200414

Uskaltaako tänne enään kirjoittaa? Viime kerrasta on niiiin pitkä aika. Eikä mulla varsinaisesti ole mitään järkevää sanottavaa, pelkkää ajatusten virtaa. Ja eihän mulla ole ainuttakaan kuvaa,voi räkä. Koitetaan silti

Eli mitä mulle kuuluu?

Reilu puolitoista kuukautta Suomea ja arkea, ja mulle kuuluu hyvää. Istun kotona nojatuolissa ja katon olkkarin ikkunasta miten lumi leijailee maahan, Atte nukkuu, remppajäbä korjailee meidän vessan kattoa ja Pyhimys soi taustalla. Ihanan normaalia. Mun tilaamat reissukuvat saapui tänä aamuna, ja laitoin jo niitä esille olkkariin. Ja samalla palasin ajatuksissa Aasian auringon alle!

Olkkarin seinä sai uudistusta reissukuvista ja pyykkipojista!

Puoleentoista kuukauteen on mahtunut kamalasti, ja kuitenkaan ei mitään. Tuliaiseksi reissusta kotiin tuotiin molemmat dengue-kuume (tutustu netistä!), eli tiedossa oli vierailu Keskus-sairaalaan ja infektio-osastolle eristykseen. 41 asteen kuume ja jatkuva oksetus talttui onneksi tiputuksella ja tarpeeksi vahvalla tropilla, ja pian pääsinkin kotiin. Jäkitautiin kuului mm. kämmenten ja jalkapohjien muuttuminen kirkuvan sinipunaisiksi ja verestävän ihottuman leviäminen ympäri kehon.. Seuraavana lauantaina 5 kotipäivän jälkeen heitettiin jälleen kamat kasaan ja puolikuntoisina lähdettiin ajamaan halki Suomen kohti pohjoista ja Äkäslompoloa. Oltiin 3 viikkoa lappeilemassa, sillä olin tunturissa töissä hiihtoloma-sesongin yli, eli 8,9 &10 viikot. Työtahti oli suhteellisen tiukka, 3 viikkoa töitä ja 3 vapaapäivää. Mutta en valita,sellasta kausityöntekijän arki on. Musta oli ihana herätä aamulla ihmisten aikoihin,olla hyödyllinen ja reipas töissä ja mennä työpäivän jälkeen käymään bissellä.  Tiiättekö, niinku normaalit ihmiset tekee. Ja vitsi miten mä nautin talvesta ja lumesta! Jo pelkästään se miten lumi narskuu töppösten alla saa mut iloiseksi, saati sitten ne päivät kun aurinko nousi esiin! Silloin hain kupin kahvia ja menin vain ulos ihmettelemään kirkasta pakkasilmaa ja taivaanrannassa möllöttävää aurinkoa. Ja hymyilin. Ja hymyilin vielä koko loppupäivän ja vielä illallakin.

Ihana vapaapäivä, kelkkailtiin Ylläs-tunturin huipulle ja siitä jatkettiin kuumalle kaakkikselle

3 viikkoa talvea ja lunta oli meille tarpeeksi siltä erää, ja palattiin lumettomaan Jyväskylään. Työttömän arki alkoi rullaamaan mukavasti, ja kävinhän ja edelleen käyn valmentelemassa iltaisin. Just viime viikonloppuna käytiin joukkueen kanssa heittämässä turnausreissu Perniössä, eli sielläkin on tullut nyt käytyä. Hain opiskelemaan yliopistoon, ehkä aloitan tiukan pääsykoe treenauksen, ehkä en. Onhan mulla jo unelmien opiskelupaikka valmiina syksylle. Tai ehkä syksyllä me lähdetäänkin suorittamaan operaatiota nimelta Trans Siperia tai bussimatkalle halki Etelä-Amerikan. Kuka tietää, minä en ainakaan

