Koh Rong

Heippa!

Huh mikä reissu olikaan Koh Rongille. Meidän parinpäivän reissu ei jäänyt aivan pariin vaan venyi viideksi. Mulle itselle jäi tosi ristiriitaiset fiilikset paikasta. Olihan se älyttömän nätti paratiisisaari joo, vesi kirkasta ja niin. Meille vain sattui tosi kurjat kelit, mitkä vähän laski fiilistä. Tai täällä kurjat kelit tarkoitti pilvisyyttä, vain +24 astetta ja satunnaisia 10min sadekuuroja, en sit tiiä millaisia kurjia kelejä Suomessa on tällähetkellä tarjolla? Pari muutakin asiaa oli mun mielestä vähän kurjasti, mutta nehän on vaan sopeutumis kysymyksiä. Meidän bungalowissa sattui meidän lisäksi asumaan useampi sininen jättiläislisko oransseilla täplillä, saarella oli sähköt vain klo 17-22(taskulamppu on tällä saarella majoittuvan paras kaveri) ja sairastuin virtsatientulehdukseen mikä tarkoitti uutta antibioottia heti kun edellinen loppui. Kaikkein kurjinta oli kuitenkin kauniin ja uniikin paikan pilaaminen sillä, että siitä muovattiin enemmän ja enemmän varsinaista turistihelvettiä. Kännisiä ausseja tuolla ja kännisiä ausseja siellä. Oli kuitenkin kiva että vierailtiin saarella nyt, eikä 3 vuoden päästä kun mestat näyttää varmaan jo suoralta kopiolta Pattayasta.

Mentiin saarelle lautalla, joka maksoi 10dollaria ja matka kesti parituntia.

 Paratiisia kattelemassa

Meidän möksä

Koska saari on käytännössä kokonaan viidakkoa,se tuo mukanaan myös viidakon eläimet. Saarella elää 10 myrkyllistä käärmelajia, yli 2metrisiä liskoja ja varastelevia apinoita. Bungalowien roskikset kääntyi säännöllisesti ylösalaisin kun apinat etsivät herkkuja, ja yksi ilkimys nappas meidän eväsbanskut suoraa mun neän edestä terassilta. Niistä tulee hurjan röyhkeitä kun turistit ruokkii ja kesyttää niitä. Naapurin tyttöjen bungalowiin tuli sisälle 3 apinaa jotka raapivat yms. Loppujenlopuksi omistajat antoi tytöille ritsat joilla ampua ja peloitella apinoita. siis oikeasti, ritsat?

Pikkunen kaveri

Majoituttiin ekat 3 yötä Tree House Bugalows- nimisessä paikassa ja tykättiin tosi paljon, vaikka olikin aika kallis. Oma ranta ja ravintola, tarpeeksi kaukana ''keskustan'' hulinasta. Keskusta siis oli 300m pituinen pätkä, johon kaikki elämä oli sijoittunut. Teitä ei ole, valkoinen hiekkaranta toimii main roudina.

Tavattiin myös samassapaikassa majoittuva ihana Suomalainen pariskunta, joiden kanssa vietettiin useampi kiva ilta korttiapelaten ja nestetasapainoa ylläpitäen. Huippu kivaa loppureissua teille, jos satutte lukemaan(:

