back in Canoa

Hola!

Viimepäivinä en oo oikeastaan tehnyt mitään, ja samalla on tapahtunut kuitenkin superpaljon juttuja

Maanantaina sanottiin heipat Fridan ja Martinin kanssa, ja ne lähti suuntaamaan kohti Kolumbiaa. Itse jäin makamaan Mompicheen vielä muutamaksi päiväksi ja totuttelemaan siihen että nyt pitää osata olla yksin. Onneksi hostellin pojat näki mun ikävän ja kokkasi mulle eeppisiä herkkuja piristääkseen mua!
Niimpä vietin pari kivaa päivää vaan makoillen ja poikien kanssa hengaillen

Keskiviikko-aamuna heräsin jo seitsemän aikoihin jäätävään myllyyn joka oli menossa tiellä meidän hostellin vieressä; poliisi pieksi jengiä, naiset itki, lapset huusi ja miehet karjui ja tappeli. Se mitä sain selville aamushokissa ja espaniaksi selitettynä oli että jotkut oli pöllineet naapurista paljon arvokkaita tietokoneita yms. ja nyt kytät tuli pistämään ne kuriin. Koko kylä oli varmaan paikalla. 

Samana aamuna hyppäsin bussiin Fredrikin kanssa , mutta vain lyhyeksi pätkää sillä meidän suunnat oli päinvastaiset. Keskellä ei mitään hyppäsin pois bussista niinkuin oli neuvottu, ja samalla hetkellä näin kuinka joku mies liftasi tien poskessa ja auto pysähtyi siihen parhaillaan. Juoksin nopeesti autolle ja kysyin saanko lähteä messiin, ja niin liftasinkin chileläisen miehen kanssa kohti Pedernalesia. Siitä otettiin suora bussi Canoaan, ja täällä mä olenkin ollut muutaman päivän! Mulle jäi hurja ikävä hostellin poikia ja niiden levotonta läppää, mutta toivon että Adria tulee tässä parinpäivän sisään Canoaan niin voidaan vielä nähdä

Hostellin täti piirsi mulle kartan jotta löydän varmasti perille

Mompiche jäi mun sydämmeen ihanien ihmisten ja lepposan menon ansioista. Kun keskiviikko-iltana saavuin Canoaan, mulle iski ekaa kertaa aivan kauhea koti-ikävä. Siksi että olin ekaa kertaa yksin, vähän kipeänä, kaikki ympärillä puhui vaan espanjaa ja tuntui etten voinut keskustella kenenkään kanssa. Olo oli oikeestaan hurjan toivoton, ja mun teki vaan mieli käpertyä ja itkeä. Eilen aamulla kuitenkin otin bussin St. Vincentiin ja kävin ostarilla ostamassa uutta kynsilakkaa ja herkkuja, ja mun olo parani huomattavasti. Suklaan parantava voima.  Eilen illalla sain myös itteni pois kilpikonna-modesta ja sain vähän sosiaalisoiduttua, kävin englantilaisen pojan kanssa bissellä ja meidän seuraan liittyi myös suomalainen tyttö! Hurjan kivaa. Hengailin myös hurjan mukavan austraalialaisen Asan kanssa, jonka kanssa sovittiin treffit Ayampeehen tai Montanitaan viikon päästä, joten ehkä mun täytyy ottaa sanat takaisin ja antaa Montanitalle vielä yksi yritys.

Tänään kävin pitkällä aamulenkillä rannalla, tein hyvää aamupalaa ja nyt oon hoitanut kouluhommia ja muita juoksevia asioita tietsikalla pari tuntia. Päivän seuraava missio on lähteä etsimään jäbä joka myy aurinkolaseja, sillä eilen tyynimeri myllytti mua ja vaati mun maailman cooleimmat aurinkolasit mukanaan. 

Tässä vielä muutama kuva viimepäiviltä mun luurista, koska mulla ei edelleenkään ole sitä piuhaa. Hitto miksiköhä en eilen tajunnu etsiä sitä ostarilta kun kerta siellä asti olin. fak

Mompichessä joku säilytti lounastaan hygieenisesti, Eviralta 5/5

<3

Viimeksi kun olin Canoassa luulin että joku varasti mun pyyhkeen, mutta täällä se olikin löytyneenä ja pestynä odottamassa mua jeee!

