121213

Heippa!

Istuskelen terassilla ja kuuntelen kun guesthousen väki popittaa täysillä paikallista musiikkia. Asutaan siis Lim Hour nimisessä paikassa, ja voin suositella tätä ihan jokaiselle. Vaikka huoneet ei ole mitään prameita, hinta-laatusuhde on täysi kymppi. Parasta on kuitenkin henkilökunta. Näin aidosti mukavia ja auttavaisia ihmisiä saa kyllä etsiä. Yksi ilta meille tarjoiltiin ilmaisia kevätkääryleitä ja eilen poika tuli huoneesta saakka kysymään maistuisiko meille grillattu kala ja pottumuussi. Ai että, maistu kyllä. Puolitoista kuukautta Aasialaista keittiötä ja perunamuussi maistuu taivaalliselle.Täällä pelaa keittiö ja pyykkipalvelu, mistään ei voi valittaa.  Nyt odotan naapurin röökipappaa saapuvaksi joka-iltaiselle dataushetkelle. Aamulla auringon vasta noustessa sama tyyppi ilmoittaa olemassaolostaan yskimällä keuhkonsa nurin ja erittämällä sen verran tervaa ettei jää naapureilta kuulematta. Mukava jamppa silti. Tämä alkaa tuntua jo ihan kodilta, lukuunottamatta rapisevia eläinmaailman tovereita jotka aiheuttavat öisiä paniikkikohtauksia. Kävin myös yksin kämpillä ollessani taistelun valtavan torakan kanssa joka oli vallannut meidän vessa ( Atte hoitaa yleensä nää jutut..), kohtasin pelon ja voitin ja pääsin turvassa pissalle!

Mun viimejouluna saama Haamujengi pyyhe on kerännyt paljon hymyjä ja peukkuja muilta reissareilta!

Viimepäivät ollaan vain oltu. Meillä oli muutama tosi epäonnistunut yritys käydä skootteroimassa, ja ne sisälsivät mm. puhjennutta rengasta ja tienpäälle jättävää skopoa, jonka loppujenlopuksi pojat joutu ite hinaamaan takaisin mestoille. Kolmannella kerralla saatiin alle senverran kestävät pelit että pystyttiin puolipäivää pyörimään kaupungilla ja lähiympäristössä.

Kotibiitsillä eli Othresilla

Pojat hemmottelivat itseään hieronnalla

Kirkasta on!

Viikon aikana meidän matkasuunitelmat on venyneet ja vanuneet joka suuntaan. Alkuperäinen idea siirtyä tästä rajanyli Koh Changille viettämään joulua on haudattu, ja suunitelmissa on lentää läntisille Thaimaan saarille joulunviettoon. Se tarkoittaa paluuta Phnom Penhiin ja mahdollista välistoppia Bangkokiin. Joulu pelottaa mua valmiiksi, tai se kuinka suuri ikävänpuuska mut valtaa. Kahtena viimevuonna oon ollut töissä  pohjoisessa ja pois perheen luota, tästä tulee kolmas. Onneksi jouluja tulee ja Atte on mun perhe. Ensijoulun vietän kyllä perinteiseen tapaan kotona, rakkaiden parissa. Harmittaa ettei meillä ole jouluherkkuja tai kynttilöitä tai mitään muutakaan. Monena iltana oon sanonu pojille että antaisin mitä vain yhdestä äitin tekemästä joulutortusta. Suurien hotellien turisteja vartan kasaamat jättimäiset joulukuuset joiden jo pelkkä valojen katselu aiheuttaa epilepsiaa, on kaukana mun näkemyksestä täydellisestä joulusta. Joulupukki ja noitarumpu lähtee kyllä lataukseen ja riisipuuroa etsin sit vaikka kiven alta makso mitä makso. Tai puuroa ainakin.

Matkasuunitelmia muuttaa myös se että Lake Toballe pääsy vaikuttaa a)ylivoimaisen vaivaloiselta tai b) tajuttoman kalliilta. Säätiedotukset kertoo Balin jatkuvista sateista ja Singapore on aivan jäätävän kallis verrattuna muihin maihin missä ollaan reissattu. Filippiinien lentoja on tutkittu, ja se vaihtoehto laitettu mietintämyssyy. Saa nähdä mihin päädytään ja miten, seikkailemassahan tässä ollaan!

Osa musta huutaa silti että jäädään Sihanoukvilleen. Täällä elelee halvalla herroiksi (just laskettiin että meidän yhteinen päiväbudjetti on täällä alle 30e), aurinko räkittää jokapäivä täysillä ja meri on vieressä. Ja täällä heikka narskuu varpaiden alla. Siis oikeasti narskuu,aivan kuin lumi kotona. Hitsi kuinka kaipaankaan lunta. Ja jee tähän samaan, kevään työkuviot selvisi ja tämä tyttö lähtee tunturiin muksuja vahtimaan ja tarjoilemaan, eli kyllä sitä lunta on varmasti luvassa.

Atte lähti justiinsa poistamaan lippuja huomenaamuiseen lauttaan, jonka tarkoitus on kuljettaa meidän Koh Rongille pariksi yöksi. Tosin jos sieltä ei löydy mulle mieleistä majoitusta aion kyllä palata takaisin tänne kakkoskotiin. Vaikka reissunpäällä joutuukin tinkimään mukavuuksista ja välillä asumaan tosi askeettisesti, oon silti tullut tulokseen että piru vie, tämä mun mun reissu ja majoitun just niin hyvin ja mukavasti kun haluan. Panostan mielummin muutaman dollarin enemmän kuin pelkään rottia tai  raahaudun keskellä yötä vessaan joka sijaitsee pihan toisella puolella. Harmi ettei pojat aivan täysin jaa tätä mun filosofiaa. Nyt kuitenkin alan lyömään kamoja kasaan huomista varten ja odottelen kun kokki valmistelee mulle perunamuusia, nami.

ps. eilen baarissa soi Hanoi Rocks, hymy nousi kyllä huulille

-julia