Musta on kiva olla kotona. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Edelleen Tuisku pyöräilee meille syömään iltapalaa, kotona kaikilla on kiire omien treenien ja aikataulujen kanssa, äiti tekee edelleen maailman parasta ruokaa ja imuroiminen on musta edelleen inhottavaa. Keittiönpöytä ei edelleenkään pysy siistinä puoltapäivää kauemmin ja naapurin katolisen lastentarhan tenavien katselu aamuisin saa mut yhä hymyilemään. Vieläkin haaveilen ikuisuusprojektista nimeltä olkkarin tapetointi ja joka aamu auton kiekkoa täytyy käydä kääntämässä. Ystävät on juuri niin ihania kuin lähtiessä ja samoja paskoja juttuja heitetään edelleen

Terveisiä pohjoisesta<3

Mä nautin työttömän arjesta, joitain työhakemuksia oon laitellut mutta en jaksa stressata. Teen töitä kun niitä on, ja silloin kun ei ole tullaan toimeen sillä millä pystytään. Oon tyytyväinen kun tilillä on sen verran rahaa että saadaan aina ensikuun vuokra maksettua. Ja että jos haluan mennä käymään tovereiden kanssa Vakkarissa ottamassa parit vain hyvän päivän kunniaksi, mulla on siihen euroja taskunpohjalla. Elämä kantaa ja silleen. Ja kaikesta ylimääräisestä säästetään tällähetkellä jo seuraavaan lomakassaan. On helppoa verrata että tarvitsenko uudet farkut ja paidan, vai säästänkö mielummin ja oon taas pian riippumatossa jossain kaukaisuudessa. Kaikessa on oikeastaan kyse vain priorisoinnista. Köyhäilen mielummin Suomessa, syön nuudeleita ja säästän kaikesta mahdollisesta, kuin eläisin täällä jatkuvasti tasapaksusti ja tylsästi. Satakertaa mielummin muistelen lämmöllä säästöprojektia ja kaikkea mistä jouduin luopumaan samalla kun huljuttelen varpaita lämpimässä meressä kylmä kola kädessä. Silloin kaikki tuntuu sen arvoiselta, ja sen tekisi heti uudestaan. 

Toivottavasti tästä sai edes jostain nurkasta kiinni siitä mitä mun elämässä on tapahtunut kotiinpaluun jälkeen, mutta tosiasiassa mun elämä on aivan kuten tämä teksti- kaaos.Toistaiseksi keskityn kuitenkin vain ja ainoastaan oleelliseen: olemaan onnellinen. Ja tällähetkellä onnellisuus on koti-iltoja teekuppi kädessä, pitkiä aamuja, koiruuden silittämistä ja onnistuneita treenejä. Iltapala hetkiä tovereiden kanssa ja kylmää olutta Vakkarin yläkerrassa paras ystävä vierellä, omalla autolla ajelua ja tulevan viikonlopun suunittelua.

onnellista loppuviikkoa kaikille

-julia

The last days in paradise

Heippa!

Hiljaisuus blogissa saa vihdoin päätöksen, sillä eilen käytiin kotiuttamassa meille uusi ihana läppäri! Tähän on kyllä vielä totuttelemista, mutta ompahan ainakin toimiva eikä kuumennu hetkessä sata-asteiseksi niinkuin se vanha peli.

Juuri kun viimeksi pääsin tänne valittamaan Airin kurjasta kelistä, alkoi seuraavana päivänä sellainen helle että teki mieli rukoilla sadetta takaisin,mutta reissussa en kyllä lämmöstä valita. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja me saatiin maata lämmössä niin paljon kun vaan huvitti. Tähän oon kerännyt kuvakoosteen meidän reissun täydellisistä viimeisistä päivistä Gili Airilla

