Playa de Mompiche

Moi!

Viime maanantai-yönä me saavuttiin Esmeraldasiin, Ecuadorin pohjoisrannikolle. Koko 7 tunnin bussimatkan ajan bussissa näytettiin espanjaksi dubattuja sotaleffoja, ja tottakai mun viekussa istui kurkkusalaatteihin pukeutunu militaristi joka nauro ammuskelulle ja pienten kiinalaisten pommitukselle koko matkan. Sama setä piti myös kiltisti mua ajantasalla leffojen kulusta vaikka teinkin aika selväksi etten puhu kieltä. Esmeraldasissa tultiin tulokseen että on halvinta ottaa taksi eikä jäädä sinne yöksi ja kikkailla aamulla itteämme perille bussilla ja niimpä kurvattiin keskellä yötä 130km/ h tuntivauhtia kohti Mompicheä. Ja täällä me ollaankin sitten venytty tiistai-aamusta saakka. Täällä on aivan jäätävän kuuma, ja huoneessa ei ole edes tuuletinta niin nukkuminen on ollut aika tuskasta parina yönä (hauskaa kuitenkin on kun kuulen miten yläkerran naapurin tuuletin surraa ihanasti joka yö). Onneksi öisin yleensä sataa niin ilma raikastuu. Joka aamu oon käynyt aamulenkillä rannalla ja nähnyt mm. alasti joogaavia hippejä seisomassa päällään. 

Pari päivää sitten käytiin Fridan kanssa surkuhupasalla seikkailulla Atacamesissa ( joka on muuten maailman vaikein nimi muistaa) hakemassa money from the wall. Meitä neuvottiin aluksi harhaan, ja matkustettiin puhumattoman sedän lava-auton kyydissä kilometri tolkulla väärään suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin perille useamman muuttujan kautta ja saatiin rahaakin, vaikka koko reissu veny varmaan kuuden tunnin mittaiseksi.

Eilen olin aamulenkillä rannassa, ja mua vastaan käveli vanha setä hevosen kanssa. Kielimuurista huolimatta tultiin siihen tulokseen että minä istuin hepan selässä ja ratsastin pitkin biitsiä! Ja ei, mun ei tarvinnut maksaa penniäkään. Myöhemmin iltapäivällä lähdin meidän hostellin poikien,espanialaisen, argentiinalaisen, ruotsalaisen ja kanadalaisen,  mukaan Playa Negralle, eli mustalle rannalle surffaamaan! Okei aallot oli kyllä niin isot että mun surffaukset jäi nollaan, mutta onneksi espanialainen Adrian lupasi huomenna lähteä opettamaan mua vähän pienempiin aaltoihin,jeij. Käveltiin viidakon halki paahtavassa auringossa mutta reissu oli tarpomisen arvoinen sillä en oo ennen nähnyt kokonaista rantaa jonka hiekka on mustaa, ja koko iltapäivä oli aivan hullun kiva!

Frida ja Martin liittyi myös myöhemmin meidän seuraan ja jäätiin isolla porukalla katsomaan auringonlaskua. Tsunami-aalto myös pyyhkäisi mun yli vieden mukanaan mun omaisuuden, mm. toisen tossun! Nyt oon sitten kengättömänä rannikolla, mikä on harmi koska ne oli mun suosikki reissu-tossut.

Kun palattiin takaisin kotiin nähtiin matkalla myös tulikärpäsiä (niitä on oikeesti olemassa, Disney ei ole keksinyt niitä!) ja kimmeltävää planktonia!Meren pinta oli myös noussut aivan jäätävästi ja meidän piti kahlata pimeällä meressä vyötäröä myöten, mikä oli aika jänskää. Sitten illallisen jälkeen vietettiin koko hostellin voimin leffa-iltaa, katsomalla ranskankielinen elokuva tekstitettynä espaniaksi, haha.

