matkustusta on aina pidetty arvossa ja siihen on kaikin tavoin kannustettu. Monena kesänä porukat pakkasi kerasat pakun perään ja ajeltiin ristiin rastiin pohjolaa ja  Eurooppaa, ne reissut on varmaan mun parhaimpia lapsuusmuistoja. 

Itsenäisesti ja omasta innostuksesta varmaan yksinkertaisesti siksi, että haluan nähdä maailmaa. Mulla on sisällä halu ja vähän pakottavakin tunne liikkua ja kokea uutta, ahdistun jos joudun vain olemaan kotona ilman tietoa siitä että kohta pääsee taas lähtemään. Ihan sama matkanko Lompoloon vai Lombokiin, kunhan mennään. Joka kerta kun oon pakannu tavarat kasaan ja lyön kotioven perässä kiinni, mulle tulee järjettömän hyvä olo. Musta ihmiselle on tervettä mennä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle ja nähdä enemmän kuin kotikaupunki. Ite tuskin voisin olla onnellinen jos kuviot olisi jatkuvasti samat. Ja voiko joku 90-luvun lapsi sanoa ettei Madventursin jäbillä olisi mitään tekemistä oman reissuinnon kanssa?

Thaimaassa jouluna 2013

Miksi matkustat yksin?

Miksi en matkustaisi? Jos kuitenkin vetäisin perinteiselle plussat ja miinukset listalle vertailun yksin ja ystävän kanssa matkustamisesta, niin seura kyllä voittaisi. Oon kuitenkin semi-tarkka reissuseurasta varsinkin pidemmällä matkalla enkä ihan ketä vaan kelpuuttaisi messiin. Molemmissa on puolensa.

Yksin matkustaessa joutuu väkisinkin sosialisoitumaan ja vaikka joskus tuntuikin typerältä mennä yksin ravintolaan syömään,niin nykyään se on jopa kivaa.Se on joka päivä vähän sellasta itsensä voittamista. Yksin matkustaminen ei todellakaan ole synonyymi yksinäisyydelle, ja pääsiäisenä tapaamani Dish kiteyttikin että ''strangers are just a term''. Jollen olisi ollut yksin, en tuskin ikinä olis päätynyt moniin seikkailuihin tai tavannut niin monia uskomattomia tyyppejä, ihmisiä jotka ovat tulleet ja menneet mutta jättäneet silti jäljen. 

Ystävän kanssa matkustaessa on kuitenkin helppoa kun voi luottaa että se toinen auttaa ja pysyy, vaikka välillä vähän kiukuttelisitkin. Kiva ja surulliset jutut tuntuu molemmat paremmilta jaettuina, ja toisen läsnäolo luo turvaa. On kiva miettiä jälkeenpäin ''muistatko kun oltiin siellä, muistatko mitä silloin sattui'' ja nauraa yhessä. Vaikka jotkut jutut onkin parasta kokea vain yksin ja pitää vain itsellä

Surffaamassa auringonlaskussa uusien ystävien kanssa Mompichessä Ecuadorissa keväällä 2015

Miten matkustaminen on muuttanut elämääsi?

Tähän vois heittää jotain filosofista läppää kuinka oon kasvanu ihmisenä jne. mutta oikeesti se on muuttanut mun elämää vaikka kuinka,niin etten osaa selittää. Oon tutustunut niin uskomattomiin ihmisiin ja kuullut niin monia eri ihmiskohtaloita. Nähnyt paikkoja joiden olemassaolosta en oo tiennyt ja saanut nauttia maailman kauneudesta, sellaisesta mistä suomen loskassa ei osaa edes kuvitella. Välillä oon löytänyt sisäisen rauhan ja hyvän olon, jonka toivoisin saavani mukaan kotiin. Matkustaminen on antanut mulle mahdollisuuden niin paljoon, että sitä on vaikea tiivistää tähän. Mutta yksinkertaistetusti matkustaminen on antanut mun rakastua maailmaan ja maailman rakastaa mua

Mekongilla marraskuussa 2013

Mikä on oudoin ruoka, jota olet matkalla maistanut?