Sade pääsi yllättämään, joten tultiin kämpille suojaan

Yhtenäpäivänä jätettiin Eemi kämpille potemaan flunssaa, ja lähdettiin Aten kanssa valloittamaan saaren toista puolta eli Long Beachia (joka btw on 7km pitkä, täysin autio ranta valkoisella hiekalla). Aikamoinen viidakko-trekkaus se olikin, varsinkin kun mulla oli jalassa Aten 4 kokoa liian isot släpärit. Mun omat varvastossut on niin hajoamispisteessä että on metreistä kiinni milloin ne pettää. Mitään muita kenkiä ei ole, sillä joku päätti Phnom Penhissä pölliä mun kangastossut. Toivottavasti tuli parempaan käyttöön. Hikoilun ja uurastuksen jälkeen päästiin kuitenkin perille, ja wau miltä siellä näytti! Jos haluaa palan todellista paratiisia, kannattaa tulla saaren tälle puolelle. Pitkällä piitsillä oli Suomalaisen jäbän pitämä guest house, ja se paljastui kokonaiseksi suomi-kommuuniksi! Siellä oli ainakin 10 suomalaista tyyppiä,osa töissä ja osa vain lomalla. Olipa hassua kuulla suomea niin monelta suunnalta samaan aikaan.

Reilun tunnin vaellus viidakon halki

Kahdeksi vikaksi yöksi muutettiin aivan ytimeen, ranskisten pitämään Koh Lanta nimiseen paikkaan. Oltiin henkilökunnan lisäksi ainoat asukkaan, mikä tarkoitti että yläkerran parvi sohvineen ja riippumattoineen oli vain meidän käytössä. Vaikka paikka näytti ekaksi tosi karulta, se osoittautui tosi viihtyisäksi! Synkän kelin takia meidän aika menikin vaan olemiseen, mutta se kelpasi parein kuin hyvin

 Kotikolo

 Näkymä omalta parvekkeelta

Koh Lanta

Kokonaisuudessaan Koh Rong oli "ihan kiva" muttei kaiken sen hehkutuksen arvoinen mitä saari saa osakseen. Syytän kurjaa säätä, paikasta olis voinut saada enemän irti jos oltaisiin päästy vaikka snorklaamaan tai rannalle ottamaan arskaa. Sähköttömyyteen tottui ja jättiläisliskot oli meidän puolella syöden kaikki sirkat ja hämppikset pois. Menkää itse ja kokekaa

Eilen palattiin Phnom Penhiin, majoituttiin yksi yö huorakadulla sijaitsevassa Nordic House nimisessä paikassa, jonka omistaja on Norjasta kotoisin. Tänään suunnattiin lentokentälle, ja nyt ollaankin jo thaikkulan puolella suorittamassa operaatiota nimeltä joulumielen metsästys! Eikä sujunut tääkään päivä aivan niinku elokuvissa, mutta kirjoittelen siitä sitten myöhemmin. Nyt meillä on rankan päivän jälkeen ihana koti-ilta ja telkusta pyörii I´m a legend. Mun on hyvä olla.

 Kiitos Kambodza, kohtelit meitä hyvin.


-julia

121213

Heippa!

Istuskelen terassilla ja kuuntelen kun guesthousen väki popittaa täysillä paikallista musiikkia. Asutaan siis Lim Hour nimisessä paikassa, ja voin suositella tätä ihan jokaiselle. Vaikka huoneet ei ole mitään prameita, hinta-laatusuhde on täysi kymppi. Parasta on kuitenkin henkilökunta. Näin aidosti mukavia ja auttavaisia ihmisiä saa kyllä etsiä. Yksi ilta meille tarjoiltiin ilmaisia kevätkääryleitä ja eilen poika tuli huoneesta saakka kysymään maistuisiko meille grillattu kala ja pottumuussi. Ai että, maistu kyllä. Puolitoista kuukautta Aasialaista keittiötä ja perunamuussi maistuu taivaalliselle.Täällä pelaa keittiö ja pyykkipalvelu, mistään ei voi valittaa.  Nyt odotan naapurin röökipappaa saapuvaksi joka-iltaiselle dataushetkelle. Aamulla auringon vasta noustessa sama tyyppi ilmoittaa olemassaolostaan yskimällä keuhkonsa nurin ja erittämällä sen verran tervaa ettei jää naapureilta kuulematta. Mukava jamppa silti. Tämä alkaa tuntua jo ihan kodilta, lukuunottamatta rapisevia eläinmaailman tovereita jotka aiheuttavat öisiä paniikkikohtauksia. Kävin myös yksin kämpillä ollessani taistelun valtavan torakan kanssa joka oli vallannut meidän vessa ( Atte hoitaa yleensä nää jutut..), kohtasin pelon ja voitin ja pääsin turvassa pissalle!