Lähdettiin Airilta perjantaina, ottaen suunnaksi Balin ja Kutan. Mua harmittaa valtavasti että meidän aika Balilla jäi noin lyhyeksi, mutta toisaalta Airilla olisi hyvin voinut venyä vielä parikin viikkoa lisää. Kuta-beach sensijaan oli musta kamala. Se oli oikeasti kuin Australialaisten Kanariansaaret, iso turistikeskittymä yökerhoineen ja mäkkäreineen. Oli varmasti elämäni eka ja vika kerta kun menin Kutalle, mutta tulipahan nähtyä sekin. Meidän kaksi päivää Kutalla kului oikeastaan vain shoppaillen ja ravintoloissa istuen, ei tehty enään mitään sen kummempaa, paitsi valmistauduttiin henkisesti kotiinpaluuseen. Mulla on Balilta kovinkovin vähän kuvia, sillä en yksinkertaisesti enään jaksanut keskittyä kuvailuun ja miettiä blogia varsinkin kun konekkin oli hajalla, vaan nautin vain olemisesta

 Sunnuntaina meidän lento lähtikin ilta-päivästä Singaporeen, ja sieltä jatkettiin sinivalkoisin siivin kotiin, vaikkei aivan illaksi ehdittykään. Mä ajoin palata Balille antaen sen todistaa mulle että se on muutakin kuin Kuta, känniset ihmiset ja epäkohteliaat katumyyjät.  Valitettavasti toi on kuitenkin tällähetkellä ainoa kuva joka mulla on mielessä Balista

Balin Kuta-beach

Kuta

Viimeinen ilta reissussa

3 tunnin lento Singaporeen, 2 tuntia odottelua Changin-kentällä, 12,5 tuntia finskin koneessa ja niin me oltiin jo harmaalla ja masentavalla Helsinki-Vantaalla. Mikään ei oikeasti ole näin kurjaa kuin loskainen talvikeli helmikuussa. Onneksi jo lauantaina oon taas tienpäällä ja lähden nauttimaan oikeasta talvesta napapiirin paremmalle puolelle,jipii! Kotiinpaluu-masennusta vähensi kuitenkin himpunverran veli ja sisko jotka olivat meitä aamuvarhaisella kentällä vastassa, ja itkuhan multa pääsi kun näin Ipin odottamassa meitä. Rakastan mun sisaruksia

Ensimmäiset päivät kotona onkin mennyt ihan vain käytännönjuttujen hoitelemiseen, perheen ja kavereiden näkemiseen sekä jetlagin tasaamiseen. Ihana nähdä kaikkia ystäviä ja kuulla mitä niille on tapahtunut, ja illalla mulla onkin treffit sovittuna Vakkariin parhaan ystävän kanssa. Oli myös huippua päästä kotiin,saunaan ja syömään äitin tekemää lohisoppaa ruisleivän kanssa. Autolla ajokaan ei tunnu yhtään hullummalta. Nyt mulla on vähän lämpöä ja nuhaa, koitan parannella itseäni että pääsen illaksi vetämään treenejä mun joukkueelle, vitsi miten kivaa! Kotiinpaluu ei siis ainakaan toistaiseksi masenna mua pahasti, vaikka kun katsoo ulos meidän parvekkeeltaniin tekee mieli päästä itku

Kirjoittelen lisää ajatuksia reissusta ja kotiinpaluusta paremmalla ajalla

-julia

Gili Air

 Tervehdys pilviselta Gili Airilta!