Mulle kaikki mitä ei saa Torin ässä-kaupasta on outoa! Mutta varmaan Thaimaassa syödyt skorppioonit on ollut oudointa! Ja valaan liha on jäänyt mieleen hassuna ruokakokemuksena. Myös Orinocolla syöty vesikaakao oli aika outoa, se näytti ihan aivoilta,hyi. Silti en ikinä kieltäydy jos joku tarjoaa mulle paikallisia herkkuja tms. vaan annan ainakin tsäänssin ja kokeilen (ja sit syljen ruuan paperiin heh). Oon niin ruoka-rajoittunut, vaikka kovasti koitankin työstää asiaa

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?

Venezuelassa pelotti, kun taksikuski ajoi meidät selittämättömästä syystä yhteen Etelä-Amerikan suurimmista slummeista keskellä yötä. Lukitsi auton ovet ja ajeli ihan hiljaa siellä slummin ja hökkelitalojen seassa,ja sopotti vain espanjaa kun mun ja Aten kielitaito kattoi n.15 sanaa. Ja sen jälkeen yritti saada meidän puhelimet. Sillon oltiin molemmat aika hiessä. Pelkäsin kun olin tosi sairas Kambozassa, ja pelkäsin bussissa sumuisilla vuorenrinteillä Banosissa kun kuski ajoi vastoin fysiikan lakeja. 

Oikeesti oon silti pelännyt eniten jyppilän keskustassa pilkun jälkeen kun joudun kävelemään kotiin yövuorosta. Rauli Virtanen kirjoitti Reissukirjassaan ''jos luottaa ihmisiin niin tulee ryöstetyksi ehkä kerran tai pari, mutta jossei luota ihmisiin niin elää koko elämänsä rosvojen ympäröimänä'' 

Singapore tammikuussa 2014

Onko olemassa jokin maa, johon aina palaat?

Indonesia, oih<3

Lake Toba talvella 2014

Onko sinulla pakkausrituaaleja?

Ei oikeastaan, paitsi pakata aina liikaa ja kaikkea turhaa. Monesti reissussa huomaa että oon käyttänyt vain tyyliin puolia vaatteista joita on mukana, tai että ehkei niitä Eloveenan pikapuuroja olis tarvinnut kuljettaa montaa kuukautta mukana,hah

Mikä on kaunein ranta, jonka olet ikinä nähnyt?

Long Beach Koh Rongilla, Kambodzassa. 7 kilometriä vitivalkoista hiekkaa, kristallin kirkas vesi ja aivan autio ranta ilman yhtäkään aurinkovarjoa- tai tuolia. Täydellinen paratiisi

Koh Rong ja Long Beach joulukuussa 2013

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?

Tätä pitäis kysyä äidiltä ja isiltä, ei nimittäin mitään muistikuvaa. Mutta veikkaan että reissu Ruotsiin, joko risteilylle tai sitten Lapista vain rajan yli ruottinkauppaan.

Mainitse viisi asiaa bucketlistaltasi?

-Trans Siperia ja Trans Mantsuria!! Siitä reissu jatkuisi Kiinan halki etelään Myanmariin. Samalla tsekattais tottakai kiinanmuuri. Tämä reissuhaave on tällä hetkellä kaikista lähimpänä sydäntä.

- Norjan Huippuvuoret, tästä oon haaveillut jo vuosikausia. Vuodessa 11kuukautta pimeyttä ja talvea, vois olla pikkusen överimpi kokemus kuin meidän kaamos

-Bussilla köröttely poikki Etelä-Amerikan, Kolmubia ihan ykkösenä listalla!