Mun viimejouluna saama Haamujengi pyyhe on kerännyt paljon hymyjä ja peukkuja muilta reissareilta!

Viimepäivät ollaan vain oltu. Meillä oli muutama tosi epäonnistunut yritys käydä skootteroimassa, ja ne sisälsivät mm. puhjennutta rengasta ja tienpäälle jättävää skopoa, jonka loppujenlopuksi pojat joutu ite hinaamaan takaisin mestoille. Kolmannella kerralla saatiin alle senverran kestävät pelit että pystyttiin puolipäivää pyörimään kaupungilla ja lähiympäristössä.

Kotibiitsillä eli Othresilla

Pojat hemmottelivat itseään hieronnalla

Kirkasta on!

Viikon aikana meidän matkasuunitelmat on venyneet ja vanuneet joka suuntaan. Alkuperäinen idea siirtyä tästä rajanyli Koh Changille viettämään joulua on haudattu, ja suunitelmissa on lentää läntisille Thaimaan saarille joulunviettoon. Se tarkoittaa paluuta Phnom Penhiin ja mahdollista välistoppia Bangkokiin. Joulu pelottaa mua valmiiksi, tai se kuinka suuri ikävänpuuska mut valtaa. Kahtena viimevuonna oon ollut töissä  pohjoisessa ja pois perheen luota, tästä tulee kolmas. Onneksi jouluja tulee ja Atte on mun perhe. Ensijoulun vietän kyllä perinteiseen tapaan kotona, rakkaiden parissa. Harmittaa ettei meillä ole jouluherkkuja tai kynttilöitä tai mitään muutakaan. Monena iltana oon sanonu pojille että antaisin mitä vain yhdestä äitin tekemästä joulutortusta. Suurien hotellien turisteja vartan kasaamat jättimäiset joulukuuset joiden jo pelkkä valojen katselu aiheuttaa epilepsiaa, on kaukana mun näkemyksestä täydellisestä joulusta. Joulupukki ja noitarumpu lähtee kyllä lataukseen ja riisipuuroa etsin sit vaikka kiven alta makso mitä makso. Tai puuroa ainakin.

Matkasuunitelmia muuttaa myös se että Lake Toballe pääsy vaikuttaa a)ylivoimaisen vaivaloiselta tai b) tajuttoman kalliilta. Säätiedotukset kertoo Balin jatkuvista sateista ja Singapore on aivan jäätävän kallis verrattuna muihin maihin missä ollaan reissattu. Filippiinien lentoja on tutkittu, ja se vaihtoehto laitettu mietintämyssyy. Saa nähdä mihin päädytään ja miten, seikkailemassahan tässä ollaan!

Osa musta huutaa silti että jäädään Sihanoukvilleen. Täällä elelee halvalla herroiksi (just laskettiin että meidän yhteinen päiväbudjetti on täällä alle 30e), aurinko räkittää jokapäivä täysillä ja meri on vieressä. Ja täällä heikka narskuu varpaiden alla. Siis oikeasti narskuu,aivan kuin lumi kotona. Hitsi kuinka kaipaankaan lunta. Ja jee tähän samaan, kevään työkuviot selvisi ja tämä tyttö lähtee tunturiin muksuja vahtimaan ja tarjoilemaan, eli kyllä sitä lunta on varmasti luvassa.