<3 

Iron Maidenin rispaantunut ja rähjäinen reissupaita on kyllä edelleen mun suosikki

Elämä on aika helppoa, ja Kelakin oli muistanut mua ylimääräisellä 10,60 eurolla. Edes meidän huoneessa asustavat jättiläis-torakat ei oo pilanneet mun oloa. Maanantaina sanotaan heipat Fridan ja Martinin kanssa, ja niiden suunnatessa pohjoiseen mä lähden kohti etelää ja Perua. En kyllä tiiä miten pitkälle pääsen, koska luulen että Canoa huutaa mun nimeä ainakin viikoksi ellei pariksi. Jännittävää lähteä ihan yksin yksin, mutta toisaalta odotan sitä myös kovasti. Koska musta tuntuu että joka päivä mun mieli tulee aina vähän ehjemmäksi. Eniten silti harmittaa viettää synttäreitä yksin.
Nyt lounasta nassuuun ja päikkäreille, sillä tänään illalla meillä on edessä aivan liian jännittäviä juttuja. Tajusimpa myös ettei mulla edelleenkään ole sitä kamera-tietokone piuhaa, koska oon aina lainannut sitä Fridalta. Täytyy ottaa missioksi hommata. Toisaalta mun koko viikon homma tiistaista saakka on ollut viedä pyykkiä pesuun, ja vetkuttelun jälkeen sain sen hoidettua tänään. Samanlainen käsitys ajasta ku Dalilla oli kellosta, hah. ja ps. meidän hostellin kello on aina 16.20. Mompiche tekee ihmiselle hyvää

-julia

pps. hyvää äitienpäivää parhaalle äidille, lupaan lahjaksi tulla ehjänä kotiin

Vappumorot Quitosta

Tää viikko on kulunut aikalailla neljän seinän sisällä taudin kourissa, mutta tänään saatiin kammettua ittemme ylös, ulos ja ihmisten ilmoille. Keskiviikkona kävin myös tutustumassa Fridan työpaikkaan ja viemässä lapsille paljon palapelejä mitä toin mukanani suomesta. En ottanut kameraa mukaan kun en tiennyt onko se ok, mutta voin todeta että minun ystävä tekee kyllä hienoa ja arvokasta työtä <3

Meidän vappu alkoi jo eilen, kun paistettiin munkkeja vähän soveltavin menetelmin, mm. ilman hiivaa.(Lampi oo ylpeä, DIY) Koska vappu on yksi Fridan suosikki juhlia,tänään aamusta asti meillä soi iloiset taistolaislaulut ja hippi jopa pyöräytti itse meille perunasalaattia! Joka itseasiassa oli vieläpä hullun hyvää, vaikka aluksi olinki aika skeptinen sitä kohtaan. Puolenpäivän aikaan lähdettiin katselemaan Quiton vappuhulinoita ja piknikille puistoon. Täälläkin on tänään vapaapäivä, ja kadut oli täynnä jengiä juhlimassa, heiluttelemassa lippuja ja pitämässä mielenosoituksia. Ihan selväksi mulle ei oo tullut että mitä päivää täällä tänään juhlitaan, mutta  jotain katolista working class-happeninkiä varmaankin. Katuja oli suljettu ja paljon poliiseja hengaili joka puolella

Me saatiin kasaan semi-suomalainen vappubrunssi munkkeineen ja perunasalaatteineen, ja sitten hengailtiinkin monta tuntia puistossa nauttien ihanasta perjantaipäivästä. 

Frida ja Martin lähti vielä jonnekkin humputtelemaa, ja itse otin taksin tänne kotiin lepäämään, ja taksikuski oli mulle äkänen kun en osannut vastata sen kysymyksiin espanjaksi. Kaiken lisäksi jätti mut vielä väärään paikkaan, onneksi osasin suunnistaa omin avuin perille. Nyt kotipöksyt päälle, peitto korviin ja netflix pyörimään, sillä mun missio on parantua ennen sunnuntaita täysin terveeksi, koska silloin nenä näyttää kohti rannikkoa ja aurinkoa! Mutta tälläinen oli meidän vappu maailman toisella laidalla, ja vaikka ikävöinkin vähän kotiin ja erityisesti kaikkia krebaavia kamuja ja jypinkylän vappuhulinoita, tää oli enemmän kuin bueno! kuitti täältä, likka on hengissä

