Viime vuoden aikana liftasin ympäri Tobagoa, nukuin auton takakontissa Norjan vuonojen juurella ja työskentelin upeissa maisemissa Ylläksellä. Pelkäsin ötököitä sademetsässä, valmistin aamiaista jäämeren rannalla nuotiolla klo 05.00 auringon noustessa, ongin pirajoita Orinocolla ja huljuttelin varpaita Karibianmeressä. Valitsin kokea uutta ja jännittävää, en jämähtämistä tuttuihin kuvioihin.
Fiilistelin lähtöjä ja saapumisia, uusia ihmisiä ja vanhoja ystäviä. Väillä turhauduin tienpäällä olemiseen, ja siihen että neljän kuukauden aikana olin viettänyt kotona viikon. Ikävöin perhettä,arkea ja rutiineja. Välillä olin väsynyt jatkuvaan menossa olemiseen ja siihen kuinka elämä oli jatkuvasti matkalaukussa. Samalla kuitenkin nautin elämisen helppoudesta ja kuinka en ollut sitoutunut mihinkään vaan on vapaus tulla ja mennä. Pääasiassa kuitenkin nautin elämästä itsestään, vapaudesta, rakastin ja tulin rakastetuksi.
Opin elämästä enemmän kuin yksikään koulu voisi opettaa. Opin pärjäämään omillani, luottamaan kielitaitooni,suuntavaistooni ja siihen että elämä kantaa. Menin mukavuusalueeni ulkopuolelle, oppien samalla kaikkea uutta myös itsestäni. Huomasin että elämää on muuallakin kuin Suomessa, ja suhtautin ongelmiani vähän isompaan mittakaavaan huomaten että kaikki on oikeaan aika hyvin. Ihmettelin kaikkea uutta lapsenomaisen uteliaana ja nauttien täysiä kaikesta mitä eteen sattui.
Tästä kaikesta inspiroituneena päätin edelleen jatkaa elämästä nauttimista, kokemista ja ihmettelyä. Kolmen viikon kuluttua elämä on jälleen rinkassa,tuttu ja turvallinen jätetty taakse, koti kauempana kuin ikinä aiemmin ja minä luultavasti enemmän hukassa kuin koskaan. Edessä on seikkailu Kaakkois-Aasian sydämessä, tarkoituksena mennä sinne minne nenä näyttää ja sydän sanoo.
Tervetuloa lukemaan(:!
-Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti