Fiiliksiä tulevasta

Fiilikset reissusta tällähetkellä: en taho!

Reilun kahden viikon ( tarkemmin 16 päivän,iik) päästä pitäisi olla  Helsinki-Vantaalla valmiina lähtemään kohti Bangkokia. Meidän matkasuunitelma on siis tällähetkellä tälläinen: saapuminen Bangkokiin, 3,5kk jotain jossain, jonka päätteeksi pitäisi löytää itsemme Balille, josta lento kotiin lähtee. Haha,ei järin vakuuttavaa.

Tuntuu että mulla on satatuhatta asiaa hoidettavana ennen lähtöä. Jos oon jotain isältä oppinut, niin sen että asiat kotona on järjestettävä mallilleen ennenkuin voi hyvillä mielin lähteä. Tällähetkllä kuitenkin tuntuu että elämässä vallitsee täysi kaaos!
 Meillä ei ole (edelleenkään) vuokralaista kämppään, vikat rokotukset on edelleen ottamatta ja mun rinkka seilaa parhaillaan jossainpäin Brittejä. Onneksi sentään luotettavan toverin huomassa, joten se on huolista pienin. Tuntuu myös että työkuviot jää vähän tuuliajolle sillä pätevän tuuraajan löytäminen on ollut yllättävän haasteellista ja tuonu mulle pari harmaata hiusta lisää.
 Kela ja työkkäri päätti myös yhteistuumin tehdä mun elämästä hieman jännempää ja siinä ne myös onnistui. Nyt vihdoin moniemonien virastorallien, soittojen,sähköpostien ja väännön jälkeen pitäisi tulla rahaa jotta saisi kaikki laskut ja vuokrat maksettua alta pois ennen lähtöä. Töissäkin pitäisi vielä jaksaa olla torstaihin saakka, kun perjantaina on lähtö. Kaikennäköisiä käytännönasioita on siis vielä hoitamatta ja ratkaisematta. Siinä sivussa haluaisin viettää myös mahdollisimman paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Näinkin stressaavalle ihmiselle on hyvä, että tuo toinen osapuoli ottaa kaiken niin iisisti ja rauhassa.Toivottavasti meillä säilyy kotirauha mun jännittämisestä ja hösöttämisestä huolimatta. Onneksi Atte tietää että stressaus ja murehtiminen on mun tapa suhtautua jännittäviin asioihin: mitä enemmän saan valmistautua ja varautua sitä paremmin menee. Ja onneksi kolmas mukaan lähtijä on ottanut selvää kaikista viisumi-asioista, rahojen vaihdoista ja muista käytännönhommista paikanpäällä, joten mun ei tarvi uhrata niiden takia yöunia. Kiitos siitä

Tällähetkellä ollaan kuitenkin lomailemassa tuon poikakaverin kotona lapissa Äkäslompolossa, joten annan itselleni luvan olla miettimättä ja stressaamatta ja keskittyä vain olemiseen. Viikonkuluttua oon luultavasti ihan innosta piukeana ja valvon öitä jännittäen tulevaa, mutta nyt sivutan ne ajatukset. Asiat kyllä järjestyy,tavalla tai toisella.

-Julia

Choisis la vie

Keväällä 2012 päätin viettää elämäni parhaimman vuoden, ja niin tein. Otin täydellisen breikin opiskelusta ja töitäkin tein vain välttämättömän, eli keräsin rahaa reissuja varten.

 Viime vuoden aikana liftasin ympäri Tobagoa, nukuin auton takakontissa Norjan vuonojen juurella ja työskentelin upeissa maisemissa Ylläksellä. Pelkäsin ötököitä sademetsässä, valmistin aamiaista jäämeren rannalla nuotiolla klo  05.00 auringon noustessa, ongin  pirajoita Orinocolla ja huljuttelin varpaita Karibianmeressä. Valitsin kokea uutta ja jännittävää, en jämähtämistä tuttuihin kuvioihin.

Fiilistelin lähtöjä ja saapumisia, uusia ihmisiä ja vanhoja ystäviä. Väillä turhauduin tienpäällä olemiseen, ja siihen että neljän kuukauden aikana olin viettänyt kotona viikon. Ikävöin perhettä,arkea ja rutiineja. Välillä olin väsynyt jatkuvaan menossa olemiseen ja siihen kuinka elämä oli jatkuvasti matkalaukussa. Samalla kuitenkin nautin elämisen helppoudesta ja kuinka en ollut sitoutunut mihinkään vaan on vapaus tulla ja mennä. Pääasiassa kuitenkin nautin elämästä itsestään, vapaudesta, rakastin ja tulin rakastetuksi. 

Opin elämästä enemmän kuin yksikään koulu voisi opettaa. Opin pärjäämään omillani, luottamaan kielitaitooni,suuntavaistooni ja siihen että elämä kantaa. Menin mukavuusalueeni ulkopuolelle, oppien samalla kaikkea uutta myös itsestäni. Huomasin että elämää on muuallakin kuin Suomessa, ja suhtautin ongelmiani vähän isompaan mittakaavaan huomaten että kaikki on oikeaan aika hyvin. Ihmettelin kaikkea uutta lapsenomaisen uteliaana ja nauttien täysiä kaikesta mitä eteen sattui. 

Tästä kaikesta inspiroituneena päätin edelleen jatkaa elämästä nauttimista, kokemista ja ihmettelyä. Kolmen viikon kuluttua elämä on jälleen rinkassa,tuttu ja turvallinen jätetty taakse, koti kauempana kuin ikinä aiemmin ja minä luultavasti enemmän hukassa kuin koskaan. Edessä on seikkailu Kaakkois-Aasian sydämessä, tarkoituksena mennä sinne minne nenä näyttää ja sydän sanoo. 

Tervetuloa lukemaan(:!

-Julia