-Kunnollinen tutustuminen Polynesiaan ja Melanesiaan! Loikoilua Salomonsaarilla ja Vanuatulla, samoissa mestoissa joita katoin kersana telkkarista Selviytyjissä ja haaveilin joskus pääseväni myös. Oikeestaan koko Tyynenmeren saaristo kiinnostaa mua aivan valtavasti

-Australia ja Uusi-Seelanti houkuttaa mua myös, niin moni reppureissaaja ei kehuessaan näitä voi olla väärässä! Hinta-taso on ainoa mikä aiheuttaa paniikkikohtauksen, mutta sehän on vain järjestelykysymys?

Ecuador keväällä 2015

Onko olemassa paikkaa, johon et halua matkustaa?

Ennen olisin vastannut Intia, mutta viimeisen vuoden aikana se on ruvennut kiinnostamaan kauheasti! Vastaan nyt sitten siis että Lähi-itä ei innosta ei yhtään. Thaimaaseenkaan en kyllä näe palaavani takaisin ainakaan ihan pian. Myös kaikki Euroopan turistirannat kuten Kanariansaaret voin suosiolla skipata, ei ole minun pala kakkua. Mutta jos tarjous tulisi lähteä ja ilmaisia matkoja tarjottaisiin, ei maailmasta löydy paikkaa minne en olisi valmis lähtemään!

.

Matkalla paratiisisaarelle Kambozassa talvella 2013

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?

Perhettä ja ystäviä, kotia ja omaa sänkyä. Eniten varmasti ikävöin normaaleita päiviä kun koodaan lauralle, nappaan sen kyytiin ja ajetaan päiväkahville allun luo. Illalla katsotaan salkkareita ja syödään pannaria ja valtakunnassa on kaikki ok. Ikävöin super-sunnareita kun kaikki tytöt on kasassa, kerätään positiivista energiaa alkavaan viikkoon ja parannetaan maailmaa. Ikävöin pitkiä lenkkejä possun kanssa ja treenejä Ipin kanssa, hitaita aamuja ja sunnuntaipäivällisiä porukoilla kun ollaan koko perhe kasassa. Kaipaan  Valion maitoa, ruisleipää ja Fazerin suklaata. Mutta ystäväni Frida tiivisti että molempia ei voi saada, arkea ja seikkailua, ja ilman seikkailua ei arki ole kivaa. Viisaita sanoja mate

Yleensä kaipaan myös arkea ja rutiineja, joskus heikkoina hetkinä myös koulua ja työtä. Musta on luonnollista ja normaalia ikävöidä kotiin ja asioita kotoa,ja siksi musta on tärkeää lähteä jotta voi palata.Monesti asioita oppii arvostamaan ja kaipaamaan aivan uudella tavalla. You only hate the road when you are missing home..

Trekkaamassa Bukit Lawangissa 2014  talvella

Uskotko, että asetut vielä jonnekin, ja jos niin minne?

Varmasti asetun, vaikka toisaalta nään itteni vielä vuosienkin päästä heittävän kamat kasaan ja lähtevän taas tien päälle. Musta on typerä kelailla tällästä, miten voin tietää asetunko joskus johonkin ku en tiiä ees että missä oon kuukauden päästä? Ihan yhtä potentiaalisesti näen tulevaisuudessa itteni lapissa ajamassa safareita asiakkaiden kanssa kuin Filippiineillä työskentelemässä rantakuppilassa. 

Auringonlasku Mekongilla Laosissa marraskuussa 2013

Mikä on suosikkilentokenttäsi ja -lentoyhtiösi?

Changin-lentokenttä Singaporessa, ehdottomasti! Voisin suunitella koko seuraavan reissuni sinne kentälle. Tykkään myös Helsinki-Vantaasta,kaikki on toimivaa ja opasteet ovat hyvät ( daa kai ku ne on suomeksi?)  Inhokkikenttä oli ennen Frankfurt mutta olen pystynyt antamaan sille jo anteeksi ja kumittamaan pois tältä listalta. Uusi inhokki on Widhoekn kenttä, hyi että.

