Puerto Lopez ja Galapagos for a poor man

Perjantai aamupäivä vietettiin vielä Canoassa surffaten ja venyen, ja iltapäivällä heitettiin kamat kasaan ja otettiin bussi kohti Puerto Lopezia. Oikeastaan otettiin neljä bussia, ja kaiken kaikkiaan meidän matkustustaminen taisi venyä kahdeksaan tuntiin. Onneksi paikalliset bussit on tosi hyviä, varsinkin yöbussit! Niissä on hurjan isot penkit jotka saa lähestulkoon makuuasentoon, ilmastointi (joka yleensä kyllä keulii melkosesti) ja niissä näytetään hassuja amerikkalaisia leffoja espaniaksi dupattuna,mikä tekee niistä vielä hauskempia. Bussit on helppouden lisäksi myös halpa tapa matkustaa

Puerto Lopezissa käytiin illalla nopeasti safkaamassa, jonka jälkeen suoraa nukkumaan, sillä aamulla meidän oli tarkoitus lähteä Isla de la Platalle, syy jonka takia tultiin Puerto Lopeziin alun alkaenkaan! Huomattiin kuitenkin että retket pitäisi buukata aina edellisenä päivänä, ja niimpä sovittiin itsemme reissulle mukaan sunnuntaiksi. Hetken kelailun jälkeen päätettiin ostaa eväitä ja lähteä rantsu-piknikille Los Frailesin luonnonpuistoon!

Ihanan biitsipäivän jälkeen me vielä pyrähdettiin Fridan kanssa, ja päätettiin puolentunnin varoitusajalla ottaa bussi Montanitaan ja lähteä humputtelemaan, niinkun Frida asian ilmaisi. Montanita oli alunperin meidän yhtenä määränpäänä viimeviikolla, mutta koska kuultiin siitä niin paljon pahaa niin päätettiin suoraa skipata se ja jäädä makaamaan Canoaan. Ja onneksi skipattiin, yksi ilta oli jo tarpeeksi ja vähän liikaakin. Koko kaupunki oli ihanku yhdet isot bileet, toisaalta lauantai-illalla saatto olla osansa asiaan. Niin paljon ihmisiä, musiikkia, viinaa ja värivaloja. Muistutti vähän etäisesti Aasian bailurantoja. Istuttiin myös yhden baarin terassilla ja heitin Fridalle läpällä että ''kelaa miten hassuu ois jos nähtäs joku joka tunnetaan'' ja viiden minuutin päästä meidän tuttu jenkkipoika Canoasta samasta hostellista käveli ohitse! Sitten hengailtiinkin koko ilta yhdessä ja meidän seuraan liitty myös yks elämäntapa-intiaani soittamaan bongoa ja huilua. Eeppinen ilta mut Montanita never again

Ja sunnuntaina vihdoin päästiin sinne mistä oltiin niin pitkään jauhettu: Isla de la Platalle eli köyhänmiehen Galapagokselle! Koska oiket Galapagos-saaret on mulle aivan liian kalliit ja siksi vain kaukainen haave joskus sitten tulevaisuudessa, tartuin kyllä heti tilaisuuteen lähteä katsatamaan köyhänmiehen-version tästä paratiisista!

30 dollarin reissu piti sisällään reilun tunnin venematkan, pääsyn saarelle ja kävelykierroksen oppaan kanssa, ruuan ja veden sekä snorklauksen. Lähtöhinta taisi olla jossain 45 dollarin kieppeillä, mutta pikkasen kilpailutuksen jälkeen 30d oli aika sopuhinta. 

Aluksi olin kyllä vähän pettynyt retkeen, koska saari oli tosi kuiva ja karu, vaikka nättejä maisemia riittikin. Frida ja Martin lähtivät eri kävelyreitille kuin minä, mutta onneksi mun kanssa samaan porukkaan osui mukava suomalainen poika joka ihanasti tulkkasi mulle kaiken mitä opas kertoi. Muuten olisi mennyt kyllä paljon ohi ja harmittanut, mutta universumi tasoitti vähän tilannetta. Nähtiin paljon erikoisia lintuja ja siinäkin vaiheessa olin vielä vähän että ''naah, oon nähnyt sorsia suomessakin''. Oli muuten aivan sairaan kuuma, enkä ollut tajunnut että meidän pitää kävellä useamman tunnin lenkki mäkisessä maastossa. Opas väitti että auringossa +38 astetta, ja saarella sataa kahtena kuukautena vuodessa,siitä varmasti karut maisemat

Mutta reissu muuttu koko rahan arvoiseksi heti kun palattiin veneeseen ja nähtiin jättimäisiä merikilpikonnia! En oo ennen nähnyt merikilppareita luonnossa, ja nyt ne uiskenteli ihan coolina meidän veneen vieressä ja söi veteen heitettyjä vesimeloonin paloja. Sen jälkeen mentiin vielä poukamaan snorklaamaan, tosin itse pysyin laivan kannella ottamassa aurinkoa, sillä snorklaus ei oo mun suosikkijuttuja maailmassa. Taas muuten tuli huomattua yksi hyvä puoli vaaleana naisena reissaamisessa, sillä sekä meno että paluumatkalla mut ja Frida pyydettiin nousemaan ylös laivan kannelle kapteenin viereen mistä näki maisemat niin paljon paremmin kuin alhaalta kannen alta!