Tää paskakatti oli yöllä pöllinyt mun leipäpussin ja vetässy kavereineen naamaan kaikki mun paahtoleivät

pidä huoli ystävä

Oon myös huolissani mun viereisessä sängyssä nukkuvasta sveitsiläisestä tytöstä, joka ei tullut yöksi kotiin enkä vieläkään oo nähnyt sitä kertaakaan. Jossei se iltaan mennessä ryömi jostain kolosta esiin niin alan selvittää asiaa. Eilen hostellin tyypit myös piti mulle kielikoulua espanjaksi, ja jopa tarjos mulle töitä! Jouduin kyllä kieletäytymään, sillä en tiiä monta päivää aion täällä olla. Tai  ehkä kysyn illalla jos tarjous on vielä voimassa ja jään pariksi viikoksi töihin, who knows. 

Yksin oleminen tekee mulle jo nyt hyvää, ja koitan parhaani mukaan puhua espanjaa niin paljon kun osaan. Ja opetella joka päivä pari uutta sanaa. Hurja fiilis että voin päättää ihan täysin mihin menen ja mitä teen, kaikki mahdollisuudet on avoinna. Sain myös hoidettua kesälle vähän harkkajuttuja, eli opintopisteet juoksee myös kesällä ja se tarkoittaa että Kela rahoittaa mun kesän ja mm. tulevan Damin matkan!

Nyt lähden etsimään Tomia rannalta ja kysymään josko voitaisiin lähteä vaikka jätskille. Elämä jatkuu hyvänä

-julia

Playa de Mompiche

Moi!

Viime maanantai-yönä me saavuttiin Esmeraldasiin, Ecuadorin pohjoisrannikolle. Koko 7 tunnin bussimatkan ajan bussissa näytettiin espanjaksi dubattuja sotaleffoja, ja tottakai mun viekussa istui kurkkusalaatteihin pukeutunu militaristi joka nauro ammuskelulle ja pienten kiinalaisten pommitukselle koko matkan. Sama setä piti myös kiltisti mua ajantasalla leffojen kulusta vaikka teinkin aika selväksi etten puhu kieltä. Esmeraldasissa tultiin tulokseen että on halvinta ottaa taksi eikä jäädä sinne yöksi ja kikkailla aamulla itteämme perille bussilla ja niimpä kurvattiin keskellä yötä 130km/ h tuntivauhtia kohti Mompicheä. Ja täällä me ollaankin sitten venytty tiistai-aamusta saakka. Täällä on aivan jäätävän kuuma, ja huoneessa ei ole edes tuuletinta niin nukkuminen on ollut aika tuskasta parina yönä (hauskaa kuitenkin on kun kuulen miten yläkerran naapurin tuuletin surraa ihanasti joka yö). Onneksi öisin yleensä sataa niin ilma raikastuu. Joka aamu oon käynyt aamulenkillä rannalla ja nähnyt mm. alasti joogaavia hippejä seisomassa päällään. 

Pari päivää sitten käytiin Fridan kanssa surkuhupasalla seikkailulla Atacamesissa ( joka on muuten maailman vaikein nimi muistaa) hakemassa money from the wall. Meitä neuvottiin aluksi harhaan, ja matkustettiin puhumattoman sedän lava-auton kyydissä kilometri tolkulla väärään suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin perille useamman muuttujan kautta ja saatiin rahaakin, vaikka koko reissu veny varmaan kuuden tunnin mittaiseksi.

Eilen olin aamulenkillä rannassa, ja mua vastaan käveli vanha setä hevosen kanssa. Kielimuurista huolimatta tultiin siihen tulokseen että minä istuin hepan selässä ja ratsastin pitkin biitsiä! Ja ei, mun ei tarvinnut maksaa penniäkään. Myöhemmin iltapäivällä lähdin meidän hostellin poikien,espanialaisen, argentiinalaisen, ruotsalaisen ja kanadalaisen,  mukaan Playa Negralle, eli mustalle rannalle surffaamaan! Okei aallot oli kyllä niin isot että mun surffaukset jäi nollaan, mutta onneksi espanialainen Adrian lupasi huomenna lähteä opettamaan mua vähän pienempiin aaltoihin,jeij. Käveltiin viidakon halki paahtavassa auringossa mutta reissu oli tarpomisen arvoinen sillä en oo ennen nähnyt kokonaista rantaa jonka hiekka on mustaa, ja koko iltapäivä oli aivan hullun kiva!

Frida ja Martin liittyi myös myöhemmin meidän seuraan ja jäätiin isolla porukalla katsomaan auringonlaskua. Tsunami-aalto myös pyyhkäisi mun yli vieden mukanaan mun omaisuuden, mm. toisen tossun! Nyt oon sitten kengättömänä rannikolla, mikä on harmi koska ne oli mun suosikki reissu-tossut.