Lemppari lentoyhtiö on Lufthansa, jossa on mun mielestä hurjan hyvä palvelu ja kivat koneet. Air Namibia on kanssa kova.  Vaikka toisaalta mun suosikki lentoyhtiö on mikä vain tarpeeksi halpa, varsinkin lyhyillä lennoilla. Myös jokainen yhtiö joka ei ole mustallalistalla kelpaa.

Mikä on suosikkikaupunkisi?

Amsterdam! Ihan ykköslemppari, varsinkin kesällä aivan huikea.  En yleensä viihdy kaupungeissa niin kamalasti, pienet rantakylät huutaa mun nimeä enemmän mutta monet Euroopan kaupungit on kyllä älyttömän kauniita. Tukholma on iki-suosikki ja Wien on ihan mieletön, siirtomaa-kaupunki Granada oli kanssa jepa. Dami nousee kuitenkin listan numerolle uno

Auringonnousu Angkor Watilla talvella 2013

Minä rakastan sinua Universumi

-julia

working with Sunshine Children

Työskentelen siis vapaaehtoisena Bana Ba Letsasissa, joka on vuonna 2004 perustettu keskus apua ja tukea tarvitseville lapsille. Meillä on keskuksella tällä hetkellä n 30 lasta ja nuorta, iältään 6-16vuotiaita. Aamupäivällä keskuksella on lapsia jotka ovat syystä tai toisesta lopettaneet koulun kesken, ja tavoitteenamme on opettaa heitä sille tasolle että he voivat palata takaisin normaaliin kouluun. Iltapäivällä keskukseen saapuu lisää oppilaita, ja tarjoamme heille ruuan sekä järjestämme iltapäiväaktiviteetteja pyrkimyksenä pitää heidät pois kadulta ja tarjota turvallinen ympäristö koulun jälkeen. Bana Ba Letsatsi tarkoittaa käännettynä Sunshine Children, eli aurinkoiset lapset, how sweet.

Lapsilla ja nuorilla on paljon erilaisia ongelmia; alkoholisti – tai huumeriippuvaisia vanhempia, omia päihdeongelmia ( imppaaminen on aika in) , osa on orpoja ja asuu kadulla. Monet heistä ovat nälkiintyneitä, likaisia ja sotkuisissa sekä rikkinäisissä vaatteissa. Suomessa jos yksikään kersa tulisi niin likaisena kymmenettä päivää putkeen saman risaset kuteet päällä kouluun niin se olis puhelua sossujen suuntaan sillä sekunnilla. Ensimmäisenä täällä jouduinkin tajuamaan ja hyväksymään sen faktan että standardit ja resurssit eivät aivan kohtaa suomen kanssa, ja siihen täytyy vain sopeutua.

Tässä käytävän varrella sijaitsevat toimistot, kelatkaa mulla on oma toimisto! Jonka jaan  3 muun ihmisen kanssa mutta silti #vainaikuisuusjutut

 Rankkojen kokemustensa takia useat heistä oireilevat paljon, heillä on itsetunto-ongelmia eikä tietoa mitä tehdä tulevaisuudessa. Monilla on ongelmia opintojen kanssa, koska vanhemmat lähettävät heidät mieluimmin kadulle keräjäämän kuin kouluun – koulusta lapsi ei tuo rahaa perheelle eli se on hyödytöntä.  Bana Ba Letsatsin tavoitteena on tarjota näille nuorille tasapainoinen ja turvallinen ympäristö, luotettavan aikuisen seuraa sekä tukea heidän kasvua ja kehitystä kaikin mahdollisin tavoin. Tarjoamme lapsille joka päivä lämpimän ruuan jota he eivät välttämättä kotoa saa. Lisäksi keskus tukee heitä rahallisesti mm. koulupuvun- ja tarvikkeiden hankinnassa sekä koulukyydeissä.