Isla de la Plata tuskin peittoaa oikeita Galapagos-saaria millään tavalla, mutta olin kyllä hurjan tyytyväinen retkeen ja iloinen siitä että lähdin. Vaikka ekan 20 min kävelyn jälkeen kirosinkin Fridalle että en olisi lähtenyt jos olisin tiennyt millaseen kuumaan erämaahan joudun talsimaan.

Sunnuntai-iltana kuultiin että yöbussi Quitoon on täynnä, ja että päästäisiin kyydissä JipiJapaan saakka (vitsi mikä nimi!) ja voitaisiin sieltä koittaa ottaa toinen bussi Quitoon saakka. JipiJapassa saatiin eka kuulla että busseja ei enään mene, ja saatiin tsempattua ittemme ''okei tää on osa seikkailua nukkua bussiasemalla''- asenteeseen kunnes Martin saikin selvitettyä että parin tunnin päästä tulisikin vielä yksi yöbussi jolla päästäisiin Quitoon! Hurraaa

Eilen aamulla saavuttiinkin 13 tunnin enemmän tai vähemmän tuskallisen matkustamisen jälkeen takaisin Quitoon, ja täällä hengailen ainakin lauantaihin saakka! Eilisen pyhitin nukkumiselle ja tänään oon tehny loppuspurtin kouluhommien ja muiden juoksevien asioiden hoidossa, ja nyt voi virallisesti sanoa että oon lomalla! Tänään meillä oli myös ihana perhe-ilta. Ensiksi käytiin vuoren päällä katsomassa miltä kaupunki näyttää pimeällä, ja se oli valtava! Loputtomasti valoja joka suuntaan niin kauas kuin silmä näki, aika vaikuttava näky. Ihmeellistä miten onnelliseksi pienet valot voivat ihmisen tehdä. Sen jälkeen otettiin taksi ja ajeltiin syömään Magic Beans- nimiseen raflaan syömään huippu hyvää ruokaa mun palkkapäivän ja loman kunniaksi, ja nyt tultiin kotiin ja aletaan kaikki yhdessä katsomaan leffaa. Perjantaiksi ollaan suuniteltu vappupiknikiä puistoon, ja koitin tänään yllyttää Fridaa että voitaisko ostaa oma pinjata mukaan! Ja perunasalaattia ja munkkeja.

äiti mä voin hyvin, itseasiassa paremmin kuin aikoihin, älä siis ole huolissasi<3

-julia

Canoa highlights

Vielä pikkusen Canoasta, ja pari huippuhetkeä viime viikolta. Nimittäin yksi päivä oltiin kävelyllä rannalla ja paikalliset pojat pyysi meidät niiden mukaan merelle kalastamaan. Kelattiin noin puoli minuuttia että onkohan tää ihan turvallinen homma, ja hypättiin kyytiin pikkuruiseen paattiin uhmaamaan aaltoja, ja pelastusliivit on täällä ihan tuntematon käsite. Mutta todistettiin ainakin että joskus on hyvä ihan vaan luottaa ihmisten hyvyyteen, ja päästiinkin ilmaiseksi ihan huikeelle kalastusretkelle!

Poikia nauratti hirveästi se miten innoissaan oltiin oudoista kaloista, ravuista ja rauskuista mitä ne sai verkoilla ja esitteli meille ylpeänä. Niille niin arkipäiväiset jutut oli meille kovin ihmeellisiä

Yhtenä iltana Mitch, liian nopea varmaan noin 45-vee britti-jäbä kutsui meidät pelaamaan sen kanssa krikettiä rannalle auringon laskussa. Se varmisti jatkuvasti ''2 tuntia niin pelataan'' ''30 min niin pelataan'' ''kohta pelataan, tulettehan'' ja eikai tuollaisesta kutsusta voi kieletäytyä! niimpä illan ohjelmana oli krikettiä, rommikolaa, huippuja kamuja ja maailman kaunein auringonlasku

Canoa antoi mulle niin paljon hyvää, ja nautin jokaisesta hetkestä. Siitä että aurinko paistoi, meri oli vieressä ja mulla oli paljon inspiroivia ihmisiä ympärillä. Että sain ottaa päikkärit riippumatossa ja mulla oli aikaa lukea kirjoja ja kelailla juttuja. Ja siitä että viikkoon en käyttänyt konetta tai puhelinta. Onnellisuutta oli myös se ettei tarvinnut käyttää kenkiä, ei ollenkaan. Ja se että hyvä ystävä oli mun vieressä heittämässä timanttista läppää ja jupisemassa viltin alla. Onneksi uskalsin lähteä

elämä on hyvää

-julia