Canoa highlights

Vielä pikkusen Canoasta, ja pari huippuhetkeä viime viikolta. Nimittäin yksi päivä oltiin kävelyllä rannalla ja paikalliset pojat pyysi meidät niiden mukaan merelle kalastamaan. Kelattiin noin puoli minuuttia että onkohan tää ihan turvallinen homma, ja hypättiin kyytiin pikkuruiseen paattiin uhmaamaan aaltoja, ja pelastusliivit on täällä ihan tuntematon käsite. Mutta todistettiin ainakin että joskus on hyvä ihan vaan luottaa ihmisten hyvyyteen, ja päästiinkin ilmaiseksi ihan huikeelle kalastusretkelle!

Poikia nauratti hirveästi se miten innoissaan oltiin oudoista kaloista, ravuista ja rauskuista mitä ne sai verkoilla ja esitteli meille ylpeänä. Niille niin arkipäiväiset jutut oli meille kovin ihmeellisiä

Yhtenä iltana Mitch, liian nopea varmaan noin 45-vee britti-jäbä kutsui meidät pelaamaan sen kanssa krikettiä rannalle auringon laskussa. Se varmisti jatkuvasti ''2 tuntia niin pelataan'' ''30 min niin pelataan'' ''kohta pelataan, tulettehan'' ja eikai tuollaisesta kutsusta voi kieletäytyä! niimpä illan ohjelmana oli krikettiä, rommikolaa, huippuja kamuja ja maailman kaunein auringonlasku

Canoa antoi mulle niin paljon hyvää, ja nautin jokaisesta hetkestä. Siitä että aurinko paistoi, meri oli vieressä ja mulla oli paljon inspiroivia ihmisiä ympärillä. Että sain ottaa päikkärit riippumatossa ja mulla oli aikaa lukea kirjoja ja kelailla juttuja. Ja siitä että viikkoon en käyttänyt konetta tai puhelinta. Onnellisuutta oli myös se ettei tarvinnut käyttää kenkiä, ei ollenkaan. Ja se että hyvä ystävä oli mun vieressä heittämässä timanttista läppää ja jupisemassa viltin alla. Onneksi uskalsin lähteä

elämä on hyvää

-julia

Canoa

Still alive!!

Viime viikkoon mahtuu niin paljon onnellisuuden hetkiä, enemmän kun mun koko viime vuoteen yhteensä. Palattiin tänään aamulla Quitoon lomaviikolta rannikolta, ja hups nukuin koko päivän sillävälin kun Friida oli duunissa. Koko viikko oli niin eeppinen että vaikea edes yrittää muuttaa sitä sanoiksi mutta siksi keräsinkin tähän parhaimpia kuvia viime viikon seikkailusta!

Sunnuntai-iltana hypättiin yöbussiin ja aamulla kuuden maissa herättiinkin jo Canoasta. Bussit täällä on semi halpoja, periaatteena vissiin 1dollari / tunti. Käveltiin ensimmäisenä suoraan rantaan katsomaan auringonnousua ja merta, jonka jälkeen mentiin Martinin meille etukäteen tsekattuun hostelliin. Canoa on pikkuruinen surffi-kylä jossain Ecuadorin rannikolla, ja mä kyllä rakastin sitä paikkaa

Meikä pääsi myös toteuttamaan yhden pitkäaikaisen haaveen: nimittäin opettelin surffaamaan! Piheyspäissäni kelailin etten varmasti maksa kellekkään mistään opetuksesta jossa harjoittelen eka tunnin ajan kuivalla maalla vaan pomppaamaan pystyyn, vaan aattelin että opin tämänkin jutun samalla tavalla kun kaiken muun, eli tekemällä. Meidän hostellilta sai vieläpä lainata lautoja ilmaiseksi, mikä oli ihan huippua! Kaiken päälle hurjan mukava Belgialainen poika lupasi opettaa mua, ja niimpä me lähdettiin aaltoihin. Mulle oli jo yksi urheilusuoritus itsessään saada lauta  kannettua mereen saakka, saati taisteltuani itteni ja lauta tarpeeksi kauas aaltojen läpi. Tyynivaltameri 1- Julle 0. Canoassa on kuulema hyvät aallot aloittelijoille, mutta mulle ne oli valtavia. Yleensä innostun jostain jutusta hirveesti, kunnes huomaan etten heti olekkaan mestari ja luovutan. Tällä kertaa oli kuitenkin ihan erilaista! Jaksoin nousta aina uudestaan ja uudestaan ylös vaikka suu, silmät, korvat, nenä ja keuhkot oli täynnä suolavettä. Ja vitsi miten voittajafiilis oli kun onnistuin nousemaan laudalle edes polvilleen ja nappaamaan aallon! Seuraavana päivänä opettelin vielä uudestaan monen tunnin ajan, vaikka polvet olikin ihan mustelmilla. Vuosi sitten en ikinä olisi uskaltanut yksin mennä mereen valtavien aaltojen keskelle opettelemaan yksin surffaamaan, mutta nyt tein sen! ja vieläpä tykkäsin siitä. Siksi mun täytyykin vielä loppureissusta palata takaisin Canoaan viikoksi tai pariksi, ja opetella kunnolla! samaan myös hatun nosto niille ketkä oikeasti osaa hyvin, koska hitto miten raskasta siellä aalloissa kauhominen on, varsinkin kun uiminen ei oo mun vahvuuksia. ehkä jään surffitytöksi Ecuadorin rannikolle

<3

voi söpö

Aamuisin käytiin Fridan kanssa kauppakierroksella ostamassa päivän ruuat, joista väsättiin ite sapuskat hostellin keittiössä. Aamuisin ohi ajoi myös kauppa-auto josta sai halpoja vihanneksia ja hedelmiä, ja yksi nainen kävi hostellilla myymässä tuoretta patonkia.