Työtehtäviini kuuluu mm. avustaa opettajia oppitunneilla ja opettaa lapsille englantia, suunnitella ja ohjata iltapäiväaktiviteetteja, sekä osallistua järjestämään ohjaustunteja. Botswanassa HIV ja AIDS ovat suuria ongelmia ja joka viides aikuinen täällä on hiv- positiivinen. Myös usealla keskuksen lapsista on tartunta, ja järjestämme usein valistus- ja ohjaustunteja tartunnalta suojautumisesta vastaan. Tuo AIDS on vähän sellainen juttu, mitä arastelin alussa aika paljon, ja voin myöntää että arastelen edelleen.  Lähinnä varmaan siksi että suomessa se on niin suuri tabu, enkä ikinä oo ees tavannut ketään ihmistä (ainakaan tietoisesti) jolla olisi tartunta, saati sitten työskennellyt sellaisten ihmisten kanssa.Vaikka tiiän että tartunnan saaminen on tosi epätodennäköistä ja oon huippuvarovainen esim. lasten haavojen kanssa, niin haluan luultavasti käydä suomessa testeissä ihan vain oman mielenrauhan vuoksi. Tämä asia on laittanut mut kelailemaan asioita ja merkityksiä melko paljon, miten epäreilua miten toisille vaan jaetaan niin huonot kortit jo syntymästä? 

Tässä on keskuksen yksi ja ainoa luokkahuone, joihin parhaina iltapäivinä ahtaudutaan 27 lapsen kanssa samalla kun ulkona on +35 lämmintä

 Ohjaustunneilla käsittelemme myös terveeseen itsetuntoon, terveisiin elämäntapoihin ja seksuaalikasvatukseen liittyviä aiheita. Tehdään oppilaiden kanssa paljon taideterapiaa jonka avulla käsitellään elämään liittyviä aiheita. Tärkein työtehtäväni on kuitenkin viettää aikaa lasten ja nuorten seurassa, pelata sekä leikkiä, lukea satuja ja olla läsnä. Kyselen heidän kuulumisiaan ja juttelen heidän kanssaan arkipäiväistä asioista, kehun ja kannustan. Lapset rakastaa silitellä mun vaaleata tukkaa koska se on niin sileä, ja ihmetellä mun tatskoja, varsinkin norsu-tatuointi on suuri hitti!

            

                                 

Jalkapallokenttä

Monista oppilaista näkee että ei ole oltu kotona ruoka-aikaan, tai sitten sitä ruoka-aikaa ei ole edes olemassa. Lapsia joita arvioisin 7-8vuotiaiksi, paljastuivatkin hurjan pienikokoisiksi 12vuotiaiksi. 

Välillä lapset oikein tappelee ruuasta ja varastaa sitä toistensa lautasilta, isommat kyykyttää pienempiä. Joka maanantai paikallinen supermarketti lahjoittaa paljon safkaa keskukselle, joista jokainen oppilas saa valita kaksi pakkausta kotiin vietäväksi. On hedelmiä, leipää jugurttia, keksejä, kakkuja ja leivonnaisia.. Ja aika tappeluhan siitä syntyy kun kolmekymmentä kersaa haluaa kaikki saada ne ainoat suklaamuffinssit.

 Muuten ruoka on ravintopitoisuudeltaan aika köyhää, aamupalaksi on normaalisti leipää ja teetä. Lounas syödään vasta yhdeltä ja silloin on yleensä riisiä tai makaroonia tai paikallista papaa eli jotain maissitöhnää. Yksi kauhallinen kasvis-kastiketta ja pinaattia, punajuurta tms. Ja majoneesia. Joka ikisen ruuan kanssa kauhalla majoneesia ja ketsuppia? Lihaa on ruuan kanssa pari kertaa viikossa. Viime viikolla bongasin keittiöstä myös jäätävän ison rotan, joten hygieeniataso on myös vähän mitä on..musta on myös vähän typerää että kaikki annokset isketään pöytään valmiiksi tismalleen saman kokoisina, eikä kenenkään päässä käy mahdollisuus siitä että 14vuotias poika saattaa tarvita ruokaa vähän eri mittasuhteissa kun 5vuotias likka?

