The last days in paradise

Heippa!

Hiljaisuus blogissa saa vihdoin päätöksen, sillä eilen käytiin kotiuttamassa meille uusi ihana läppäri! Tähän on kyllä vielä totuttelemista, mutta ompahan ainakin toimiva eikä kuumennu hetkessä sata-asteiseksi niinkuin se vanha peli.

Juuri kun viimeksi pääsin tänne valittamaan Airin kurjasta kelistä, alkoi seuraavana päivänä sellainen helle että teki mieli rukoilla sadetta takaisin,mutta reissussa en kyllä lämmöstä valita. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja me saatiin maata lämmössä niin paljon kun vaan huvitti. Tähän oon kerännyt kuvakoosteen meidän reissun täydellisistä viimeisistä päivistä Gili Airilla

Lähdettiin Airilta perjantaina, ottaen suunnaksi Balin ja Kutan. Mua harmittaa valtavasti että meidän aika Balilla jäi noin lyhyeksi, mutta toisaalta Airilla olisi hyvin voinut venyä vielä parikin viikkoa lisää. Kuta-beach sensijaan oli musta kamala. Se oli oikeasti kuin Australialaisten Kanariansaaret, iso turistikeskittymä yökerhoineen ja mäkkäreineen. Oli varmasti elämäni eka ja vika kerta kun menin Kutalle, mutta tulipahan nähtyä sekin. Meidän kaksi päivää Kutalla kului oikeastaan vain shoppaillen ja ravintoloissa istuen, ei tehty enään mitään sen kummempaa, paitsi valmistauduttiin henkisesti kotiinpaluuseen. Mulla on Balilta kovinkovin vähän kuvia, sillä en yksinkertaisesti enään jaksanut keskittyä kuvailuun ja miettiä blogia varsinkin kun konekkin oli hajalla, vaan nautin vain olemisesta

 Sunnuntaina meidän lento lähtikin ilta-päivästä Singaporeen, ja sieltä jatkettiin sinivalkoisin siivin kotiin, vaikkei aivan illaksi ehdittykään. Mä ajoin palata Balille antaen sen todistaa mulle että se on muutakin kuin Kuta, känniset ihmiset ja epäkohteliaat katumyyjät.  Valitettavasti toi on kuitenkin tällähetkellä ainoa kuva joka mulla on mielessä Balista

Balin Kuta-beach

Kuta

Viimeinen ilta reissussa

3 tunnin lento Singaporeen, 2 tuntia odottelua Changin-kentällä, 12,5 tuntia finskin koneessa ja niin me oltiin jo harmaalla ja masentavalla Helsinki-Vantaalla. Mikään ei oikeasti ole näin kurjaa kuin loskainen talvikeli helmikuussa. Onneksi jo lauantaina oon taas tienpäällä ja lähden nauttimaan oikeasta talvesta napapiirin paremmalle puolelle,jipii! Kotiinpaluu-masennusta vähensi kuitenkin himpunverran veli ja sisko jotka olivat meitä aamuvarhaisella kentällä vastassa, ja itkuhan multa pääsi kun näin Ipin odottamassa meitä. Rakastan mun sisaruksia

Ensimmäiset päivät kotona onkin mennyt ihan vain käytännönjuttujen hoitelemiseen, perheen ja kavereiden näkemiseen sekä jetlagin tasaamiseen. Ihana nähdä kaikkia ystäviä ja kuulla mitä niille on tapahtunut, ja illalla mulla onkin treffit sovittuna Vakkariin parhaan ystävän kanssa. Oli myös huippua päästä kotiin,saunaan ja syömään äitin tekemää lohisoppaa ruisleivän kanssa. Autolla ajokaan ei tunnu yhtään hullummalta. Nyt mulla on vähän lämpöä ja nuhaa, koitan parannella itseäni että pääsen illaksi vetämään treenejä mun joukkueelle, vitsi miten kivaa! Kotiinpaluu ei siis ainakaan toistaiseksi masenna mua pahasti, vaikka kun katsoo ulos meidän parvekkeeltaniin tekee mieli päästä itku

Kirjoittelen lisää ajatuksia reissusta ja kotiinpaluusta paremmalla ajalla

-julia

Gili Air

 Tervehdys pilviselta Gili Airilta!

Luontoaiti ei oo siunannut meita vahaan aikaan, ja siksi ollaankin jouduttu karsimaan pilvisesta saasta,tuulesta, sadekuuroista ja jokailtaiseta ukkosmyrskysta. Onneksi salamat on hullun cooleja koska ne varjaa koko taivaan violetiksi ja valkoiseksi. Eilen ja tanaan aurinko on kuitenkin vahan yrittanyt kurkkia pilvien takaa, joten ehka se viela nayttaytyy taysipaivaisesti. Tosin taalla on silti kokoaika jotain +30 lamminta, niin ehka on ihan hyva ettei aurinko porota siihen paalle taysia

Gili Air on yksi kolmesta Gili-saaresta Lombokin kyljessa, ja ne kuuluvat Indonesialle. Tultiin tanne suoraan Balilta, oltiin yksi yo Parangbaissa ja tultiin tanne. Kaksi muuta ovat suosituin ja vilkkaasta yoelamastaan kuuluista Gili Trawangan ja honeymoon-saareksi kutsuttu Gili meno, jonka nimi ei tassakohtaa ole enne, vaan Meno on kolmesta saresta hiljaisin ja vahiten asutettu. Air oli meille juuri passeli vaihtoehto, silla se on sopiva miksaus noita kahta saarta! Majoitutaan Matahari nimisessa paikassa, oma kamppa omalla kylpparilla (kylma suihku ja maailman surkein tuuletin) 15000 per yo (eli n. 7e), sisaltaen aamupalan.