Luontoaiti ei oo siunannut meita vahaan aikaan, ja siksi ollaankin jouduttu karsimaan pilvisesta saasta,tuulesta, sadekuuroista ja jokailtaiseta ukkosmyrskysta. Onneksi salamat on hullun cooleja koska ne varjaa koko taivaan violetiksi ja valkoiseksi. Eilen ja tanaan aurinko on kuitenkin vahan yrittanyt kurkkia pilvien takaa, joten ehka se viela nayttaytyy taysipaivaisesti. Tosin taalla on silti kokoaika jotain +30 lamminta, niin ehka on ihan hyva ettei aurinko porota siihen paalle taysia

Gili Air on yksi kolmesta Gili-saaresta Lombokin kyljessa, ja ne kuuluvat Indonesialle. Tultiin tanne suoraan Balilta, oltiin yksi yo Parangbaissa ja tultiin tanne. Kaksi muuta ovat suosituin ja vilkkaasta yoelamastaan kuuluista Gili Trawangan ja honeymoon-saareksi kutsuttu Gili meno, jonka nimi ei tassakohtaa ole enne, vaan Meno on kolmesta saresta hiljaisin ja vahiten asutettu. Air oli meille juuri passeli vaihtoehto, silla se on sopiva miksaus noita kahta saarta! Majoitutaan Matahari nimisessa paikassa, oma kamppa omalla kylpparilla (kylma suihku ja maailman surkein tuuletin) 15000 per yo (eli n. 7e), sisaltaen aamupalan.

Koti

Gili Air on ihana pieni saari, ei todellakaan liikaa turisteja vaan reilusti omaa rauhaa. Kaveltiin Aten kanssa ihmettely-vauhtia saari ympari n. puolessatoista tunnissa, eli ei iso paikka todellakaan. Taalla on hyvat sukellus-ja snorklausmestat, ja mahdollisuus snorklatessa bongata merikilpikonnia. Me ei olle viela ehditty( jaksettu) kokeilla, mutta ehkapa tassa jokupaiva. Tobagolla Atte naki merikilpikonnan mutta ma missasin sen, joten taalla olisi hyva ottaa vahinko takaisin. Airilla pystyy myos surffaamaan, vaikka mun kasittaakseni paremmat surffipaikat loytyy Trawanganilta. 

Nakyma Airin satamassa

Koti-baari

Kaikkia Airin rantoja reunustaa toinen toistaan ihanemmat rantsubaarit, joiden ihanat katokset oikein kaskee istumaan ja tilaamaan kylmaa colaa. Ihmiset taalla on ihania, kaikki tervehtuvat ja hymyilevat. Majoituksesta ei tarvitse stressata, rantabungaloweja loytyy niin pirusti ja on taalla pari hienompaakin resortia uima-altaineen

Gili Airilla ei ole lainkaan autoja tai mopoja, vaan taalla luotetaan hevosvoimaan. Hevoskarryt on paikallinen tapa liikkua saarella, muuta musta tuntuu etta hepat elavat vahan kurjissa oloissa, enka siksi halua tukea niita hyppaamalla kyytiin. Hevosilla on huonot kengat jalassa, niita piiskattiin silminnahden kovaa ja niita naytettiin seisotettavan suoraa auringonpaisteessa ilman mahdollisuutta liikkua tai menna varjoon. Talla saarella kaikki on kuitenkin niin lahella, etta kaikkialle kavelee hetkessa ja ilmaiseksi. 

Erikoista on myos se, ettei taalla ole ollenkaan koiria. Pelkkia kippurahantaisia kisuja

Gili Airia parempaa paikkaa hengailuun ja venymiseen on tuskin olemassa. Jos aurinko viela paistaisi vahan enemman, vois sanoa etta mulle tama vastaa paratiisia. Kun istun yksin rannalla, katon vaahtopaisia aaltoja jotka iskevat rantaan ja kuuntelen musiikkia, musta tuntuu etta kaikki on just niinkuin pitaa. Ja sillon en uhraa ajatustakaan reissun loppumiselle, arkeen palaamiseen tai kylmaan talviseen Suomeen. Toivon ainoastaan etta meidan Iris olis taalla mun kanssa jakamassa tan kaiken, Ipi osais varmasti arvostaa tata ihanuutta