Atte lähti justiinsa poistamaan lippuja huomenaamuiseen lauttaan, jonka tarkoitus on kuljettaa meidän Koh Rongille pariksi yöksi. Tosin jos sieltä ei löydy mulle mieleistä majoitusta aion kyllä palata takaisin tänne kakkoskotiin. Vaikka reissunpäällä joutuukin tinkimään mukavuuksista ja välillä asumaan tosi askeettisesti, oon silti tullut tulokseen että piru vie, tämä mun mun reissu ja majoitun just niin hyvin ja mukavasti kun haluan. Panostan mielummin muutaman dollarin enemmän kuin pelkään rottia tai  raahaudun keskellä yötä vessaan joka sijaitsee pihan toisella puolella. Harmi ettei pojat aivan täysin jaa tätä mun filosofiaa. Nyt kuitenkin alan lyömään kamoja kasaan huomista varten ja odottelen kun kokki valmistelee mulle perunamuusia, nami.

ps. eilen baarissa soi Hanoi Rocks, hymy nousi kyllä huulille

-julia

Sihanoukville

Heippa!

Torstaina me siis pakattiin kamat kasaan, hyvästeltiin Phnom Penh ja otettiin suunnaksi rannikko. Bussimatka meni paremmin kuin hyvin, ja saatiin Aten kanssa levytellä koko takapenkin pituudelta.

Meidän bussi

Kambodzan versio ABC:stä, ja harvinaisen siisti

Ennen reissua olisin itkenyt tälläisen vessan takia...

...mutta nyt oon tälläisestä yleellisyydestä ja siisteydestä vain iloinen(:

Täällä sitä siis nyt ollaan Sihanoukvillessä, Othres- biitsillä. Asutaan ihan kivassa paikassa aivan rannan vieressä, aallot kuuluu tänne meille. Huone maksaa 11USD/per yö meiltä molemmilta yhteensä. Kaksi ekaa yötä oltiin yötä Done Right- nimisessä paikassa, ja nukuttiin hassuissa geodomeissa. Paikka oli kuitenkin liian tyyris ja palvelu oli vähän ynseää, joten muutettiin naapuriin ja tässäsitä nyt ollaan! Eemin huoneessa asustaa jättiläislisko, hiiriä ja kasa torakoita, mutta meidän huoneessa ei toistaiseksi näy (kuuluu kyllä senkin edestä) muita elollisia, joten eiköhän täällä selvitä. 

Ekan yön majoitus ja uusi tuttavuus-geodomi

Paripäivää ollaan vaan siis grillattu itseämme rannalla, nyt kun vihdoin tänne päästiin. Ai että rakastan meren tuoksua, ja täällä vesi on lähemmän 30 asteista, kristallinkirkasta ja hiekka valkeaa, kelpaa kyllä olla! 

Rantsubaarissa!

Joka ilta ollaan myös ihasteltu toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja

Itsenäisyyspäivää juhlittiin syömällä BBQ-ateriat rannalla kuun loisteessa. Nyt istun omalla terassilla ja suunitellaan poikien kanssa mihin suunnataan illalliselle (pojat äänestää Döner- kebua). Huomenna suunitelmissa on vuokrata skopot alle ja lähteä katselemaan miltä kaupungissa ja muilla rannoilla näyttää. 

Täällä mun on hyvä olla

-julia

Killing Fields and S-21

Heippa! Ja anteeksi siitä etten hetkeen ole kirjoitellut, mutta paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimekerran. Ameebasta on toivuttu tosi hyvin ja maisemaakin on vaihdettu. Antibiootit jatkuvat edelleen, mutta saapahan olla varma ettei massuun jää ainuttakaan sen hirviön pentua.

Nyt ollaan Sihanoukvillessä, aivan Kambodzan eteläkärjessä ja siis merenrannassa!!! Vihdoin ja viimein, kuukauden sisämaassa matkaamisen jälkeen, upotin varpaat valkoiseen rantahiekkaan ja nautin meren tuoksusta. 

Tähän olen kuitenkin koonnut kuvia vikasta päivästä Phnom Penhissä, johon kuului vierailu Killing Fieldseille. Kuvia on myös S-21 vankilamuseosta, jossa pojat kävivät, mutta itse jouduin skippaamaan taudin takia.