-julia

Puerto Lopez ja Galapagos for a poor man

Perjantai aamupäivä vietettiin vielä Canoassa surffaten ja venyen, ja iltapäivällä heitettiin kamat kasaan ja otettiin bussi kohti Puerto Lopezia. Oikeastaan otettiin neljä bussia, ja kaiken kaikkiaan meidän matkustustaminen taisi venyä kahdeksaan tuntiin. Onneksi paikalliset bussit on tosi hyviä, varsinkin yöbussit! Niissä on hurjan isot penkit jotka saa lähestulkoon makuuasentoon, ilmastointi (joka yleensä kyllä keulii melkosesti) ja niissä näytetään hassuja amerikkalaisia leffoja espaniaksi dupattuna,mikä tekee niistä vielä hauskempia. Bussit on helppouden lisäksi myös halpa tapa matkustaa

Puerto Lopezissa käytiin illalla nopeasti safkaamassa, jonka jälkeen suoraa nukkumaan, sillä aamulla meidän oli tarkoitus lähteä Isla de la Platalle, syy jonka takia tultiin Puerto Lopeziin alun alkaenkaan! Huomattiin kuitenkin että retket pitäisi buukata aina edellisenä päivänä, ja niimpä sovittiin itsemme reissulle mukaan sunnuntaiksi. Hetken kelailun jälkeen päätettiin ostaa eväitä ja lähteä rantsu-piknikille Los Frailesin luonnonpuistoon!

Ihanan biitsipäivän jälkeen me vielä pyrähdettiin Fridan kanssa, ja päätettiin puolentunnin varoitusajalla ottaa bussi Montanitaan ja lähteä humputtelemaan, niinkun Frida asian ilmaisi. Montanita oli alunperin meidän yhtenä määränpäänä viimeviikolla, mutta koska kuultiin siitä niin paljon pahaa niin päätettiin suoraa skipata se ja jäädä makaamaan Canoaan. Ja onneksi skipattiin, yksi ilta oli jo tarpeeksi ja vähän liikaakin. Koko kaupunki oli ihanku yhdet isot bileet, toisaalta lauantai-illalla saatto olla osansa asiaan. Niin paljon ihmisiä, musiikkia, viinaa ja värivaloja. Muistutti vähän etäisesti Aasian bailurantoja. Istuttiin myös yhden baarin terassilla ja heitin Fridalle läpällä että ''kelaa miten hassuu ois jos nähtäs joku joka tunnetaan'' ja viiden minuutin päästä meidän tuttu jenkkipoika Canoasta samasta hostellista käveli ohitse! Sitten hengailtiinkin koko ilta yhdessä ja meidän seuraan liitty myös yks elämäntapa-intiaani soittamaan bongoa ja huilua. Eeppinen ilta mut Montanita never again

Ja sunnuntaina vihdoin päästiin sinne mistä oltiin niin pitkään jauhettu: Isla de la Platalle eli köyhänmiehen Galapagokselle! Koska oiket Galapagos-saaret on mulle aivan liian kalliit ja siksi vain kaukainen haave joskus sitten tulevaisuudessa, tartuin kyllä heti tilaisuuteen lähteä katsatamaan köyhänmiehen-version tästä paratiisista!

30 dollarin reissu piti sisällään reilun tunnin venematkan, pääsyn saarelle ja kävelykierroksen oppaan kanssa, ruuan ja veden sekä snorklauksen. Lähtöhinta taisi olla jossain 45 dollarin kieppeillä, mutta pikkasen kilpailutuksen jälkeen 30d oli aika sopuhinta. 