Tasan viikon paasta jalkaudun takaisin Helsinki-Vantaalle, samaan paikkaan mista meidan seikkailu starttasi 1 paiva marraskuuta. Ja mulla ei ole muita kenkia kuin slaparit,hah. Musta on maailman ihaninta paasta jalleen nakemaan kaikkia rakkaita, perhetta ja tovereita, voi vitsi kuinka oonkaan ikavoinyt. Samalla ma koen jo nyt eroahdistusta reissaamiseen, elamisen helppouteen ja maailman kauneuteen. Vaikka onhan Suomikin kaunis, on aina mun silmissa ollut

 Seuraava reissu ei kolkuttele aivan ovella eika ole viela edes nakopiirissa, vaikka Trans Siperia onkin Aten kanssa lyoty alustavasti lukkoon,jeij! Ensiksi on painettava taas toita toita toita ja viela vahan toita, ja tana kevaana panostan oikeasti viela kerran niihin yliopiston paasykokeisiin. Viimepaivat ma olen kuitenkin pyoritellyt paassani pienta Euroopan-tourneeta yhdistettyna Espaniassa pelattaviin koriksen mm-kisoihin, ja facebook onkin huutanut kuumana suomeen sisaruksille. Voi siis olla etta meidan sisarusjoukon vanhimmat pakkautuu autoon ja lahtee Madridiin kannustamaan Susijengin voittoon! Ja samalla tietenkin vahan nauttimaan Euroopasta, mihin tie tuleekaan viemaan.

Viela kuitenkin viikko aikaa, ja se pitaa sisallaan ainakin paivaretkea Menolle ja paripaivaa tutustumista Baliin seka tietty viimesten pennosten kuluttamista shoppailuun ja tuliaisiin. Toivottvasti aurinko myos siunais mua lasnaolollaan etten tuu kotiin aivan kalkkilaivan kapteenina, tuntuu etta mun rusketus oikein haihtuu pois tassa harmaudessa

-julia

Universal Studios Singapore

Mun haave on ollut jo vaikka kuinkakauan paasta kaymaan Disneylandiassa. Muutenkin tykkaan huvipuistoista ja hurjista laitteista, joten spottasin Singaporen vuonna 2010 avatun huvipuiston heti, ja halusin ehdottomasti paasta kaymaan siella. Puisto sijaitsee Sentosin saarella, ja sinne oli helppo menna metro+kavely yhdistelmalla. Perille paasee myos koysiradalla tai Sentos Expres-junalla. 

Universal Studion on nimensamukaisesti elokuva-aiheinen elamyspuisto, joka pesi sarkanniemet ja lintsit aika 6-0. Sisaanpaasy oli aika hintava, 74Sd aikuiselta (suomen passia nayttamalla -10prosenttia alennusta), mutta mun mielesta jo pelkka puiston nakeminen maksoi itsensa takaisin! Jokainen yksityiskohta oli hiottu niin tarkasti kohdalleen, tata puistoa tehdessa ei selvasti olla saastelty. Sisaanpaasy piti sisallaan kaikki laitteet ja esitykset, eli mitaan yllatys kuluja ei tullut.

Ma olin innoissaan kun pikkulapsi kun kaveltiin puistoa kohti ja nain tuon pallon! Atte ja Eemi lontysti perssa ja mun teki vain mieli ottaa niita kadesta kiinni ja vetaa jotta paastaisiin nopeammin perille. Hahha en kylla muista millon viimeksi olisin kokopaivan kulkenut niin hymy korvissa kuin tuolla!

Puisto oli jaettu seitsemaan eri teema-alueeseen: New York, Hollywood, Scifi, Muinainen Egypti, Kadonnut Maailma, Madacascar ja Far Far Away eli Shrek. Jokainen alue oli rakennettu juuri teeman mukaan niin tarkasti ja hienosti, etta veti ihan sanattomaksi.