Koti

Gili Air on ihana pieni saari, ei todellakaan liikaa turisteja vaan reilusti omaa rauhaa. Kaveltiin Aten kanssa ihmettely-vauhtia saari ympari n. puolessatoista tunnissa, eli ei iso paikka todellakaan. Taalla on hyvat sukellus-ja snorklausmestat, ja mahdollisuus snorklatessa bongata merikilpikonnia. Me ei olle viela ehditty( jaksettu) kokeilla, mutta ehkapa tassa jokupaiva. Tobagolla Atte naki merikilpikonnan mutta ma missasin sen, joten taalla olisi hyva ottaa vahinko takaisin. Airilla pystyy myos surffaamaan, vaikka mun kasittaakseni paremmat surffipaikat loytyy Trawanganilta. 

Nakyma Airin satamassa

Koti-baari

Kaikkia Airin rantoja reunustaa toinen toistaan ihanemmat rantsubaarit, joiden ihanat katokset oikein kaskee istumaan ja tilaamaan kylmaa colaa. Ihmiset taalla on ihania, kaikki tervehtuvat ja hymyilevat. Majoituksesta ei tarvitse stressata, rantabungaloweja loytyy niin pirusti ja on taalla pari hienompaakin resortia uima-altaineen

Gili Airilla ei ole lainkaan autoja tai mopoja, vaan taalla luotetaan hevosvoimaan. Hevoskarryt on paikallinen tapa liikkua saarella, muuta musta tuntuu etta hepat elavat vahan kurjissa oloissa, enka siksi halua tukea niita hyppaamalla kyytiin. Hevosilla on huonot kengat jalassa, niita piiskattiin silminnahden kovaa ja niita naytettiin seisotettavan suoraa auringonpaisteessa ilman mahdollisuutta liikkua tai menna varjoon. Talla saarella kaikki on kuitenkin niin lahella, etta kaikkialle kavelee hetkessa ja ilmaiseksi. 

Erikoista on myos se, ettei taalla ole ollenkaan koiria. Pelkkia kippurahantaisia kisuja

Gili Airia parempaa paikkaa hengailuun ja venymiseen on tuskin olemassa. Jos aurinko viela paistaisi vahan enemman, vois sanoa etta mulle tama vastaa paratiisia. Kun istun yksin rannalla, katon vaahtopaisia aaltoja jotka iskevat rantaan ja kuuntelen musiikkia, musta tuntuu etta kaikki on just niinkuin pitaa. Ja sillon en uhraa ajatustakaan reissun loppumiselle, arkeen palaamiseen tai kylmaan talviseen Suomeen. Toivon ainoastaan etta meidan Iris olis taalla mun kanssa jakamassa tan kaiken, Ipi osais varmasti arvostaa tata ihanuutta

Tasan viikon paasta jalkaudun takaisin Helsinki-Vantaalle, samaan paikkaan mista meidan seikkailu starttasi 1 paiva marraskuuta. Ja mulla ei ole muita kenkia kuin slaparit,hah. Musta on maailman ihaninta paasta jalleen nakemaan kaikkia rakkaita, perhetta ja tovereita, voi vitsi kuinka oonkaan ikavoinyt. Samalla ma koen jo nyt eroahdistusta reissaamiseen, elamisen helppouteen ja maailman kauneuteen. Vaikka onhan Suomikin kaunis, on aina mun silmissa ollut

 Seuraava reissu ei kolkuttele aivan ovella eika ole viela edes nakopiirissa, vaikka Trans Siperia onkin Aten kanssa lyoty alustavasti lukkoon,jeij! Ensiksi on painettava taas toita toita toita ja viela vahan toita, ja tana kevaana panostan oikeasti viela kerran niihin yliopiston paasykokeisiin. Viimepaivat ma olen kuitenkin pyoritellyt paassani pienta Euroopan-tourneeta yhdistettyna Espaniassa pelattaviin koriksen mm-kisoihin, ja facebook onkin huutanut kuumana suomeen sisaruksille. Voi siis olla etta meidan sisarusjoukon vanhimmat pakkautuu autoon ja lahtee Madridiin kannustamaan Susijengin voittoon! Ja samalla tietenkin vahan nauttimaan Euroopasta, mihin tie tuleekaan viemaan.

Viela kuitenkin viikko aikaa, ja se pitaa sisallaan ainakin paivaretkea Menolle ja paripaivaa tutustumista Baliin seka tietty viimesten pennosten kuluttamista shoppailuun ja tuliaisiin. Toivottvasti aurinko myos siunais mua lasnaolollaan etten tuu kotiin aivan kalkkilaivan kapteenina, tuntuu etta mun rusketus oikein haihtuu pois tassa harmaudessa

-julia