Playa de Mompiche

Moi!

Viime maanantai-yönä me saavuttiin Esmeraldasiin, Ecuadorin pohjoisrannikolle. Koko 7 tunnin bussimatkan ajan bussissa näytettiin espanjaksi dubattuja sotaleffoja, ja tottakai mun viekussa istui kurkkusalaatteihin pukeutunu militaristi joka nauro ammuskelulle ja pienten kiinalaisten pommitukselle koko matkan. Sama setä piti myös kiltisti mua ajantasalla leffojen kulusta vaikka teinkin aika selväksi etten puhu kieltä. Esmeraldasissa tultiin tulokseen että on halvinta ottaa taksi eikä jäädä sinne yöksi ja kikkailla aamulla itteämme perille bussilla ja niimpä kurvattiin keskellä yötä 130km/ h tuntivauhtia kohti Mompicheä. Ja täällä me ollaankin sitten venytty tiistai-aamusta saakka. Täällä on aivan jäätävän kuuma, ja huoneessa ei ole edes tuuletinta niin nukkuminen on ollut aika tuskasta parina yönä (hauskaa kuitenkin on kun kuulen miten yläkerran naapurin tuuletin surraa ihanasti joka yö). Onneksi öisin yleensä sataa niin ilma raikastuu. Joka aamu oon käynyt aamulenkillä rannalla ja nähnyt mm. alasti joogaavia hippejä seisomassa päällään. 

Pari päivää sitten käytiin Fridan kanssa surkuhupasalla seikkailulla Atacamesissa ( joka on muuten maailman vaikein nimi muistaa) hakemassa money from the wall. Meitä neuvottiin aluksi harhaan, ja matkustettiin puhumattoman sedän lava-auton kyydissä kilometri tolkulla väärään suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin perille useamman muuttujan kautta ja saatiin rahaakin, vaikka koko reissu veny varmaan kuuden tunnin mittaiseksi.

Eilen olin aamulenkillä rannassa, ja mua vastaan käveli vanha setä hevosen kanssa. Kielimuurista huolimatta tultiin siihen tulokseen että minä istuin hepan selässä ja ratsastin pitkin biitsiä! Ja ei, mun ei tarvinnut maksaa penniäkään. Myöhemmin iltapäivällä lähdin meidän hostellin poikien,espanialaisen, argentiinalaisen, ruotsalaisen ja kanadalaisen,  mukaan Playa Negralle, eli mustalle rannalle surffaamaan! Okei aallot oli kyllä niin isot että mun surffaukset jäi nollaan, mutta onneksi espanialainen Adrian lupasi huomenna lähteä opettamaan mua vähän pienempiin aaltoihin,jeij. Käveltiin viidakon halki paahtavassa auringossa mutta reissu oli tarpomisen arvoinen sillä en oo ennen nähnyt kokonaista rantaa jonka hiekka on mustaa, ja koko iltapäivä oli aivan hullun kiva!

Frida ja Martin liittyi myös myöhemmin meidän seuraan ja jäätiin isolla porukalla katsomaan auringonlaskua. Tsunami-aalto myös pyyhkäisi mun yli vieden mukanaan mun omaisuuden, mm. toisen tossun! Nyt oon sitten kengättömänä rannikolla, mikä on harmi koska ne oli mun suosikki reissu-tossut.

Kun palattiin takaisin kotiin nähtiin matkalla myös tulikärpäsiä (niitä on oikeesti olemassa, Disney ei ole keksinyt niitä!) ja kimmeltävää planktonia!Meren pinta oli myös noussut aivan jäätävästi ja meidän piti kahlata pimeällä meressä vyötäröä myöten, mikä oli aika jänskää. Sitten illallisen jälkeen vietettiin koko hostellin voimin leffa-iltaa, katsomalla ranskankielinen elokuva tekstitettynä espaniaksi, haha.

<3 

Iron Maidenin rispaantunut ja rähjäinen reissupaita on kyllä edelleen mun suosikki

Elämä on aika helppoa, ja Kelakin oli muistanut mua ylimääräisellä 10,60 eurolla. Edes meidän huoneessa asustavat jättiläis-torakat ei oo pilanneet mun oloa. Maanantaina sanotaan heipat Fridan ja Martinin kanssa, ja niiden suunnatessa pohjoiseen mä lähden kohti etelää ja Perua. En kyllä tiiä miten pitkälle pääsen, koska luulen että Canoa huutaa mun nimeä ainakin viikoksi ellei pariksi. Jännittävää lähteä ihan yksin yksin, mutta toisaalta odotan sitä myös kovasti. Koska musta tuntuu että joka päivä mun mieli tulee aina vähän ehjemmäksi. Eniten silti harmittaa viettää synttäreitä yksin.
Nyt lounasta nassuuun ja päikkäreille, sillä tänään illalla meillä on edessä aivan liian jännittäviä juttuja. Tajusimpa myös ettei mulla edelleenkään ole sitä kamera-tietokone piuhaa, koska oon aina lainannut sitä Fridalta. Täytyy ottaa missioksi hommata. Toisaalta mun koko viikon homma tiistaista saakka on ollut viedä pyykkiä pesuun, ja vetkuttelun jälkeen sain sen hoidettua tänään. Samanlainen käsitys ajasta ku Dalilla oli kellosta, hah. ja ps. meidän hostellin kello on aina 16.20. Mompiche tekee ihmiselle hyvää

-julia

pps. hyvää äitienpäivää parhaalle äidille, lupaan lahjaksi tulla ehjänä kotiin