Pohjustuksena sen verran että nuo paikat ovat  keskeisimmät paikat jossa kansanmurhassa kuolleet ihmiset tapettiin.Ensiksi vankilaan kidutettavaksi ja sitten kentille kuolemaan. Noin 40 vuotta sitten Kambodzan otti haltuun Puna Khmer- puolue,joka otti yhdeksi tavoitteekseen hävittää keskiluokan. Kaikki oppineet, englantia osaavat, opettajat yms. tapettiin. Kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset ajettiin maaseudulle pakkotöihin. Netistä löytää varmasti paljon tietoa jos kiinnostaa, mutta pointti oli siis että Puna Khmerien aikana tapettiin yli miljoona Kambodzalaista oman maan kansalaista- miehiä, naisia ja lapsia.

Tuol Sleng oli vankila, johon kansanmurhan aikaan tuotiin yli 15000 ihmistä, joista yli 2000 lasta.Noista 15000 henkiin jäi 14. Nykyään museoksi muutetussa rakennuksessa on näkyvillä mm. uhrien sellejä, valokuvia, kidutusvälineitä ja luettavissa selviytyjien ja uhrien tarinoita. Harmittaa että missasin tämän, Aten mielestä yksi pysäyttävimmissä paikoista missä on käynyt. Siksi en osaa enempää myöskään paikasta kertoa, menkää itse ja nähkää! Pääsylippu maksoi 2USD per nenu

Tuol Slengissä eli vankilamuseossa oli hymyily kielletty

 Vankila oli alunperin koulu, jonka Puna Khmerit muuttivat vankilaksi, ja nykyään se toimii museona

Kaikki vankilaan tuodut uhrit valokuvattiin

Vangittujen sellejä

Killing Fields,eli kuoleman kentät, oli se paikka johon ihmiset tuotiin kuolemaan. Rekat kuskasivat sinne säännöllisesti väkeä, jotka usein tapettiin vielä saman illan aikana. Puihin oli kiinnitetty isot kaiuttimet soittamaan iloista musiikkia, jotta kuolevien tuskanhuudot vaimenisivat. Koska luodit olivat kalliita, ihmisiä tapettiin usein iskemällä päähän esim. kuokalla, ja ruumiit viskattiin joukkohautoihin. Julmaa. Pisti kyllä miettimään, minkälainen pahuus saa tekemään sellaista toiselle ihmiselle, vaikka pienelle lapselle?

Alue oli muutettu mukavaksi puutarhaksi, jota kierrettiin kartan osoittamaan suuntaan pisteeltä pisteelle kuulokkeet korvilla. Aina stopilla nauhalta kuului nauhoite paikkaan liittyen, ja kuunneltavissa oli myös uhrien tarinoita. Sisäänpääsy audiolaitteineen maksoi 6 USD per henkilö

 Uhrien pääkalloja, useimmissa selvä kohta kuokan tai vasaran iskusta

17 kerrosta pääkalloja

 Muistomerkki, stupa, jossa on yli 8000 uhrin pääkallot

 Joukkohauta, yksi monista

Vierailijat jättivät rannekorujaan joukkohaudoille uhrien muistoksi

''Killing tree'' johon lapset hakattiin kuoliaiksi

Joukkohaudoista löydettyjä uhrien luita

Tuun hurjan surulliseksi tätä kirjoittaessa, ja kylmää ajatella että tuollaisia kauheuksia on tapahtunut täällä vain n. 40 vuotta sitten. Ja tuntui myös hurjalta kävellä tuolla paikanpäällä, miettien että tänne on tapettu niin monia ihmisiä.

Nyt jatkan kuitenkin iloisempiin asioihin, ja pelaillaan poikien kanssa korttia omalla terassilla mangopirtelöä siemaillen(:

Ps. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, kaipaan sinua. 

-julia