Hollywood

New York

Muinainen Egypti

Kadonnut maailma

Kadonnut maailma

 Laitteet oli aivan toistaluokkaa mihin oon Suomessa tottunut, Transformers 4-D vuoristorata oli aivan mieleton! Samoin kuin Muinaisen Egyptin Muumion kosto- vuoristorata ja Kadonneen Maailman vesilaite

Madacascar

Pojat ja keksimonsteri

Shrekin linna

New York

Puiston kaksi isointa vuoristorataa oli poissa kaytosta, eika tasta ilmoitettu mitaan nettisivuilla, vaan kuultiin tasta kun oltiin ostamassa lippuja. Vahan harmitti, silla eniten odotin just noita isoja kieputtimia. Silti Universal Studios Singapore menee heittamalla mun top 3- huvipuistoihin missa oon ikina kaynyt, ja oon Suomen puistojen lisaksi kaynyt mm. Koopenhaminen tivolissa, Legolandiassa, Gronalundissa ja huvipuistoissa Itavallassa ja Espaniassa

uistoon kannattaa menna viikolla, ja silti saa varautua melko pitkiin jonoihin. Laitteiden ulkopuolella on taulun jotka kertovat arvioidun jonottamis-ajan, me jonotettiin varmaan pisimmillaan puolisen tuntia. Viikonloppuna puisto voi olla tosi taynna, silla turistien lisaksi tuolla kay ilmeisesti paljon paikallisia. Sadekuuroihin kannattaa varautua, ja jalkaan laittaa hyvat tossut. Ruokaa ja juomaa puistosta saa kaikenlaista, mutta jos haluaa paasta halvalla kannattaa reppuun pakata omaa evasta. Hamppari-ateria maksoi muistaakseni n.13Sd. Vessoja, ravintoloita ja sailytyslokeroita riittaa, ja lapsille voi vuokrata karryt. Puisto on myos taynna kaikennakoista kraasa-ja tuliais kauppaa, ja jokaisen laitteen poistumistie kay yhden matkamuisto-myymalan halki. Aika ovelaa.Puiston kerkeaa hyvin kayda lapi yhdessa paivassa ainakin arkena, viikonloppuisin voi olla ettei kaikkiin laitteisiin ehdi

Kokonaisuudessaan Universal Studios oli sanallasanoen huikea. Ei todellakaan pelkille lapsille suunnattu, vaan aikuisetkin saa tasta paikasta paljon irti. Esitykset oli hienosti toteutettuja kaikkine erikoistehosteineen, eika jattaneet kylla kylmaksi. Tama on ihan ehdoton paikka kokea Singaporessa, jos on yhtaan huvipuistoista tykkaava tyyppi. Yksityiskohdat on mielettomia, alkaen siita etta kaikki tyontekijat ovat pukeutuneet alueen teeman mukaan. Tuntui kuin olis kavellyt jossain taikamaailmassa. Toi oli ehdottomasti yksi reissun huikemista paivista, ja me viihdyttiinkin lopulta puistossa melkein 8 tuntia

Loppuun viela ylistys ja parit kuvat Singaporen lentokentalta. Se on ehdottomasti paras kentta missa oon ikina kaynyt, ja monesti valittukkin maailman parhaaksi lentokentaksi. Loyty tv-maailmaa, xbox-peleja, tietokoneita, leffoja, nukkumapaikkoja ja kauppoja enemman kun laki sallii. Meidan lento oli yllattaen yli 3 tuntia myohassa, muttei haitannut yhtaan kun saatiin hengailla tuolla Changin- kentalla. Oikesti vois suunitella seuraavan loman pelkastaan tuonne kentalle. Kuulin myos villia huhua etta sielta olisi loytynyt jatti-iso liukumaki jolla voi laskea kerroksista toisiin, mutta ei ainakaan mun silmaan osunut

ps Bloggaaminen tais just alkaa maksamaan mulle, silla joudun kayttamaan nettikahvilan konetta ja hintaa on tassa parissa tunnissa tullut jo ihan liikaa. 

-julia