Aluksi olin kyllä vähän pettynyt retkeen, koska saari oli tosi kuiva ja karu, vaikka nättejä maisemia riittikin. Frida ja Martin lähtivät eri kävelyreitille kuin minä, mutta onneksi mun kanssa samaan porukkaan osui mukava suomalainen poika joka ihanasti tulkkasi mulle kaiken mitä opas kertoi. Muuten olisi mennyt kyllä paljon ohi ja harmittanut, mutta universumi tasoitti vähän tilannetta. Nähtiin paljon erikoisia lintuja ja siinäkin vaiheessa olin vielä vähän että ''naah, oon nähnyt sorsia suomessakin''. Oli muuten aivan sairaan kuuma, enkä ollut tajunnut että meidän pitää kävellä useamman tunnin lenkki mäkisessä maastossa. Opas väitti että auringossa +38 astetta, ja saarella sataa kahtena kuukautena vuodessa,siitä varmasti karut maisemat

Mutta reissu muuttu koko rahan arvoiseksi heti kun palattiin veneeseen ja nähtiin jättimäisiä merikilpikonnia! En oo ennen nähnyt merikilppareita luonnossa, ja nyt ne uiskenteli ihan coolina meidän veneen vieressä ja söi veteen heitettyjä vesimeloonin paloja. Sen jälkeen mentiin vielä poukamaan snorklaamaan, tosin itse pysyin laivan kannella ottamassa aurinkoa, sillä snorklaus ei oo mun suosikkijuttuja maailmassa. Taas muuten tuli huomattua yksi hyvä puoli vaaleana naisena reissaamisessa, sillä sekä meno että paluumatkalla mut ja Frida pyydettiin nousemaan ylös laivan kannelle kapteenin viereen mistä näki maisemat niin paljon paremmin kuin alhaalta kannen alta!

Isla de la Plata tuskin peittoaa oikeita Galapagos-saaria millään tavalla, mutta olin kyllä hurjan tyytyväinen retkeen ja iloinen siitä että lähdin. Vaikka ekan 20 min kävelyn jälkeen kirosinkin Fridalle että en olisi lähtenyt jos olisin tiennyt millaseen kuumaan erämaahan joudun talsimaan.

Sunnuntai-iltana kuultiin että yöbussi Quitoon on täynnä, ja että päästäisiin kyydissä JipiJapaan saakka (vitsi mikä nimi!) ja voitaisiin sieltä koittaa ottaa toinen bussi Quitoon saakka. JipiJapassa saatiin eka kuulla että busseja ei enään mene, ja saatiin tsempattua ittemme ''okei tää on osa seikkailua nukkua bussiasemalla''- asenteeseen kunnes Martin saikin selvitettyä että parin tunnin päästä tulisikin vielä yksi yöbussi jolla päästäisiin Quitoon! Hurraaa

Eilen aamulla saavuttiinkin 13 tunnin enemmän tai vähemmän tuskallisen matkustamisen jälkeen takaisin Quitoon, ja täällä hengailen ainakin lauantaihin saakka! Eilisen pyhitin nukkumiselle ja tänään oon tehny loppuspurtin kouluhommien ja muiden juoksevien asioiden hoidossa, ja nyt voi virallisesti sanoa että oon lomalla! Tänään meillä oli myös ihana perhe-ilta. Ensiksi käytiin vuoren päällä katsomassa miltä kaupunki näyttää pimeällä, ja se oli valtava! Loputtomasti valoja joka suuntaan niin kauas kuin silmä näki, aika vaikuttava näky. Ihmeellistä miten onnelliseksi pienet valot voivat ihmisen tehdä. Sen jälkeen otettiin taksi ja ajeltiin syömään Magic Beans- nimiseen raflaan syömään huippu hyvää ruokaa mun palkkapäivän ja loman kunniaksi, ja nyt tultiin kotiin ja aletaan kaikki yhdessä katsomaan leffaa. Perjantaiksi ollaan suuniteltu vappupiknikiä puistoon, ja koitin tänään yllyttää Fridaa että voitaisko ostaa oma pinjata mukaan! Ja perunasalaattia ja munkkeja.

äiti mä voin hyvin, itseasiassa paremmin kuin aikoihin, älä siis ole huolissasi<3

-julia