Kun palattiin takaisin kotiin nähtiin matkalla myös tulikärpäsiä (niitä on oikeesti olemassa, Disney ei ole keksinyt niitä!) ja kimmeltävää planktonia!Meren pinta oli myös noussut aivan jäätävästi ja meidän piti kahlata pimeällä meressä vyötäröä myöten, mikä oli aika jänskää. Sitten illallisen jälkeen vietettiin koko hostellin voimin leffa-iltaa, katsomalla ranskankielinen elokuva tekstitettynä espaniaksi, haha.

<3 

Iron Maidenin rispaantunut ja rähjäinen reissupaita on kyllä edelleen mun suosikki

Elämä on aika helppoa, ja Kelakin oli muistanut mua ylimääräisellä 10,60 eurolla. Edes meidän huoneessa asustavat jättiläis-torakat ei oo pilanneet mun oloa. Maanantaina sanotaan heipat Fridan ja Martinin kanssa, ja niiden suunnatessa pohjoiseen mä lähden kohti etelää ja Perua. En kyllä tiiä miten pitkälle pääsen, koska luulen että Canoa huutaa mun nimeä ainakin viikoksi ellei pariksi. Jännittävää lähteä ihan yksin yksin, mutta toisaalta odotan sitä myös kovasti. Koska musta tuntuu että joka päivä mun mieli tulee aina vähän ehjemmäksi. Eniten silti harmittaa viettää synttäreitä yksin.
Nyt lounasta nassuuun ja päikkäreille, sillä tänään illalla meillä on edessä aivan liian jännittäviä juttuja. Tajusimpa myös ettei mulla edelleenkään ole sitä kamera-tietokone piuhaa, koska oon aina lainannut sitä Fridalta. Täytyy ottaa missioksi hommata. Toisaalta mun koko viikon homma tiistaista saakka on ollut viedä pyykkiä pesuun, ja vetkuttelun jälkeen sain sen hoidettua tänään. Samanlainen käsitys ajasta ku Dalilla oli kellosta, hah. ja ps. meidän hostellin kello on aina 16.20. Mompiche tekee ihmiselle hyvää

-julia

pps. hyvää äitienpäivää parhaalle äidille, lupaan lahjaksi tulla ehjänä kotiin

Vappumorot Quitosta

Tää viikko on kulunut aikalailla neljän seinän sisällä taudin kourissa, mutta tänään saatiin kammettua ittemme ylös, ulos ja ihmisten ilmoille. Keskiviikkona kävin myös tutustumassa Fridan työpaikkaan ja viemässä lapsille paljon palapelejä mitä toin mukanani suomesta. En ottanut kameraa mukaan kun en tiennyt onko se ok, mutta voin todeta että minun ystävä tekee kyllä hienoa ja arvokasta työtä <3

Meidän vappu alkoi jo eilen, kun paistettiin munkkeja vähän soveltavin menetelmin, mm. ilman hiivaa.(Lampi oo ylpeä, DIY) Koska vappu on yksi Fridan suosikki juhlia,tänään aamusta asti meillä soi iloiset taistolaislaulut ja hippi jopa pyöräytti itse meille perunasalaattia! Joka itseasiassa oli vieläpä hullun hyvää, vaikka aluksi olinki aika skeptinen sitä kohtaan. Puolenpäivän aikaan lähdettiin katselemaan Quiton vappuhulinoita ja piknikille puistoon. Täälläkin on tänään vapaapäivä, ja kadut oli täynnä jengiä juhlimassa, heiluttelemassa lippuja ja pitämässä mielenosoituksia. Ihan selväksi mulle ei oo tullut että mitä päivää täällä tänään juhlitaan, mutta  jotain katolista working class-happeninkiä varmaankin. Katuja oli suljettu ja paljon poliiseja hengaili joka puolella

Me saatiin kasaan semi-suomalainen vappubrunssi munkkeineen ja perunasalaatteineen, ja sitten hengailtiinkin monta tuntia puistossa nauttien ihanasta perjantaipäivästä. 

Frida ja Martin lähti vielä jonnekkin humputtelemaa, ja itse otin taksin tänne kotiin lepäämään, ja taksikuski oli mulle äkänen kun en osannut vastata sen kysymyksiin espanjaksi. Kaiken lisäksi jätti mut vielä väärään paikkaan, onneksi osasin suunnistaa omin avuin perille. Nyt kotipöksyt päälle, peitto korviin ja netflix pyörimään, sillä mun missio on parantua ennen sunnuntaita täysin terveeksi, koska silloin nenä näyttää kohti rannikkoa ja aurinkoa! Mutta tälläinen oli meidän vappu maailman toisella laidalla, ja vaikka ikävöinkin vähän kotiin ja erityisesti kaikkia krebaavia kamuja ja jypinkylän vappuhulinoita, tää oli enemmän kuin bueno! kuitti täältä, likka on hengissä

-julia