Meidän hostelli oli aivan huippu, jäätävä viisikerroksinen bambumaja, jonka yläkerrasta oli ihana näkymä merelle. Muutenkin tarvitsi ylittää vain tie, ja olikin heti rannassa. Tykättiin kaikki paikasta niin hullusti, että jäätiinkin parin päivän sijaan viideksi, hups. Yksi yö valvottiinkin hipin kanssa yläkerran portailla koko yö ja katseltiin merelle, mutta luovutettiin just ennen auroingonnousua. Hengattiin kaikki päivät yhtenä isona perheenä kaikkien tyyppien kanssa, pelattiin korttia ja vaan venyttiin. Tapasin niin paljon uusia mielettömiä tyyppejä ja opin valtavasti uutta ja ihmeellistä vieraista maista ja kulttuureista. Myös pakko sanoa miten mun espania on kehittynyt, koska joka päivä Frida on opettanut mulle uuden päivän sanan! Osaan jo käydä kaupassa yksin ja keskutella hinnasta, heittää pientä small talkkia ja mitäköhän vielä

Still far loving this place

-julia

Hola from Quito

Terveiset Quitosta!

Nopea pikapäivistys ennenkun lähdetään Ecuadorin yöhön juhlimaan saksalaisten kanssa! Vannotin jo Martinia että sen täytyy pitää musta hyvä huoli eikä saa antaa mun joutua hukkaan

Eilisen päiväkävelyn lisäksi ei tehty yhtään mitään muuta, kuin maattu täällä kotona. Käytiin kyllä Fridan kanssa ostamassa outoa mutta hyvää leipää naapurin kioskista. Sen jälkeen maattiinkin vaan vierekkäin peiton alla, kateltiin salkkareita ja paranneltiin Fridan nuhaa. Illalla olin niin väsynyt että nukahin jo ennen illallista, ja nukuinki onnellisena aamuun saakka, jolloin heräsin aivan jäätävään myllyyn jota alakerran italialaiset naapurit piti.

Mutta tänään onkin ollut huikee päivä! Nukuttiin pitkään, jonka jälkeen mentiin hipin kanssa aamukävelylle ja ostamaan aamupala tarvikkeita. Ilma oli ihana ja mä ihmettelin kovasti kaikkea uutta! 

Täällä kaikki talot on ihanan värikkäitä ja se tekee mut hurjan iloiseksi! Kadut on pieniä ja mäkisiä ja joka puolella on paljon ihmisiä myymässä kaikkia ihmeellisiä juttuja.Hassu musiikki soi pitkin katuja ja musta tuntuu kun oisin jossain leffassa. Parasta on myös lapset jotka leikkii kaduilla iloisesti ja vanhukset jotka hymyilee hampaattomasti lapsien touhuille. Korkeuseroa ei oikein huomaa muuten, kuin että kävellessä hengästyy tosi nopeasti, ja koska kadut on super mäkisiä, niin luulen että se vielä buustaa hengästymistä.

Frida valmisti meille brunssiksi american pancakeseja ja sen jälkeen lähdettiin puistoon hengailemaan ja juomaan olutta. Puisto oli hurjan kiva, niin paljon leikkiviä kersoja, isoja puita ja myyjiä myymässä erilaisia herkkuja. Käveltiin myös käsityömarketin läpi ja löysin jo nyt ihan sikana kaikkea kivaa mitä haluaisin ostaa, mutta säästän ehkä shoppailun myöhemmäksi Otavalon isoille markkinoille, jonne toivottavasti suuntaan parin viikon päästä.

Puistohengailun jälkeen tyypit vei mut vielä John Lennon- baariin, jossa kolme isoa kaljaa maksoi 3 dollaria! Hengailtiin siinä aikamme, kunnes Martin lähti pesulaan hakemaan pyykkejä, ja minä ja Frida lähdettiin mekkokaupoille. Sen jälkeen päätettiin leikkiä rikasta, ja ottaa taksi kotiin kolmella dollarilla, koska alkoi sataa ja olis ollut kurja kävellä bussipysäkiltä himaan. Nyt me aletaankin iltasapuskalle ja sen jälkeen lähdetään vähän tsekkaamaan yöelämää. Illasta tuleee varmaan hyvä koska hippi varmisti jo pari tuntia sitten ''Julle, voidaanko tänään olla kännissä'' 

Tänään oon myös käynyt ihan itse all by myself keskusteluja espaniaksi! Kaupassa ja baarissa, ja molempina kertoina tulin ymmärretyksi ja ymmärsin myös vastapuolen asian. Pretty cool vaikka itse sanonkin

Oon täällä hurjan iloinen, ja hoen Fridalle jatkuvasti kuinka kiitollinen ja siunattu olo mulla on, että saan olla täällä. Huomenna jos luoja suo niin bussi alle ja suunnaksi rannikko, jonne on luvattu joka päivä +30 astetta! Ehkä sen jälkeen en oo enään täälläinen paleface. Oon niin innoissani!

Ei mulla kummempia, elämä on hyvää ja silleen. piiis, rauhaa ja rakkautta

-julia