Normaalina päivänä tulen keskukselle aamulla kahdeksan jälkeen ja syön aamupalaa koneen ääressä toimistossa. Sitten osallistun aamupäivän ajan oppitunneille jossa avustan opettajia ja aika usein pidän myös koko tunnin, koska opettajilla on ärsyttävä tapa vaan kadota kesken tuntien. Osa oppilaista ei puhu englantia ollenkaan ja muut sitten heikosti, joten välillä kommunikointi on semi haastavaa. Muutenkin kyseenalaistan opettajien toimintaa aika paljon, koska he eivät edes ole mitään oikeita pedagogisen pätevyyden omaamia opettajia, vaan jotain opettaja- assareita tai jotain. Tästä kertoo se että eräs opettaja ei esim. tiennyt mitä ovat mantereet tai missä Eurooppa sijaitsee..  välillä on sellainen ’’voi luoja taas’’ olo, ja pitää todella koittaa muistuttaa itseään että nyt ei olla suomessa eikä samanlaisia standardeja voi odottaa. Vaikka en kyllä vieläkään ymmärrä konseptia jossa koulun lopettaneet lapset jotka näin ollen ihan sikana jäljessä, pitäisi saada oppimaan jotain vain mekaanisella ’’hauki on kala’’ meiningillä jossa oppiminen perustuu täysin vaan miljooniin kertauksiin.

 Lisäksi meillä on vain 4 eri oppiainetta, matikka, englanti, setswana ja taidetunti. Missä on social studies, historia tai mikään vähän yleistietoa opettava aine? Keskuksen toiminnassa on monia asioita jotka itse tekisin aivan eri tavalla ja jotka ärsyttävät koska ne ei ole oppilaiden etujen mukaisia. Täällä olo on antanut hurjasti perspektiiviä työelämään ja muistuttanut että kyllä tämä ala taitaa olla se oikea, vaikka tasaisin väliajoin vaivunkin epätoivoon haluan lopettaa opinnot seinään. 

Tällä koulupakulla oppilaat kerätään aamuisin ja iltapäivisin keskukselle ja palautetaan sitten viiden pintaan takaisin 

Työskentely täällä on ollut henkisesti rankempaa kun ikinä osasin etukäteen arvata. Enkä tiennyt että yhden työpäivän aikana pystyy käymään läpi niin monia tunteita. Samalla tämä on ollut myös palkitsevinta hommaa ikinä. Kaikkien niiden yötöiden jälkeen kun oon kerännyt  seitsemättä tuntia tyhjiä kaljatuoppeja, herännyt aamulla kuudelta tiskaamaan hotellille tai kuurannut miesten vessan lattialta jonkun sankarin oksennuksia, tuntuu hyvältä voida ihan vakavissaan sanoa että kiva tehdä työtä jolla on tarkoitus. Vaikka oikeasti tykkäänkin mun työstä ravintola-alalla, niin lapsien hampaattomat hymyt lämmittää kyllä paljon enemmän kun se vitoinen jonka perjantai-illan kännikalat tuikkaa tippiä. Kurja fakta että vapaaehtoistyöllä on vaikea elättää itsensä. Silti lähden täältä hurjan paljon rikkaampana kuin tänne saavuin. Taskut täynnä ilmaa mut rikkaampana kuin koskaan, tsek

Tällaista on siis työskennellä vapaaehtoisena Maunissa. Jos tuli mieleen kysymyksiä niin kysy ihmeessä. 

Nyt minä lähden askartelemaan paperisia helmiä muksujen kanssa

-julia